perjantai 9. tammikuuta 2015

New Yorkin helmiä: Cospel-kirkko Brooklynissä





Yksi viime vuoden matkailuelämyksistä oli kesälomareissu New Yorkiin, jossa tuli nähtyä ja tehtyä paljon. Ensikertalaisena New Yorkissa tuli ihmeteltyä ja ihasteltua kaikenlaista, mitä on aikaisemmin nähnyt vain kuvissa tai TV:n kautta. Muutamia mahtavia elämyksiä tuli koettua ja kaikista mieleenpainuvin ja upein kokemus oli Brooklynissä, kun osallistuimme opastetulle kaupunkikierrokselle ja tämän jälkeen menimme aitoon Cospel messuun. 





Varasimme reissumme aikana etukäteen yllätys, yllätys New York-passin tarjontaan kuuluvan Brooklyn kaupunkikierroksen joka sisälsi käynnin Cospel kirkossa. Lähdimme sunnuntai aamuna aikaisin suunnistamaan kohti Trinity-kirkkoa, joka oli retkemme tapaamispaikka. Jatkoimme kirkolta oppaan kanssa metrolla Brooklyniin ja retken aikana opas kertoi meille hieman Cospelin syntymisestä. Kiertelimme Brooklynin katuja ja tutustuimme alueen arkkitehtuuriin, joka jäi minun osalta hieman hämärän peittoon, sillä en voinut kuin ihastella kaikkia ympärillä olevia rakennuksia, retken aikana pysähdyimme upealle näköalapaikalle ihailemaan  näkymiä Manhattanille. 









Nuo Brooklynin punaiset tiilitalot rappusineen ja viihtyisät kadut olivat todella ihania ja voin vain kuvitella tuohon miljööseen, 80-luvun suositun Bill Cosby sarjan Huxtable-perheen. Komediasarja kertoi Brooklyn Heightsissä asuvasta hyvin toimeentulevasta tummasta perheestä, johon kuului lääkäri-isä Heathcliff "Cliff", asianajaja äiti Clair sekä viisi lasta Sondra, Denise, Theodore, Vanessa ja Rudy. Sarjan tapahtumat sijoittuvat perheen kotiin Brooklynissä, vaikka perheen kotitalon kuvaukset ovat tehty Greenwich Villagessa. 




Kaupunkikierroksen jälkeen saavuimme kirkolle ja sisällä oli jo paljon hyväntuulisia ihmisiä hienosti pukeutuneena. Seurasimme opasta ylös penkkiriveille ja matkan varrella useat ihmiset toivottivat kädestä pitäen tervetulleeksi, erotuimme turisteiksi selkeästi muiden seurakuntalaisten joukosta. Oli hauska seurata, kun ihmiset tulivat sisälle, niin he iloisesti tervehtivät tuttaviaan ja vaihtoivat kuulumisia. Meillä oli hyvä tuuri sillä kirkossa oli tunnettu Cospel-kuoro vierailemassa ja kun kuoro alkoi laulamaan, niin se oli jotain aivan uskomatonta ja tuo tunnelma valtasi mukaan. 




Cospelin juuret ovat 1800-luvun Yhdysvalloista, jolloin mustat orjat rytmittivät työntekoa laulamalla. Laulujen avulla orjat saivat iloa elämäänsä ja pystyivät hetkeksi unohtamaan ankeat olot. Cospelin lauseiden on tarkoitus olla lyhyitä ja ne toistuvat usein, jotta ne olisi helppo oppia. Cospel tarkoittaa englanninkielellä  evankeliumia eli ilosanomaa ja laulujen sanat ovat hengellisiä. Cospel-musiikki muistuttaa bluesia ja sitä pidetään soulin esikuvana. Cospel yleistyi 1930-luvulla räjähdysmäisesti. 

Kuoro lauloi aivan mahtavasti ja päälaulajat olivat ihan mielettömän hyviä,  ympärilläni kaikki taputtivat, lauloivat ja tanssivat seisaalleen, eikä mekään pysytty penkeissä. Onneksi isolta screeniltä näkyi laulunsanat ja ne olivat todllakin helppoja. Pappi puhui esitysten välissä  ja kertoi tarinoita, jotka saivat yleisön elämään mukana. Pappi oli loistava puhuja, en voi kuin hämmästellä ihmisiä, joilla on noin mahtavat puheenlahjat ja kyky ottaa kuulijansa. 




Meitä ujoja suomalaisia hieman hämmensi tilanne, kun pappi pyysi kättelemään ja tervehtimään puolen minuutin ajan, niin montaa ihmistä kuin mahdollista. Hetkessä kaikki vierustoverit sekä ihmiset läheltä tulivat kättelemään ja toivottamaan hyvää päivää, tilanne oli todella erikoinen, mutta toki hauska yhdistävä tapa. Toinen erikoinen tilanne oli kun pappi pyysi nousemaan ylös kaikkia niitä, jotka ovat ensimmäistä kertaa kyseisessä kirkossa. Hitaasti nousimme ylös ja samalla katsoin, että nousevatko muut meidän kanssa kierroksella olleet ylös. Kyllä he nousivat ja meidät kaikki toivotettiin lämpimästi tervetulleiksi.   

Kuoron esityksen jälkeen oli pieni tauko, jonka jälkeen alkoi varsinainen papin saarnaosuus. Pappi kertoi mm. tarinan kovia kokeneesta miehestä, joka käytti huumeita ja rahoittaakseen aineiden käyttöä hän työskenteli prostituoituna. Pappi oli tavannut miehen kadulla ja halusi pelastaa hänet, pappi houkutteli miehen kirkkoon ja lupasi auttaa. Tarinalla oli onnellinen loppu, sillä uskonsa avulla mies pääsi eroon huumeista ja meni myöhemmin naimisiin sekä hänelle järjestettiin suuri hyväntekeväisyystapahtuma Madison Square Arenalla. Kuunnellessani papin tarinoita taisin ottaa pienet torkut, kuten moni muukin lapsi sekä aikuinen yleisössä. 




Käynti Cospel-kirkossa oli aivan mahtava elämys, juuri sellainen, minkälaisen kuvan olen saanut amerikkalaisista TV-sarjoista ja elokuvista. Upea musiikki, joka tempaa mukaan ja yhteisöllinen sekä välittävä ilmapiiri. En ihmettele yhtään, että ihmiset hakeutuvat Cospel-kirkkoon jos heillä on vaikeaa, sillä sieltä he saavat varmasti voimaa ja yhteisöön kuulumisen tunteen. 


Suosittelen ehdottomasti käyntiä Cospel-kirkossa!








Lue lisää:



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti