sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Hiidenkirnuja jahtaamassa Espoon Pirttimäellä






Pirttimäen ulkoilualue on ollut pitkään mielessä ja minulla on ollut toive päästä sinne patikoimaan. Kävin jo kerran siellä patikoimassa, mutta sade yllätti ja tämän vuoksi päädyimme lyhyempään reittiin. Tuolloin huomasin opastaulusta, että alueella on hiidenkirnuja ja päätin että sinne on vielä tultava uudemman kerran. Ulkolureitit olivat todella hyvinhoidettuja ja helppokulkuisia, sillä ne ovat talvella hiihtolatuja. Muutamat kohdat tuntuivat jopa todella tutuilta, sillä vuokrailin aikanaan yhtä hevosta lähitallilta ja kävin sillä paljon  maastoilemassa.




Lähdin uudemman kerran yrittämään pidempää patikointireittiä ja minulla oli toiveena nähdä nuo hiidenkirnut. Hämmästyin kuin katsoin karttaa tarkemmin ja huomasin että tuo Pirttimäki sijaisee Nuuksion alueella, aivan Nuuksion Pitkäjärven ja Bodom-järven välissä. Yllätyin että linnuntietä ja patikoiden välimatka Solvallaan on vain reilu 7 kilometriä, kun taas autolla se on jotakin ihan muuta. Vaikka olen ikäni asunut Espoossa niin nuo Pohjois-Espoon ulkoilualueet ovat minulle edelleen suuri mysteeri, enkä ole niissä juurikaan käynyt. Yksi syy lienee että nuo ulkoilualueet eivät ole helposti saavutettavissa muutoin kuin autolla. Espoon poikittaisliikenne ja sisäiset liikenneyhteydet ovat aika onnettomat ja kuulusia siitä, että ne kestää.


Patikointia Pirttimäellä 




Lähdin matkaan ja tällä kertaa aurinko paistoi, joten ei ollut pelkoa että alkaisia satamaan. Tutkin karttaa tarkasti ja halusin patikoida katsomaan hiidenkirnuja, joten minun piti valita keltainen reitti. Aluksi kaikki reitit kulkee samaa matkaa, parin kilomertin jälkeen lyhyin eli vihreä reitti erkanee, sitten jatketaan sinisen kanssa vielä noin kilomertin verran ja lopuksi seurataan keltasta reittiä, niin päästään hiidenkirnuille. 




Olin iloinen kun huomasin että reittimerkinnät ovat hyvin näkösällä ja aina kuin tie erkanee niin on viitat sekä kartta lähellä. Paikoitellen maasto näytti todella tutulta ja olen varma siitä että olen ratsastaellut lähettyvillä. Reitti kulki todella hyväkulkuista soratietä, oli ihanan rauhallista, minun lisäkseni oli muutamia kävelijöitä, sienestäjiä ja pyöräilijöitä. 












Saavuin Sorlammen luokse ja sitten alkoikin haasteet. Löysin WC:n ja taukopaikan, mutta kuin yritin lukea siellä olevaa karttaa niin olin ihan sekaisin. Yritin hahmottaa missä nuo hiidenkirnut sijaitsevat mutta pyörin vain ympyrää, tarkistelin karttaa uudemman kerran ja päätin lähteä vielä jatkamaan matkaa eteenpäin. Ajattelin että pakkohan niistä hiidenkivistä on olla kunnon viitat, kun niistä on kerran kartassakin mainittu nähtävyysmerkin kera. Vastaan tuli luontopolku ja katsoin että se kulkee tien suuntaisesti, Sorlammen rannan tuntumassa, joten menin mielummin sinne kävelemään. 


Sorlampi


Muutaman kerran tuli käveltyä ohitse...


Sorlampi




Luontopolku palautui takaisin soratielle ja hetken kuluttua näin viitan hiidenkirnuille. Innostuin ja lähdin viitan osoittamaan suuntaan, mutta en löytänyt enää lisää opasteita ja vaikka kuinka katselin ympärille en löytänyt mitään mikä viittaisi hiidenkirnuihin. Kuljin syvemmälle metsään ja mielessäni oli vielä tuo eksyminen Sipoonkorven kansallispuistossa ja aloin vaipua epätoivoon, sillä olisin todella halunnut nähdä nuo kirnut. Päätin palata takaisin ja katsella matkan varrelta jäikö minulta jotakin huomaamatta. Vastaan tuli pariskunta ja kyselin heiltä ovatko he nähneet kirnuja. Eivät olleet ja he olivat kanssa etsimässä niitä. Päätin lähteä takaisin viitan luokse ja haravoida vielä sen lähialueen, mutta tuloksetta. Luovutin ja jatkoin matkaa että en jäisi metsään pimeän tultua. 


Hieno opaste, mutta jatkoa ei löydy...


Ristiin, rastiin mutta ei vaan löydy


Ei mitään mainintaa


Harmissani jatkoin matkaa ja kun olin kävellyt noin 500 metriä näin metsässä tuon pariskunnan ja huutelin vielä heille olivatko löytäneet kirnuja. Eivät olleet, mutta hetken päästä he huutelivat takaisin että nyt ne löytyi! Olin juuri ohittanut isomman polun ja katsoin että pariskunta oli metsässä juuri sen polun kohdalla, niin päätin palata. Niinhän se sitten meni eli tuo polku minkä luona ei ollut mitään opastetta, johti suoraan hiidenkirnuille. 


Löysin kuusi kirnua, yksi ilmeisesti maan peitossa




Näyttää ihan kasvoilta 

Hiidenkirnuja oli kuusi kappaletta, ne olivat suhteellsen pyöreitä ja osassa oli vettä. Seitsemättä kirnua ei löytynyt vaikka kuinka etsimme. Kirnut olivat hauska näky ja ihan uskomatonta kuinka monta vuotta vanhoja ne ovat. Pariskunta lähti ja jäin vielä kuvailemaan kirnuja ja kohta tuli muutama herra, hekin olivat etsineet kirnuja jo tovin. Hassua että kirnuille on viitta, mutta tarkempia ohjeita ei ole. 


Ruska saapuu


Hynkälampi


Hynkälammen taukopaikka


Sulalampi


Lähdin tyytyväisenä jatkamaan matkaa, sillä olin kuitenkin löytänyt nuo kirnut. Piipahdin vielä ihemettelemässä suurta siirtolohkaretta Hynkälammen yläpuolella, siellä oli taukopaikka ja harmi kun olisi ollut makkaraa mukana. Alkoi tulla jo nälkä, kun olin pitkään etsinyt niitä kirnuja, mutta protskupatukka huuleen ja jatkoin matkaa. Reitin piti olla yhteensä 8,3 km, mutta minulla taisi jälleen kerran kertyä enmpi matkaa.   




Pirttimäen ulkoilualue



Pirttimäen ulkoilualue sijaitsee Espoossa Nuuksion alueella, Nuuksion Pitkäjärven ja Bodom-järven välissä. Ulkoilualue on noin 430 hehtaarin kokoinen erämaa-alue, siellä on suuria korkeuseroja ja se jääkauden muovaama ja siellä on suuria korkeuseroja. Alueella on useita lampia ja kosteikkoja, siirtolohkareita ja jyrkkiä kalliorinteitä. Pirttimäen ulkoilualue oli aikanaan Dahlbacka-niminen metsätila, jonka Helsingin kaupunki osti vuonna 1946, myöhemmin se on laajentunut huomattavasti. 




Ulkoilualueen pysäköintipaikan luona on lapsille iso leikkpaikka, pallokenttiä, kahvila, kerhohuone, takkatupa ja sauna. Alueella on noin 20 km opastettuja hyväkuntoisia reittejä, jotka ovat talvisin hiihtolatuja. Reitit ovat eri pituisia ympyräreittejä, luontopolkuja sekä sieltä on yhteysreittejä Solvallan ja Luukkaan ulkoilualueelle. Reittien varrella on keittokatoksia ja lampien vierestä löytyy WC. Sorlammen kautta kulkevan reitin varrelta löytyy jääkauden aikaisia hiidenkirnuja.


Hiidenkirnut



Hiidenkirnut ovat onkaloita, jotka ovat muodostuneet kallioihin jääkauden sulamisen aikaan. Virtaava vesi tai aallokko on pyörittänyt kiviä ja ne ovat kaivertaneet pyöreitä koloja kallioon. Suurimmat kirnut ovat sydyydeltään 10-13 metriä ja ne sijaitsevat Askolassa ja Rovaniemellä. Hiidenkirnut ovat syntyneet noin 13 000 vuotta sitten, mutta vanhimmat lienevät Aarnipata ja Raunimalja, jotka sijaitsevat Helsingin Pihlajanmäessä. Kirnut löytyivät tietöiden yhteydessä ja niiden arvellaan olevan yli 50000-1000000 vuotta vanhoja. 




Pirttimäen ulkoilualueelta löytyy kuuden hiidenkirnun ryhmä, ne ovat syvyydeltään noin puolesta metristä kahteen metriin ja halkaisijaltaan noin puoli metriä. Kirnut on tyhjennetty ja yhdestä kirnusta oli löytynyt mela, jonka sanotaan olevan 1400-1600-luvulta.


Tuoreimmat kuulumiset löydät Martan Matkassa 





6 kommenttia:

  1. Mä olen huomannut lukuisia kertoja tuon, että ratkaisevassa kohdassa opasteet puuttuvat. Siinä sitten haahuilee ympäriinsä ja kokeilee mikä reitti veisi haluttuun paikkaan. Onneksi ette luovuttaneet!

    Jos hiidenkirnut kiinnostavat enemmänkin, niin Askolasta löytyy kallio, jossa on parikymmentä hiidenkirnua. http://www.hiidenkirnut.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Usein todella on niin että selkeät kohdat on hyvin merkitty, mutta sitten polkujen risteyskohddista puuttuu opaste. Juuri muutama viikko sitten eksyin kolme kertaa Uutelassa! Nälkä alkoi olla jo kova, kun en ollut varautunut eväiden kanssa. Postausta tehdessä huomasin todella maininnan tuosta Askolasta ja siellä pitää ehdottomasti käydä, hyvä syy lähteä sukuloimaan :)

      Poista
  2. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Täytyypä käydä kokeilemassa sekin! :)

      Poista
  3. Ompas kivoja kun on noin pieniä ja niitä on monta! Itse olen käynyt Pumpulikirkolla, Rautavaaralla. Se on iso hiidenkirnu, kallioon porautunut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä onkin ilmeisesti erikoinen juuri siitä, että on useampi kirnu vierekkäin, olisipa hauska nähdä myös tuollainen iso kirnu!

      Poista