torstai 10. toukokuuta 2018

Tenniskentistä kulttuurikeskukseksi




Pitkästä aikaa olin käymässä Tennispalatsissa, sinne minua veti HAM-museo, joka on minulle ihan uusi tuttavuus. Nimen olen nähnyt vilkkuvan useinkin museoiden yhteydessä, mutta sen parempaa tietoa minulle ei siitä ollut. Päätin käydä paikan päällä katsomassa, mistä oikein on kyse.

Olin jo jonkin aikaa odotellut että sinne tulisi joku mielenkiintoinen näyttely, niin saisin ruksittua tämän museon listaltani. Huhtikuussa museossa alkoi Graffiti-näyttely ja se kiinnosti kovasti, sillä olen aina tykännyt katsella muraaleita ulkomailla ja nyt on kiva nähdä että ne ovat rantautuneet myös tänne Suomeen. Ajattelin että saisin näyttelystä uusia mielenkiintoisia kohteita katseltavaksi.

Kuljin baanaa pitkin Tennispalatsille ja nämä seinämaalaukset antoivat minulle hieman esimakua minkälainen tuo Graffiti-näyttely mahtaisi olla ja kiinnostus heräsi entistä enemmän, mutta jouduin sitten hieman pettymään, sillä näyttely oli toisenlainen kuin odotin.










Tennispalatsi




Kun saavuin tennispalatsin luokse niin tuo rakennus sai hymyn huulille, sillä se näyttää todella upealta tänä päivänä. Muistan aina kuinka tuo Tennispalatsin nimi oli todella jännittävä ja se toi mieleeni palatsimaisen rakennuksen, mutta ei se sitten näyttänytkään ulkoa samanlaiselta kuin sarjakuvissa tai piirretyissä elokuvissa.

Mistä lienee nimi johtua?

Ensimmäiset muistot rakennuksesta on vähän nuhjuisemmat, kävin siellä ensimmäisen kerran kun rakennuksessa oli Anttilan suuri tavaratalo, josta löytyi ihan kaikki mahdollinen. Olimme ilmeisemmin lähdössä perheen kanssa kesälomille ja menin isäni kanssa katselemaan retkivarusteita. Muistan kuinka nousimme monet liukuportaat ylös, ennen kuin vihdoin olimme sillä tasanteella missä oli kaikki pikkuikkunat. Ylimpään kerrokseen oli tehty kesäosasto, sinne oli tuotu ulkokalusteita, retkeilytarvikketa sekä pystytetty erilaisia telttoja. Isoa osastoa oli jännä kierrellä ja samalla pistätyä teltoissa. Myöhemmin rakennuksen rappeutumista tuli seurattua linja-autoaseman laiturieilta, jotka sijaitsivat nykyisen Kampin kauppakeskuksen paikalla. Hienoa että rakennus on restauroitu ja jälleen käytössä.


Tenniskentistä Kulttuuritaloksi


Kuva Wikipedia: Tennispalatsi 1958
Tennispalatsi on valmistunut vuonna 1937, alun perin se rakennettiin autojen huoltorakennukseksi Olympialaisia varten, jotka oli Tokion sijaan tarkoitus järjestää Suomessa vuonna 1940. Aluksi rakennus oli kaksikerroksinen, vuotta myöhemmin siihen lisättiin kaarirakenteet ja tehtiin yksi kerros lisää. Kolmanteen kerrokseen rakennettiin neljä tenniskenttää, joiden mukaan rakennus sai nimeksi Tennispalatsi. Julkisivunsa puolesta tämä funkkistyylinen rakennus ei muistuta yhtään perinteistä tennisarenaa. Vuoden 1940 Olympialaiset peruutettiin kokonaan toisen maailmansodan vuoksi, myöhemmin vuonna 1952 Helsingin Olympialaisissa tennispalatsissa pelattiin koripalloa.

Tennispalatsissa oli pitkään vuokralla auto- ja varaosaliike, joka joutui taloudellisiin vaikeuksiin ja Helsingin kaupunki osti rakennuksen pakkohuutokaupalla. Rakennus oli pitkään purku-uhan alla ja se meni huonoon kuntoon, kaupungin oli tarkoitus rakentaa sen tilalle linja-auto asema. Postimyyntiyritys Anttila avasi Tennispalatsiin ensimmäisen tavaratalonsa 1960-luvun alussa ja oli siinä pitkään vuokralla. Lopulta Tennispalatsi päätettiin säilyttää ja sen tiloihin alettiin suunnitella kulttuurikeskusta 1990-luvulla. Tänä päivänä sen tiloissa toimii Finnkinon elokuvateatteri ja Helsingin taidemuseo HAM sekä muutamia pieniä yrityksiä.


Helsingin taidemuseo - HAM


Minua on jo jonkin aikaa ihmetyttänyt mikä tämä HAM-museo oikein on? Google kertoi että se on tuttavallisesti Helsingin taidemuseo ja lyhenne HAM tulee tietenkin englannin kielestä Helsinki Art Museum. Nimi on vaihtunut jo vuonna 2010  ennen se oli Helsingin kaupungin taidemuseo ja nyt siitä on jäänyt kaupunki sana pois. Ongelma ratkasitu ja tämäkin aukko sivistyksessä on korjaantunut!

Helsingin taidemuseon kokoelmissa on yhteensä yli 9000 teosta, kokoelmaan kuuluu useita taideteoksia sekä kaupungin julkiset veistokset, joita löytyy kaduilta ja kaupungin puistoista. Tunnetuin veistos lienee Havis Amanda patsas.

Helsingin taidemuseon kokoelma koostuu kaupungin omista hankinnoista ja useista lahjoituksista, Kokoelma sai alkunsa vuonna 1885, kun kuvanveistäjä Walter Runebrg lahjoitti kaupungille Johan Ludvig Runebergin muistomerkin. Walter oli Johanin poika ja hänen tekemä patsas sijaitsee Esplanadin puistossa.

Helsingin taidemuseo sai alkunsa Katarina ja Leonard Bäcksbacan lahjoittamasta kokoelmasta, tällä hetkellä heidän lahjoittamia teoksia on nähtävillä Tennispalatsissa Air de France –näyttelyssä.

Helsingin taidemuseossa on tällä hetkellä kolme eri näyttelyä Tove Janssonin seinämaalaukset ovat nähtävillä 31.12.2022 asti, Air de France 12.8.2018 asti ja Graffiti-näyttelyä voi käydä katsomassa 9.9.2018 asti.



Tove Jansson- muraalit




Kuten sanoin niin minulla ei ollut Helsinki Art Museosta etukäteen mitään tietoa, joten Tove Janssonin tekemät upeat seinämaalaukset oli todella iloinen yllätys. Esillä oli kaksi isoa teosta ”Juhlat kaupungissa” ja ”Juhlat maalla”, jotka Tove oli maalannut Helsingin Kaupungintalon uuteen Henkilöstö- ja edustus ravintolaan vuonna 1947. Nähtävillä oli muutamia valokuvia Toven projektista sekä erillinen esite, joka kertoi  Frescojen tarinasta ja tekniikasta. Ruokalan muuttaessa uusiin tiloihihn teokset purettiin ja siirrettiin Helsingin kaupungin taidekokoelmaan.




Tove Jansson 1947 Juhlat maalla Helsingin kaupungin henkilöstä- ja edustus ravintola 


Tove Jansson 1947 Juhlat kaupungissa Helsingin kaupungin henkilöstö- ja edustus ravintola 


Tove Jansson 1947 Helsingin kaupungin henkilöstö- ja edustus ravintola 


Näyttelyssä oli nähtävillä myös Toven ensimminen merkittävä tilaustyö Lepohetki ja Sähkö vuodelta 1945. Teokset maalattiin Pitäjänmäen Strömberg Oy:n ruokalaan, tehtaan remontin yhteydessä teokset lahjoitettiin Helingin kaupungille.


Tove Jansson 1945 Lepohetki Strömberg Oy henkilöstöravintola 


Tove Jansson 1945 Sähkö, Strömberg Oy henkilöstöravintola 


Näyttelyyn oli lapsille toteutettu ihanan värikäs leponurkkaus, joka oli mukaelma Toven Aurooran lastensairaalaan maalaamasta ”Leikki”-teoksesta. Teoksesta järjestettiin kilpailu ja toiveena oli että maalaus herättää lapsen huomion siten, että he unohtavat olevansa sairaalassa, Tove oli osallistunut kilpailuun nimimerkillä. ”Lek”. Vuosina 1955-1956 Tove maalasi ”Leikki” seinäteoksen tarkkojen ohjeiden mukaan, maalaus kopioitiin Lastenklinikalle vuonna 1997, jonne Auroran lastensairaala muutti. Näyttelyyn oli lapsille toteutettu ihanan värikäs leponurkkaus.


Tove Jansson Leikki, Auroran lastensairaala


Helsingin taidemuseon leponurkkaus



Onneksi tämä näyttely jatkuu vielä pitkään 31.12.2022 asti, joten siellä voi käydä useamman kerran ihailemassa noita seinämuraaleita ja niiden yksityiskohtia.



Air de France




Tämä näyttely oli todella mukava bonus, sillä minulla ei ollut siitä etukteen mitään tietoa. Tykkäsin todella miten näyttely oli toteutettu ja pienet kivat yksityiskohdat, kuten puiston penkit ja bistron pöydät toivat heti mieleen Pariisin. Taiteilijanhuone ja sirkusteltta vievät kenet tahansa 1800-luvulle, aikaan jolloin moni tauluista oli maalattu. Pääsin todella heti tunnelmaan ja Pariisin kaduille, siinä miljöössä pystyi hyvin aistimaan noiden taulujen tarinan. Seuraavan kerran Pariisin reissulla yksi käyntikohteeni ehdottomasti tulee olemaan Luxenburgin puisto!

















Graffiti





Odotin innolla Graffiti-näyttelyä, se oli itse asiassa yksi syy miksi halusin käydä HAM-museossa, mutta täytyy sanoa, että olin siihen hieman pettynyt. Ehkä minulta on mennyt Graffitit ja muraalit hieman sekaisin, sillä odotin näyttelyltä vaikeaselkoisten tekstien sijaan upeita muraalitöitä yhdistettynä teksteihin. Parasta näyttelyn antia oli Martha Cooperin valokuvat New Yorkista, missä hän oli kuvannut graffititaiteilijoita sekä heidän maalaamia junavaunuja, nuo kuvat veivät minut suoraan 1970 ja 1980 -luvuille. Näyttelyssä oli muutama isompi Graffiti ja sinne oli rakennettu pieni historiikki suomalaisista Graffiteista, valokuvien ja lehtileikkeiden muodossa, se oli kieltämättä pieni nostalgiapläjäys menneeseen. Lepakkoluolan seinää tosin jäin kaipaamaan!








Galleria





Lopuksi piipahdin vielä pikaisesti Galleriassa, jossa oli vielä pari näyttelyä Josefina Nelimarkan: Kairos on aika joka jää ja Jussi Kiven: syvällä deep under. Näyttelyt eivät olleet makuun, joten en jäänyt niitä sen enempää ihmettelemään.


3 kommenttia:

  1. Kävin myös pari viikkoa sitten HAMmissa ja täytyy myöntää, että petyin myös vähän graffitinäyttelyyn. Mutta Tove Janssonista ja Pariisin maalauksista pidin todella paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotin näyttelyitä todella enemmän! Muistelinkin että puhuit siitä! Teitkö postauksen?

      Poista
  2. Yksi Helsingin lempimuseoista. Jos tulee lähdettyä museoreissulle pääkaupunkiin, niin usein poikkean myös Hamissa. Näitä näyttelyitä en vielä olekaan nähnyt.

    VastaaPoista