maanantai 19. marraskuuta 2018

Patikoimassa Kolmen miehen suolla, Kalajärvellä





Viikonloppuna havahduin outoon valoilmiöön, huomasin että ulkona paistaa aurinko, päätin että tuohon tilaisuuteen on tartuttava heti! Ei siis pelkoa olen kuitenkin perus suomalainen! Heti kun aurinko pilkahtaa niin on päästävä ulos, sillä koskaan ei tiedä, milloin sen näkee seuraavaksi. Sveitsissä asuessa säntäsin kanssa aina ulos kauniilla säällä, sillä tuntui ihan syntiseltä olla kotona sisätiloissa jos aurinko paistoi. Naureskelin kun tajusin tämän yhteyden Suomen harmaisiin keleihin, sen jälkeen päätin olla itselleni armollinen ja mennä ulkoilemaan kun siltä tuntuu.

Nyt kuitenkin Suomen harmain päivä muuttui aurinkoiseksi ja aloin heti tutkia mieluista kävelyreittiä. Valitsin kohteeksi Kalajärvellä sijaitsevan luontopolun Träsmanskärr, joka kulkee suurimmaksi osaksi suon päällä. Luin jokin aika sitten kuvauksen tuosta luontopolusta ja se vaikutti todella mielenkiintoiselta, polun nimi tuotti minulle vaikeuksia, enkä meinannut muistaa sitä. Aluksi kuvittelin että Träsmanskärr on jokin uusi kaupunginosa Pohjois-Espoossa, mutta siten selvisi että se sijaitsee Kalajärvellä ja kun tuon nimen kääntää niin sehän on tietenkin ”kolmen miehen suo”.




Tutkin Espoon kaupungin sivuja ja yritin etsiä ajo-ohjeita luontopolulle ja niitä löytyi jälleen kerran hyvin nihkeästi, Vihdintie oli ainoa maamerkki. Lähdin matkaan ja ajattelin että kyllä se luontopolku on varmasti hyvin opastettu ja löytyy helposti, kun ei kerran ole sen kummempia ohjeita. No toisin kävi, Kalajärvi ei ole minulle tuttua seutua ja ajelin siellä aikani harhaan. Ehkä paikalliset tietävät missä koulu ja kuntorata sijaitsevat, mutta minä tarvitsen kunnon osoitteen parkkipaikalle tai pysäkin tiedon. Kun olin aikani etsiskellyt paikan päällä kuntorataa, niin oli pakko googlailla lisää ja löysin jostakin osoitetiedoksi Vihdintie 63 ja tämän jälkeen tuo paikka löytyi heti.

Parkkipaikalla oli opastaulu, joka tosin oli tuhrittu, mutta luontopolku kyltti näkyi selkeästi. Hieman arvellutti ehdinkö kiertää koko luontopolun (n. 4km) ennen kuin alkaa hämärtämään, sillä aikaa oli jo tuhraantunut jonkin verran aloituspaikan etsimiseen. Reitti kulki aluksi kuntorataa pitkin ja sitä oli helppo kävellä. Hetken päästä tuli kyltti oikealle, joka ohjasi metsään. Metsäpolku oli hieman kostea, ajoittain piti kävellä varovasti sillä alamäet, kalliot ja juurakot olivat liukkaita.










Metsäosuus loppui ja alkoi suoalue, jonka päällä kulki pitkospuut. Oli huikeata ajatella että sitä todella käveli ihan oikean suon päällä! Kävelin ihan rauhassa, sillä pitkospuut olivat liukkaita. Maisemat olivat upeat, olisin hyvin voinut kuvitella olevani pääkaupunkiseudun sijaan Lapissa.

Reitin varrella oli opastauluja ja luin niistä että Kolmen miehen suo on alkanut kehittyä 3200 vuotta sitten. Sitten saavuin aivan suon keskikohtaan ja opastaulun vieressä oli penkki. Taulussa kerrottiin että tällä kohdalla tuoksuvat suopursut, harmi vaan ettei ne tuoksuneet marraskuussa, täytyypä tulla kesä-heinäkuussa uudelleen.








Samaisessa paikassa minulle selvisi myös Träsmanskärrin eli Kolmen miehen suon tarina! Tarina kertoo kolmesta venäläisestä miehestä jotka olivat oikaisseet suon poikki Isonvihan aikaan 1700-luvulla. Miehet eivät koskaan palanneet, vaan he olivat tarinan mukaan uponneet suohon. Tämän tiedon jälkeen karhujen lisäksi minua jännitti että pysyn pitkospuilla! Toivoin kovasti ettei nuo kolme miestä ei tule loppumatkan aikana kummittelemaan minulle. Pitkospuut kulkivat koko suoalueen yli, polku jatkui hetken metsässä ja nousi sieltä takaisin kuntoradalle.





Sitten piti tehdä päätös jatkaako vielä Kurkijärven kierrokselle vai tekeekö lyhyemmän 2,8 km reitin ja palaa kuntorataa pitkin takaisin autolle. Oli vielä sen verran valoisaa, joten päätin jatkaa matkaa ja käydä katsomassa tuon Kurkjärven reitin, matkaa tuolloin tulisi yhteensä 3,7 km. Polku kulki jälleen kuntorataa pitkin ja sitä pitkin oli mukavan helppo kävellä, talveksi kuntoradalle tehdään hiihtoladut. Matkan varrella ohitin upean koivikon, opastaulussa kerrottiin että keväällä täällä kukkii valkovuokot ja kielot.

Sitten tuli mystinen kohta luontopolku jatkui vasemmalle, mutta oikealle oli kyltti jossa luki kohde, kyltissä näkyi himmeällä numero 8 sekä päälle korjattuna selkeämmin numero 9. Päätin säästää tuon ”kohteen” seuraavaan kertaan ja jatkaa matkaa luontopolkua seuraten, sillä näin puiden välistä jo hieman järveä.




Lähdin kävelemään polkua pitkin ja eteeni tuli puiset rappuset ja alhaalla ison kiven juurella oli penkki, mistä voi ihailla maisemia. Penkki oli varattu, siinä istui pieni poika vanhempien kanssa, kateellisena katsoin heidän kahvitermaria ja keksejä. Ihailin hetken maisemia ja aurinko alkoi jo laskea, lähdin jatkamaan matkaa, polku kulki alas järven rantaan. 













Hetken päästä tuli jälleen pitkospuut, ympärillä oli kuivia kahisevia kaisloja, kuulin jonkun linnun viheltävän ja hetken päästä opastaulu kysyi: Tunnistatko Pyyn viheltävän äänen?






Pienen metsäosuuden jälkeen polku tuli jälleen kuntoradalle ja seurasin perhettä jonka olin tavannut Kurkijärven levähdyspaikalla. Oli turvallinen olo kun lähellä oli muitakin kulkijoita. Hetken päästä kuntorata tuli T-risteykseen ja piti hetken miettiä mikä mahtaa olla oikea suunta. Osa opasteista oli kaatumispisteessä, onneksi yhdestä löysin haalean kirjoituksen ja nuolen Vihdintielle. Kuntorata kulki tuon Kolmen miehen suon -luontopolun aloituspisteen ja loppumatka kulki samaa reittiä takaisin.




Tykkäsin tästä reitistä ja tänne on ehdottomasti tultava uudelleen ihailemaan valkovuokkoja ja kieloja sekä tuoksuttelemaan suopursuja. Ensi kerralla otan myös kahvitermarin mukaan ja käyn tutkimassa mikä tuo salaperäien kohde 8 tai 9 oikein on, vai tiedätkö sinä?


Luontopolku Kolmen miehen suo eli Träsmanskärr





Aloituspiste: Kalajärven kuntorata, Vihdintie 63
Reitin pituus: koko reitti yhteensä 3,7 km
Valinnaiset reitit: Träsmanskärr 2,8 km ja Kurkijärvi 3,4 km
Vaativuustaso: haastava, osittain pieniä kapeita polkuja ja pitkospuita
Opastus: keltaiset täplät puussa

Kolmen miehen suo sijaitsee Espoon Kalajärvellä ja sen alueella kulkee noin 3,7 km pituinen luontopolku, joka pitää sisällään kaksi vaihtoehtoista reittiä. Lyhyempi reitti 2,8 km kiertää Träsmanskärrin suoalueen läpi, se kulkee suurimmaksi osin pitkospuita pitkin. Pidempi reitti on 3,4 km ja se jatkaa suoalueelta Kurkijärven rannan kautta. Reittien varrella on muutama levähdyspenkki.

Träsmanskärr on noin 45 hehtaarin kokoinen suoalue Espoon  Kalajärvellä. Suoalue kuuluu valtakunnallisen soidensuojeluohjelmaan  sekä EU:n natura 2000 hankkeesen joka tarkoituksena on suojella luonnon monimuotoisuutta. Suojelun vuoksi suo on säilynyt luonnontilaisena.

Rämeellä viihtyy suopursu ja juolukka, siellä on runsaasti karpaloita ja lakkoja. Alueella voi nähdä pyyn ja palokärkiä sekä siellä liikkuu hirviä.

Suon nimi Träsmanskärr eli Kolmen miehen suo viittaa vanhaan tarinaan, jonka mukaan Isovihan aikaan 1700-luvulla kolme venäläistä miestä on hukkunut sinne.



Tuoreimmat kuulumiset löydät Martan Matkassa 



sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Tapahtui lokakuussa




Ihan ensimmäiseksi haluan toivottaa kaikille


Hyvää isänpäivää!


Marraskuu on jo melkein puolen välin, mutta tehdäänpä vielä pieni katsaus lokakuuhun. Lokakuussa tuli kuluneeksi vuosi siitä, kun muutimme takaisin Suomeen. Viime vuonna tähän aikaan minua ei haitannut ollenkaan nuo marraskuun tihkuiset ja sumuiset kelit, sillä päivät kului kotona muuttolaatikoiden kanssa sekä juostessa hoitamassa erilaisia asioita. Tosin kelit taisivat olla tuolloin himpun verran paremmat, sillä hankin museokortin sadepäivien varalle ja kovin montaa kertaa en viime marraskuussa ehtinyt korttia vinguttaa.





Lokakuussa luonto sai taas upeat värit ja tuntuu että tänä vuonna ne olivat erityisen kauniit ja niitä sai ihailla pitkään. Veikkaan että kuiva ja lämmin kesä sai aikaan tuon upean värikirjon, lehdet pysyivät onneksi puissa pitkään ja saimme nauttia kunnon ruskasta. Insta ja Facebook täyttyi toinen toistaan upeammista syksyisistä kuvista. Ensilumikin tuli viime kuussa maahan, onneksi se suli nopeasti pois.









Lumi tuli 29.10




Meikäläisellä alkoi jälleen sisustus ja raivausviikot, eli kämppä on käytännössä katsoen koko ajan mullin mallin ja päässä on hurja määrä ideoita. Tämä on ihana tunne sillä pitkään aikaan en ole jaksanut innostua kotoilusta.


Kaikenlaiset karkelot





Lokakuu oli oikein tapahtumarikas kävin kuuntelemassa Nenäpäivän konsettia, pääsin pitkästä aikaa katsomaan Helsinki Horse Showta ja kävin kirja- ja viinimessuilla.

Alkukuusta Musiikkitalolla vietettiin avointen ovien päivää ja ohjelmassa oli lukuisa määrä erilaisia tapahtumia, talokierroksia, konsertteja sekä esityksiä. Minä viihdytin itseäni seuraamalla kun kapellimestari opetti yleisöä johtamaan orkesteria. Moni kävi kokeilemassa miten kapellimestarin puikkoa heilutetaan ja miten käsimerkeillä ohjataan orkesteria. Ihan paras oli metrin mittainen poika joka sai orkesterin soittamaan kuin Apocalyptica! Poika juoksi villisit orkesterin edessä ja kädet heiluivat ilmassa ihan hurjasti, taisin nähdä tulevan Eicca Toppisen. 




Nenäpäivän konsertissa oli teemana kaikkien aikojen iskelmät ja esiintyjälistassa oli minulle monia mieluisia esiintyjiä. Alkukonsertti eteni rauhallisesti, mutta kun tuli Pave Maijasen vuoro ja hän lauloi Lähtisitkö-kappaleen niin mökkiin tuli eloa. Oli mahtavaa saada kuulla Liljankukka, kappaleen alkuperäisesittäjän Markus Allanin laulamana.


Haaveilua...


Helsinki Horse show on jäänyt minulta väliin viime vuosina, viimeksi olen ollut tapahtumassa kun se järjestettiin Hartwall Arenalla. Taas tuli nähtyä ihan hienoja suorituksia niin esteilä kuin kouluradalla ja oli kiva että osallistujien joukossa oli useita suomalaisia.

Päivä kului nopeasti ja hallissa oli ihan mahtava tunnelma. Horsen kaupat oli pienoinen pettymys, ne ovat vähentyneet huomattavasti. Liikkeet oli kyllä kivasti laitettu omaan osioon, mutta liiketilat olivat todella pieniä ja käytävät ahtaita. Väentungoksessa ei tehnyt mieli jäädä ostoksille, vaan halusimme sieltä mahdollisimman pian pois tungoksesta.

Odotin innolla että pääsen seuraamaan kilpailijoita verryttelyalueelle, mutta valitettavati ehdimme sinne ihan loppumetreillä.

Horse Showsta jäi kyllä pieni kutina että olisi kivaj päästä taas pikkuhiljaa ratsaille ja ihmettelen tässä juuri miksi en kesän aikana päässyt kertaakaan maastoilemaan?
Messuilta lähti mukaan mielenkiintoinen matkaesite…


Kirjamessujen parasta antia!


Viime vuonna jäin melkein asumaan kirjamessuille, tykkäsin niistä kovasti, kun taas tänä vuonna messut meinasivat minulta mennä ihan ohitse. Onnistuin saamaan työkaverilta lipun, joten päätin lähteä käymään messuilla ja tänä vuonna halusin ehtiä piipahtamaan myös viinimessuille.

Jälleen kerran Kirjamessuilla oli paljon mielenkintoisia luentoja ja esityksiä, tosin harmillisesti moni niistä oli samaan aikaan. Tuli jälleen hankittua muutamia kirjoja, mutta tein ihan parhaan löydön ja sain hankittua edullisesti kauan himoitsmiani karttoja. Tarttuipa mukaan myös isänpäivälahja! Ensi vuonna pitää muistaa että messuilta kannattaa hankkia lahjoja pukinkonttiin! Täältä voit käydä lukemassa viime vuoden kirjamessuista.

Sain taas jälleen kerran ajan katoamaan tuolla kirjamessuilla, mutta päätin kuitenkin piipahtaa vielä viinimessujen puolella. Tämä oli ehkä virhe, sillä loppuillasta porukka näytti maistelleen viinejä oikein urakalla ja se ei välttämättä ollut mitään kaunista katseltavaa tai kuultavaa. Taidan panostaa näihin messuihin sitten ensi vuonna…


Upeat valoteokset valtasivat Tapiolan



Lisää valoa pimeään syksyyn!


Messujen jälkeen piipahdin vielä Tapiolassa ihailemassa upeita valoteoksia!


Ulkoilu


Glimsinjoki


Näin syksyn tullen ulkoilukelit sen kuin vähenevät, sillä valoisa aika on vähentynyt huomattavasti ja pimeät illat eivät houkuttele ulos. Tämän vuoksi viikonlopuista on pakko ottaa kaikki irti ja yrittää päästä ulos valoisaan aikaan, mikäli ei tihkuta. Nyt alkaa olla viimeiset hetket käsissä, jos mielii vielä metsään patikoimaan, sillä kohta maasto on märkää ja liukasta. Vielä ehtii käydä patikoimassa ulkoilualueilla ennen kuin tulee lumi ja hiihtoladut.




Viime kuussa ehdin vielä käydä patikoimassa yhden uuden metsäreitin, joka on ollut pitkään toivelistallani. Espoon keskustan lähellä virtaavan Glimsinjoenrantaa pitkin kulee noin kolmen kilometrin metsäreitti. Reitille pääsee Bembölen kahvituvan tuntumasta ja se päättyy upeaan Träskendan kartanopuistoon. Täältä voit lukea lisää tuosta upeasta kävelyreitistä.



Matkailu


Madrid <3


Lokakuussa synttärimatkat saivat jatkoa, tällä kertaa lensimme pitkäsksi viikonlopuksi Madridiin ja meillä oli mukava jälleentapaaminen muutaman tuttavaperheen kanssa. Asuimme kaikki samaan aikaan Madridissa, emmekä ole nähneet toisiamme kymmeneen vuoteen, joten odotin tätä tapaamista innolla. Hieman jännitti etukäteen olemmeko muuttuneet tuosta ajasta paljon? Onko meillä enää mitään yhteistä näiden vuosien jälkeen? Tämä pelko osottautui aivan turhaksi, sillä heti ensihetkestä lähtien tuntui niin kotoisalta ja ikään kuin edellisestä tapaamisesta olisi kulunut vain pieni hetki.


Reunion after 10 yrs


Kaunis Retiro









Ensimmäisen päivänä Madrid todella hemmotteli meitä lämpimällä auringon paisteella, mutta saimme viikonlopuna aikan myös hieman sadetta niskaan. Meillä ei ollut mitään kummempaa ohjelmaa varattuna, nautimme Madridista ja toistemme seurasta sekä söimme hyvin.

Tutustuin myös itselleni aivan uuteen alueeseen Madrid Rioon, upea puistoalue Madrid-joen molemmin puolin sekä vihdoin onnistuin käymään Katedraalin näköalatasanteella. Tuota näköalapaikkaa ei ole turhaan kehuttu, se meni heittämällä Madridin parhaimmaksi näköalapaikaksi.


Madrid Rio









Katedraalin kattotasanteelta on upeat näkymät yli Madridin




Palacio del Rey





Päivät kuluivat nopeasti kaupungilla kävimme Retirossa, Rastron kirpputorilla sekä tietenkin shoppailemassa. Iltaisin kävimme ulkona syömässä ja vähän vahingossa jokainen pariskunta vuorollaan suunnitteli illaksi ohjelmaa ja valitsi ravintolan. Minkälaisia illanistujaisia mahtaa seurata kun suomalainen, ruotsalainen ja tanskalainen on niitä järjestämässä? Näistä lisää myöhemmin blogissa…


Gran Via

Rastro










Nyt onkin hieman tyhjä tunne kun tällä hetkellä ei ole mitään matkaa varattuna tai edes suunnitteluasteella! Toivottavasti tämä tilanne korjaantuu pian!


Tälläinenkin ihme tuli nähtyä työmatkalla...


Tuoreimmat kuulumiset löydät Martan Matkassa