lauantai 17. maaliskuuta 2018

Aurinkoinen talvipäivä jäällä




No vihdoinkin!

Melkein kymmenen vuotta siinä meni kun pääsin jälleen matkaluistelemaan, edellisellä kerralla olin Paloheinässä, tuosta hetkestä jäi kova kutina ja halusin päästä jäälle luistelemaan. Kuulin että Munkkinieman rantaan tehdään luistelurata, mutta sitten tuli lauhkeat talvet, eikä meri jäätynyt kunnolla ja sitten muutimme Sveitsiin. Muutamia viikkoja sitten silmiini osui Instagramissa kuva luisteluradasta ja huomasin, että kuva oli Suvisaaristosta, tuolloin päätin, että sinne on mentävä pikimmiten luistelemaan, mutta sitten tulikin pakkaset. Tänään oli aivan huikea keli ja halusin ehdottomasti päästä luistelemaan, vielä kun jäät ovat paksut ja pystyy mennä. Kaivon luikkarit varaston perukoilta ja raahasin Papin mukaan.







Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja moni muukin oli päättänyt tulla luistelemaan. Saimme luikkarit jalkaan ja jaloissa tuntui heti, minulla oli Rosan vanhat hieman isot ja Papilla oli Ronin hieman kapeat… Minulla oli muistikuva että rata on noin 5 km ja pituus hieman kauhistutti, kun hetkeen ei ole luistellut. Luistelurata oli uskomattoman hyvässä kunnossa, kun ajattelee että se on todellakin luonnonjää. Luistelu sujui ihan kohtuullisesti, nauroimme molemmat että mitä ihmettä tässä on vuosien aikana käynyt, sillä molemmat pidimme itseämme aikaisemmin ihan hyvinä luistelijoina. Jää oli kuitenkin hieman skrybyinen, enkä uskaltanut ottaa hirveän kovia vauhteja, sillä pelkäsin että kaadun. Vauhti oli minulle oikein sopiva, sillä ehdin katsella maisemia, nauttia auringosta sekä ihastella taloja ja saaria mereltä päin. Täydellistä!








Tuo matkaluistelu oli jälleen ihan mahtava kokemus, vähän vaihtelua liikkumiseen ja mukavaa ulkoilua. Olin niin tyytyväinen sillä pysyin koko matkan pystyssä (toisin kuin eräät), välillä luistimet painoivat aika lailla, mutta hammasta kiristellen mentiin eteenpäin. Loppumetreillä näkyi kahvilan houkutteleva opastekyltti, sieltä olisi saanut keittoakin lounaaksi, mutta tällä kertaa halusimme luistimet nopeasti pois. Papin kommentti matkaluistelusta ei ole painokelpoinen ja tuskin häntä saan enää mukaan, mutta varmasti yritän vielä uudemman kerran päästä luistelemaan tänä talvena.





Vaihdoimme luistimet ja lähdimme autolle, jäällä oli jonkin kiinteistövälittäjän koju ja he tarjosivat lämmintä mehua, se tulikin tarpeeseen. Heiltä sain kuulla että Suvisaaristossa on ollut luistinrata useana vuonna ja se on kuulemma alueen asukkaiden auraama. Luistelurataa ei siis kaupunki pidä yllä ja mikäli sinne menee, niin omalla vastuulla, useilla luistelijoilla oli naskalit kaulassa, pitääpä myös hankkia sellaiset. Luistelurata oli todella pituudeltaan yli 5 km, joten ei ihme jos jalat olivat hieman kipiät, kun ei ole pitkään aikaan luistellut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti