sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Patikointikohteena Meikonjärvi, Kirkkonummella




Varmaan noin vuosi sitten näin Facebookissa upean kuvan järvimaisemasta, joka oli otettu patikointiretkeltä. Kyselin kuvan perään ja sain kuulla, että se on otettu Kirkkonummen Meikojärveltä, siitä hetkestä lähtien olen halunnut päästä sinne patikoimaan. Viime päivät olen haikaillut Sveitsin keväästä ja ollut vähän allapäin, kun taas Sveitsissä ollessa, tuli haikailtua Suomeen, kun näki ihania luontokuvia, järvimaisemia tai kuvia Helsingistä. Näinhän tämä menee…

Olimme sopineet ystäväni kanssa patikointirekestä ja halusin tietenkin päästä käymään tuolla Meikonjärvellä, onnistuin onneksi houkuttelemaan Eerikan Meikoon Nuuksion sijaan.


Meikojärvi




Meikonjärvi sijaitsee luonnonsuojelualueella Kirkkonummella, se on osittain kaupungin ja osittain valtion omistama. Alueella ei ole asutusta, joten alue on hyvin luonnonmukaisessa tilassa, ympärillä on metsää, suota ja useita lampia. Meikon ulkoilualueella on kolme eri patikointireittiä Meikonkierros 8,5 km, Kuikankierros 3,2 km ja Kotokierros 4,4 km. Reittien varrella on ulkohuusseja sekä pari tulentekopaikkaa. Reitit on hyvin merkitty ja siellä on useita pitkospuista.

Reittimerkinnät


Tässä olisi oiva patikoinitireitin vaatimuustaso merkintä


Useimmiten reittien merkinnät ovat puisia viittoja, jotka hukkuvat maastoon. Olemassa olevia merkkejä on harvakseltaan ja yleensä ainoa saatavilla oleva lisäinformaatio on reitinpituus. Toivoisin että Suomessa olisi yksi yhtenäinen reittimerkistö, josta ilmenisi reittien vaativuustaso sekä matkan kesto eli aika kuinka kauan kohteeseen kestää patikoida. Näin olisi helppo valita itselle sopivan haasteellinen reitti. Reitit voitaisiin hyvin merkitä Esim. niillä kuuluisilla liikennevaloilla, vihreä tarkottaisi helppoa maastoa, se olisi esteetön ja sitä pitkin voisi kärrytellä. Keltainen olisi vähän vaativampi, kapeampia polkuja ja jonkin verran esteitä ja korkeuseroja, punainen taas olisi vaikea, haastatavampi enemmän korkeuseroja ja haastavampi reitti kulkea. Opasteissa olisi hyvä ilmetä myös aikamerkinnät, kuinka kauan kestää seuraavalle etapille tai päämäärään, tämä helpottaisi voimien ja energian jakamista sekä juoma- ja ruokailuataukojen ja vessareissujen suunnittelua. Mahtaakohan näillä Meikon liikennevaloilla olla mitään tekemistä vaativuustasojen kanssa?

Meikonkierros 8,6 km




Eerika oli valmistanut meille eväät ja pakkasimme ne reppuun, Kyöstin autoon ja lähdimme matkaan. Ajoimme Meikolle noin puolisen tuntia ja olimme perillä. Olin juuri autossa vaahdonnut, kuinka minua ärsyttää täällä Suomessa patikointireittien puutteellinen merkintä ja kun nousin autosta, minua alkoi naurattaa, sillä ensimäisenä huomasin tyylikkäät puiset viitat värikoodeilla.

Valitsimme pisimmän reitin eli Meikonkierroksen, joka infotaulun kartan mukaan oli 8,3 km pitkä. Päätimme lähteä kiertämään järveä sen vasemmalta puolelta, jotta voimme lopuksi taukopaikalla paistaa makkarat ja juoda kahvit. Alkumatkalla reitin kunto yllätti meidät, polku oli öisen sateen jälkeen todella mutainen ja maa jalkojemme alla painui jännästi rahisten alas. Sitten hoksasimme että maa oli routainen, suo jonka päällä kävelimme, oli maan alta jäinen. Reitin varrella oli useita ihania pitkospuita, jotka olivat todella tukevia. Reittimerkinnät ja pitkospuut näyttivät suhteellisen uusilta ja ne oli todella hyvässä kunnossa.


Karhukoira Kyösti vai "Esko"?

Maanpinta tuntui jännältä kun alapuolella jää rahisi ja antoi jalan alle myöten

Jäähileet suhisee tuulen mukana


Suo osuuden jälkeen polku parani pikkuhiljaa, mitä korkeammalle nousimme, sitä kuivempaa oli. Polun varrelle oli laitettu kiitettävän tiheästi opastemerkkejä, se oli hyvä sillä vaihtelevassa maastossa oli hyvä pitää silmät maassa. Pidimme ensimmäisen juomatauon kallion päällä, josta oli upeat maisemat järvelle. Järvi oli jäähileen peitossa joka tuulessa suhisi mukavasti. Järven vasemmalla puolella polku meni enemmän metsän puolella kuin järven rannalla. Paikotellen poluilla oli vielä märkää talven jäljiltä ja jouduimme keksimään kiertoteitä.

Team "Meiko"












Pysähdyimme järven päähän hetkeksi istumaan ja saimme päivän parhaimmat naurut! Kohmeinen sammakko oli lähtenyt reissullensa ja se kulki eteenpäin kuin olisi ollut hidastetussa filmissä. Jatkoimme matkaa järven oikealla puolella ja löysimme sinivuokkoja eli selkeitä kevään merkkejä. Aurinko hemmotteli meitä, mutta tuuli alkoi hieman yltyä. 


Kesää kohti...


Ihaan paras Grillipaikka 










Löysimme grilliapaikan, mutta se oli niin tuulinen, että päätimme jatkaa matkaa ja etsiä jonkun toisen paikan evästauolle. Sopivaa suojaisaa paikaa ei vaan löytynyt, joten päätimme jatkaa matkaa vihreän reitin Kotokierroksen tulentekopaikalle. Löysimme sopivan suojaisan paikan jäimme nauttimaan eväitämme, makkarat söimme nälissämme kylminä ja kahvin kera oli tarjolla ”Maailman parasta banaanikakkua” kiitos Eerika evästyksestä.


Niin tuulista että tuhkatkin tuuli grillistä silmille


Tyhjä puuvaja


Hienot on puitteet


Koivut kalisi tuulen mukana, jännä ääni


Routainen tie


vihdoinkin suojaista, eväspaikka


Kaffepausse



Tämä patikointiretki oli kerrassaan loistava, se vei pois kaukokaipuun ja toi mukanaan hyvän mielen! Seuraavalla kerralla täytyy käydä kokeilemassa tuo Kotokierroksen reitti.


4 kommenttia:

  1. Totta, että ulkoilupäivä luonnossa virkistää mielen! Kevätaikaan on myös kiva käydä luonnossa ja havainnoida kevään merkkejä. Miltä sama reitti näyttäisikään pari viikkoa myöhemmin? :)

    VastaaPoista
  2. Täytyy ehdottomasti käydä kokeilemassa vielä myöhemminkin! Nyt oli kiva kun sai rauhassa patikoida, eikä ollut reiteillä ruuhkaa :)

    VastaaPoista
  3. Mikäs sen parempaa kuin luonnossa liikkuminen! Suomessa löytyy kyllä useita mukavia patikkakohteita ja tässä tosiaan hyvä esimerkki yhdestä. Pitää laittaa tämä reitti korvantaakse. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli todella mukava patikka, suosittelen! Eilen viimeksi kävin Inkoossa ulkoilualueella, mutta pienten polkujen sijaan kaipasin merkittyjä reittejä.

      Poista