maanantai 20. elokuuta 2018

Patikointi -Eniten ärsyttää





Kävelyreittien puutteelliset merkinnät


Mahtavaa kun nykyään kaupungeissa on useita mielenkiintoisia kävelyreittejä, joiden avulla on helppo tutustua kaupunkeihin ja niiden nähtävyyksiin. Luonnossa liikkuminen on nostanut suosiota ja erilaiset  luontopolut ja patikointireitit houkuttelvat ulkoilemaan. Viime aikoina minua on tosin alkanut ärsyttämään reittien puutteelliset opasteet, niin kaupungissa kuin luonnon helmassa. 

Miksi ihmeessä kaupunkikävelyissä täytyy seurata karttaa? Miksi ei voi vain seurata opastettuja kylttejä ja nauttia nähtävyyksistä ja ympäristöstä? Se tunne, kun olet yksin metsässä ja huomaat olevasi aivan eksyksissä, kaikki polut näyttävät ihan samoilta! Olen tästä aiheesta marmattanut varmasti aikaisemminkin, mutta nyt marmatan vähän lisää!


Kävelyreitit kaupungeissa 




Löysin jokunen vuosi sitten kaupunkipolut-sivuston, jotka oli mielestäni ihan mahtava löytö, viime syksynä päätin että alan käydä noita reittejä läpi ja saan vähän vaihtelua kävelyreitteihin. Kävelin noita reittejä kartan mukaan, sillä halusin tietää minkälaisia kiinnostavia paikkoja reittien varrella oikein on. Huomasin että jos halusin pysyä oikealla reitillä, niin jouduin keskittymään enemmän kartan lukuun kuin että olisin katsellut ympärilleni. Olisi ihan mahtavaa, jos kävelyreittien varrella olisi kunnon opasteet ja merkinnät, niin kartan voisi jättää kokonaan pois. 



Matinkylän kaupunkipolku Espoossa

Polku vie hautaröykkiöille sekä Matinkylän korkeimmalle paikalle


Löysin kotoota vanhan vihkosen, jossa oli useita mielenkiintoisia kävelyreittejä Helsingin keskustan tuntumassa. Vihkosessa kerrottiin reitin varrella sijaitsevista nähtävyyksistä ja kartalle oli piirretty kävelyreitti. Ikävä kyllä tuo kartta oli niin pieni että sitä piti tihrustaa oikein kunnolla, mikäli halusi saada siitä selvää. Lähdin kävelemään Kaivarin suuntaan vihkosessa merkittyä reittiä pitkin, kuinka ollakaan olin vasta puolessa välissä tuota kierrosta, mutta mittarin mukaan, matkaa oli tuossa vaiheessa kuitenkin jo tehty koko kierroksen edestä.  



Kaivopuiston vanhin huvila


Upea huvila 


Löysin myös Espoon Leppävaarasta mielenkiintoisen 1918- teemareitin ja ainoa reittiohje piti ladata netin kautta. Kartalle oli merkitty reitin varrella sijaitsevat nähtävyydet ja sijaintipalvelun kautta pystyit seuraamaan reittiä. Minulla tämä karttaohjelma ei toiminut metsikössä, jälleen tihrustin karttaa ja sen avulla yritin hahmottaa mistä tuo reitti kulkee. 



Juoksuhautoja Leppävaarassa




1918 sisällisodan taistelupaikkoja Leppävaarassa


Harmittaa todella kun useiden reittien varrella ei ole kunnon opasteita, vaan niiden kiertämiseen tarvitaan karttaa. Kun kerran on nähty se vaiva, että tälläisiä kävelyreittejä on ylipäätänsä tehty, niin miksi niitä ei voida merkitä maastoon kunnolla? Espoon rantaraitti on mielestäni hyvin opastettu ja kunnolla merkitty, mikä on sinänsä aika hupaisaa, sillä kyllä minä ensimmäiseksi lähtisin reittiä etsimään nimen mukaan, eli rannan läheisyydestä. 


Patikointireitit luonnossa




Tykkään käydä patikoimassa ja aina en saa itselleni seuraa, joten olen lähteynyt usein yksin ulkoilemaan. Kun valitsen itselleni reittiä, olisi kiva etukäteen tietää sen pituus, kesto ajallisesti sekä vaikeustaso, jotta pystyisi varautua oikeilla varusteilla ja eväillä. Tykkään enemmän ympyräreiteistä, joissa maisemat vaihtuvat, kuin yhdensuuntaisista, joiden pituudesta en ole varma kuinka se  täällä Suomessa lasketaan. Lasketaanko reitin pituus yhden suunnan mukaan vai ilmoitetaanko se meno-paluuna?  



Reittimerkintöjä Espoon Nuuksiossa


Suomen metsissä ja luontopuistoissa on yleensä ueita polkuja, jotka menevät ristiin ja rastiin, joten pääreitin opasteita saa seurata oikein huolella, jos meinaa pysyä oikealla reitillä. Yeensä reitti kulkee seuraten sitä leveämpää polkua, mutta jos hetkeen ei katso ympärille niin voi olla jo kunnolla hukassa. Reissukaverin kanssa voi yhdessä pähkäillä mihin pitäisi mennä, mutta kun on yksin liikenteessä niin sitä toivoo että joku tuilsi vastaan ja voisi kysyä neuvoa. Mikäli ketään ei tule vastaan, niin on parempi palata suosiolla edellisen opasteen luokse, varmistaaksen että todella on oikealla polulla.



Hangon Tulliniemessä ei tarvinnut pelätä että eksyy, reitti oli hyvin merkitty


Olen muutaman kerran eksynyt siten, että suuntavaistoni on kadonnut, enkä enää tiennyt mistä suunnasta tulin. Tuolloin pienimuotoinen paniikki alkoi iskeä, sillä kaikki puut, polut ja kalliot alkoivat näyttää samalta, eikä mistään löytynyt opastemerkkejä. Viimeksi minulle kävi näin Sipoonkorvessa, edelliset merkit mitkä olin nhnyt olivat olleet kiinni puussa kulkusuunnan vastakkaisella puolella, vaikka kuljin ympyräpolkua. En löytänyt enää uutta merkkiä menosuuntaan ja otin varmasti jonkin toisen polun ja jatkoin hetken matkaa, kunnes en löytänyt enää takaisin polulle.   Usein opastemerkit ovat laitettu polun kulkusuuntaan, eikä polun viereen, siten että se näkyisi molempiin suuntiin kuljettaessa. 


Sipoonkorven kansallispuisto

Lisää kuvateksti







Viikko sitten kävin kävelemässä Träskendan kartanon luona ja sama juttu, siellä oli valtavan hyvät kävelyreitit ja puistoalueen läpi kulee jopa historiallinen Kuninkaantie, mutta ei sieltä löydä kunnollisia reittimerkintöjä. Kartanon alueella kulkee lukusia polkuja, pienemmille ei uskalla lähteä, sillä niistä ei tiedä mihin joutuu. Onneksi alueella on edes muutama infotaulu, niin vähän hahmottaa missä oikein on. 



Historiallinen Kuninkaantie



Träskendn kartanon puistoalue


Träskenda


Espoon keskuspuisto


Viikolla taas kävin Espoon keskuspuistossa ja huomasin että sinne on tehty hyvät uudet kävelytyiet, mutta ikävä kyllä myös niiden opasteet ovat ihan onnettomat. Sieltä sentään löytyi jonkin verran tienviittoja, joihin oli merkitty reitin pituus, tiettyyn kohteeseen, mutta selkeää opastusta kävelyreiteistä ei ollut. 


Opasteet ja reittimerkinnät


Lisää kuvateksti


Olen pitkään ihmetellyt tolppiin ja pylväisiin liimattuja keltaisia kolmion muotoisia tarroja, mitäköhän ne mahtaa olla? Tarrat ovat varmasti joitakin opasteita, mutta olisi hyvä selventää esim. jollakin kuvalla, kuviolla tai kirjoituksella, mistä opasteesta mahtaa olla kyse. Kuninkaantien teemareitin tunnuksena on Kruunu ja sen tunnistavat kaikki, kaupunki polut voitaisiin merkitä vaikka kirjaimilla ”KP” tai kerrostalojen kuvalla ja kaupungiosan eri reitit eri väreilä. 



Mitähän nämä mysteeritarrat mahtaa olla?

Ulkomailla monissa kaupungeissa on tehty kävelyreittejä, jotka kulkevat kaupungin tärkeimpien nähtävyyksien kautta ja nämä reitit ovat hyvin merkitty esim. maalaamalla tai upottamalla katuun merkkejä. 



Dijonissa Pöllö näyttää reittiä

Aix en Provencessa voi seurta C-kirjainta


Suomessa useimmiten reittien merkinnät ovat puisia viittoja, jotka hukkuvat maastoon. Olemassa olevia merkkejä on harvakseltaan ja yleensä ainoa saatavilla oleva lisäinformaatio on reitinpituus. 


Kuten sanoin niin olen ennenkin marmattanut näistä patikointireittien opasteita ja tässä pieni lainaus aikaisemmasta postauksestani ”Patikointikohteena Meikonjärvi, Kirkkonummella!” ja edelleen olen samaa mieltä, Suomeen tarivtaan yhtenäinen reittimerkistö!





”Toivoisin että Suomessa olisi yksi yhtenäinen reittimerkistö, josta ilmenisi reittien vaativuustaso sekä matkan kesto eli aika kuinka kauan kohteeseen kestää patikoida. Näin olisi helppo valita itselle sopivan haasteellinen reitti. Reitit voitaisiin hyvin merkitä Esim. niillä kuuluisilla liikennevaloilla, vihreä tarkottaisi helppoa maastoa, se olisi esteetön ja sitä pitkin voisi kärrytellä. Keltainen olisi vähän vaativampi, kapeampia polkuja ja jonkin verran esteitä ja korkeuseroja, punainen taas olisi vaikea, haastatavampi enemmän korkeuseroja ja haastavampi reitti kulkea. Opasteissa olisi hyvä ilmetä myös aikamerkinnät, kuinka kauan kestää seuraavalle etapille tai päämäärään, tämä helpottaisi voimien ja energian jakamista sekä juoma- ja ruokailuataukojen ja vessareissujen suunnittelua.”



Opasmerkkejä Sveitsissä







Opasmerkkejä Ranskan puolella

4 kommenttia:

  1. testailen tässä kommentointia. Hyvin näyttää toimivan....
    Mitä tulee itse artikkelin, niin tuli nuo Dijonin pöllöt tutkittua myös : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos testailusta ja kommentista :) Dijon oli kyllä kiva paikka!

      Poista
  2. Mun mielestä kansallispuistoissa on hyvin merkittyjä reittejä, toki hieman pitää katsella ympärille, sillä ei niitä ihan koko ajan ole. Tykkään myös liikkua paljon merkittyjen reittien ulkopuolella, sillä merkityt reitit ovat usein täynnä muita patikoijia, enkä tykkää kuunnella toisten kova äänistä puhetta. Tosin Sipoonkorpi on ainut kansallispuisto, jossa ole eksynyt. Sieltäkin kyllä selvisin retkeilytaitojen avulla, mutta onhan sinne ihmisiä jäänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metsässä saa kyllä olla tarkkana noiden merkkien suhteen, varsinkin jos on yksin liikenteessä, sillä siellä kulkee niin paljon polkuja ristiin rastiin.

      Poista