sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Hiidenkirnuja jahtaamassa Espoon Pirttimäellä






Pirttimäen ulkoilualue on ollut pitkään mielessä ja toiveena päästä sinne taas patikoimaan. Ulkoilureitit ovat todella hyvin hoidettuja ja helppokulkuisia, sillä ne ovat talvella hiihtolatuja.

Edellisellä kerralla sade yllätti ja tämän vuoksi päädyimme lyhyempään reittiin. Tuolloin huomasin opastaulusta, että alueella on hiidenkirnuja ja halusin ehdottomasti tulla katsomaan niitä. 

Lähdin uudemman kerran kokeilemaan sitä pidempää patikointireittiä ja minulla oli toiveena nähdä ne hiidenkirnut.





Hämmästyin, kuin katsoin Pirttimäen sijaintia kartalta, huomasin sen sijaitsevan Nuuksion alueella, aivan Nuuksion Pitkäjärven ja Bodom-järven välissä. Yllätyin, sillä sieltä on patikoiden vain 7 km Solvallaan, kun autolla se on jotakin ihan muuta.

Vaikka olen ikäni asunut Espoossa, niin nuo Pohjois-Espoon ulkoilualueet ovat minulle edelleen suuri mysteeri, en ole niissä juurikaan käynyt. 

Yksi syy lienee, että nuo ulkoilualueet eivät ole helposti saavutettavissa, muutoin kuin autolla. Espoon poikittainen liikenne ja sisäiset liikenneyhteydet ovat aika onnettomat ja kuuluisia siitä, että ne kestää.



Patikointia Pirttimäellä 




Lähdin matkaan ja tällä kertaa aurinko paistoi, joten ei ollut pelkoa sateesta. Tutkin karttaa tarkasti, jotta pääsen katsomaan niitä hiidenkirnuja, joten minun piti valita keltainen reitti. 

Aluksi kaikki reitit kulkee samaa matkaa, vihreä eli lyhin reitti erkanee parin kilometrin jälkeen, sitten kuljetaan sinistä reittiä noin kilometrin verran ja lopuksi seurataan keltasta reittiä, niin päästään hiidenkirnuille. 






Olin niin iloinen huomatessani selkeät  reittimerkinnät ja aina kuin tie erkani opasteet olivat näkyvillä sekä kartta lähellä. 

Paikoitellen maasto näytti todella tutulta, olen varma siitä, että olen ratsastellut samoja reittejä pitkin, sillä aikanaan vuokrasin lähitallilta hevosta. 

Reitti kulki todella hyväkulkuista soratietä, oli ihanan rauhallista, minun lisäkseni vain muutamia kävelijöitä, sienestäjiä ja pyöräilijöitä. 














Saavuin Sorlammen luokse ja sitten alkoikin haasteet. Löysin WC:n ja taukopaikan, mutta kun yritin lukea siellä olevaa karttaa, niin olin ihan sekaisin. Yritin hahmottaa missä nuo hiidenkirnut sijaitsevat, mutta pyörin vain ympyrää. 

Tarkistelin karttaa uudemman kerran ja päätin lähteä vielä jatkamaan keltaista reittiä eteenpäin. Ajattelin, että pakkohan niistä hiidenkivistä on olla kunnon viitat, kun ne on kerran kartassa mainittu ja merkitty vielä nähtävyydeksi. Vastaan tuli luontopolku ja katsoin että se kulkee tien suuntaisesti, Sorlammen rannan tuntumassa, joten poikkesin mieluummin sinne kävelemään. 


Sorlampi


Muutaman kerran tuli käveltyä ohitse...


Sorlampi





Luontopolku palautui takaisin soratielle ja hetken kuluttua näin viitan hiidenkirnuille. Innostuin, lähdin viitan osoittamaan suuntaan, mutta en löytänyt enää lisää opasteita, vaikka kuinka katselin ympärille. En löytänyt lähistöltä mitään, mikä viittaisi hiidenkirnuihin. 

Kuljin syvemmälle metsään, mieleeni palasi eksyminen Sipoonkorven kansallispuistossa, joten kovin syvälle metsään en viitsinyt mennä. Aloin vaipua jo epätoivoon, sillä olisin todella halunnut nähdä nuo kirnut. 

Päätin palata takaisin reitille ja katsella matkan varrelta, jäikö minulta jotakin huomaamatta. Vastaan tuli pariskunta ja kyselin heiltä ovatko he nähneet kirnuja? Eivät hekään olleet löytäneet niitä, päätin lähteä takaisin viitan luokse ja haravoida vielä sen lähialueen, mutta tuloksetta. Luovutin ja jatkoin matkaa, että en jäisi metsään pimeän tultua. 


Hieno opaste, mutta jatkoa ei löydy...


Ristiin, rastiin mutta ei vaan löydy


Ei mitään mainintaa


Harmissani jatkoin matkaa ja kun olin kävellyt noin 500 metriä näin metsässä tuon pariskunnan ja huutelin vielä heille olivatko löytäneet kirnuja. Eivät olleet, mutta hetken päästä he huutelivat takaisin, että nyt ne löytyi! 

Olin juuri ohittanut isomman polun ja katsoin, että pariskunta oli metsässä juuri sen kohdalla. Seurasin polkua ja niinhän siinä kävi, että se johti suoraan hiidenkirnuille. Miksi siinä kohtaa ei ollut niitä opasteita?


Löysin kuusi kirnua, yksi ilmeisesti maan peitossa




Näyttää ihan kasvoilta 


Hiidenkirnuja oli kuusi, ne olivat suhteellisen pyöreitä ja osassa oli vettä. Seitsemättä kirnua ei löytynyt, vaikka kuinka etsimme. Kirnut olivat hauska näky, ihan uskomatonta miten vanhoja ne ovat. 

Pariskunta lähti ja jäin vielä kuvailemaan kirnuja ja kohta tuli muutama herra, hekin olivat etsineet kirnuja jo tovin. Hassua, että kirnuille on viitta, mutta tarkempia ohjeita ei ole. 


Ruska saapuu


Hynkälampi


Hynkälammen taukopaikka


Sulalampi


Lähdin tyytyväisenä jatkamaan matkaa, sillä olin kuitenkin löytänyt nuo kirnut. Piipahdin vielä ihmettelemässä suurta siirtolohkaretta Hynkälammen yläpuolella, siellä oli taukopaikka. Harmi ettei ollut makkaraa mukana, sillä vatsassa alkoi jo kurnia. Olin etsinyt jo pitkään niitä kirnuja, no onneksi oli protskupatukka mukana. Reitin piti olla pituudeltaan noin  8,3 km, mutta jälleen minun reitti oli "vähän" pidempi. 




Pirttimäen ulkoilualue




Pirttimäen ulkoilualue sijaitsee Espoossa Nuuksion alueella, Nuuksion Pitkäjärven ja Bodom-järven välissä. Ulkoilualue on noin 430 hehtaarin kokoinen erämaa-alue, se on  jääkauden muovaama ja siellä on suuria korkeuseroja. 

Alueella on useita lampia ja kosteikkoja, siirtolohkareita sekä jyrkkiä kallionrinteitä. Pirttimäen ulkoilualue oli aikanaan Dahlbacka-niminen metsätila, jonka Helsingin kaupunki osti vuonna 1946, myöhemmin se on laajentunut huomattavasti. 




Ulkoilualueen pysäköintipaikan luona on lapsille iso leikkpaikka, pallokenttiä, kahvila, kerhohuone, takkatupa ja sauna. 

Alueella on noin 20 km opastettuja hyväkuntoisia reittejä, jotka ovat talvisin hiihtolatuja. Reitit ovat eri pituisia ympyräreittejä, luontopolkuja sekä sieltä on yhteysreittejä Solvallan ja Luukkaan ulkoilualueelle. 

Reittien varrella on keittokatoksia ja lampien vierestä löytyy WC. Sorlammen kautta kulkevan reitin varrelta löytyy jääkauden aikaisia hiidenkirnuja.



Hiidenkirnut





Hiidenkirnut ovat onkaloita, jotka ovat muodostuneet kallioihin jääkauden sulamisen aikaan. Virtaava vesi tai aallokko on pyörittänyt kiviä, jotka ovat kaivertaneet kallioon pyöreitä koloja. Suurimmat kirnut ovat noin 10-13 metriä syviä, ne sijaitsevat Askolassa ja Rovaniemellä. 

Suomen vanhimmat hiidenkirnut lienevät Aarnipata ja Rauninmalja, jotka sijaitsevat Helsingin Pihlajanmäessä. Kirnut löytyivät tietöiden yhteydessä 1990-luvulla ja niiden uskotaan olevan noin 50 000-100 000 vuotta vanhoja. 




Pirttimäen ulkoilualueelta löytyy kuuden hiidenkirnun ryhmä, ne ovat syvyydeltään noin puolesta metristä kahteen metriin ja halkaisijaltaan noin puoli metriä. Kirnut on tyhjennetty ja yhdestä kirnusta oli löytynyt mela, jonka sanotaan olevan 1400-1600-luvulta.



Tuoreimmat kuulumiset löydät Martan Matkassa 




tiistai 11. syyskuuta 2018

Tapahtui elokuussa





Uskomatonta mutta totta, nyt on jo syyskuu! Ensi kuussa tulee vuosi siitä kun muutimme takaisin Suomeen. Viime vuonna tähän aikaan etsin meille kuumeisena asuntoa Suomesta ja yritin järjestellä parhaani mukaan paluumuuttoa! Palataan kuitenkin vielä ajassa tähän hetkeen ja katsellaan hieman mitä kaikkea mahtoi elokuussa tapahtua. 





Kesäkausi alkoi tänä vuonna Suomenlinnassa ja sinne se myös päättyy, sillä elokuu lähti käyntiin Suomenlinnan visiitillä! Elokuussa alkoi arki ja työmaa kutsui jälleen, töihin oli kiva palata, sillä aloin jo kaivata hieman rutiineja sekä ilmastointia. Kelit olivat vielä pitkään aurinkoisia ja lämpimiä, kotona oli kuuma ja öisin oli vaikea nukkua. 








Lähipiirissämme vietettiin häitä ja Rosa tuli muutamaksi viikoksi kotiin. Otin heti siitä ilosta kaiken irti ja kävimme Rosan kanssa muutamassa museossa sekä taiteiden yössä.

Elokuussa tuli harrastettua matkailua niin kotimaassa kuin ulkomailla ja osallistuin ihka ensimmäiselle Bogireissulle. Loppukuusta lähdin käymään ensimmäistä kertaa Sveitsissä paluumuuton jälkeen ja voin vain todeta että reissu oli aivan mahtava ja ihana piristysruiske, mutta kiva oli palata myös kotiin.









Tapahtumarikas Elokuu





Viime kuussa pääsin vihdoin käymään sotamuseossa, vuosia tuo museo on ollut listallani ja se on jopa ehtinyt muuttaa Kruununhaasta Suomenlinnaan. Roni lähti minulle oppaaksi ja kävimme kaikissa kolmessa museossa, sotamuseossa, sukellusvene Vesikossa sekä puolustusvoimien museossa. 








Sotamuseossa pääsi tutustumaan Suomen sotahistoriaan, museossa olisi ollut opastettu kierros, mutta valitettavasti myöhästyimme siitä, joten kiertelimme itseksemme. Sotamuseon maneesissa oli Puolustusvoimien 100-vuotisnäyttely ja käväisimme myös siellä. Ronillehan nämä oli tuttua kauraa, kun on juuri päässyt armeijasta. Samalla lipulla pääsi tutustumaan vielä sukellusvene Vesikkoon.












Suomenlinna oli Ronille tuttu paikka, joten hän johdatti minua, kuljimme luolia pitkin ja ne olivat hieman jännittäviä. En ole aikaisemmin käynyt noissa luolissa, mutta olen lukenut niistä, olin tyytyväinen kun pääsin niistä pois. Tulimme Kustaamiekalle ja meillä oli hyvä ajoitus sillä Silja ajeli juuri ohitsemme. Kävelimme linnoituksen alueella ja täytyy sanoa että maisemat ovat kyllä todella kauniit!


Keskiaikaiset markkinat Helsingin pitäjän kirkolla



Papin kanssa lähdimme käymään keskiaikaisilla markkinoilla Helsingin pitäjän kirkolla, olin iloinen huomatessani että täällä Suomessakin järjestetään näitä markkinoita. Usein olen kuullut puhuttavan Helsingin pitäjän kirkosta tai nähnyt opaskyltin, mutta vielä koskaan en ollut siellä käynyt. Tuo alue oli todella viihtyisä, kiertelimme markkinoita ja katselimme esityksiä sekä piipahdimme kirkossa kuuntelemassa Raaseporin linnan arkeologisista löydöksistä. Ohessa vanha postaus Andillyn keskiaikaisista markkinoista Ranskassa.






Museopläjäys




Suomenlinnan sotamuseon lisäksi kävin Ateneumissa sekä Kansallismuseossa. Menimme Rosan kanssa Ateneumiin katsomaan Fantastico näyttelyä, odotin näyttelyltä enemmän ja olin hieman pettynyt siihen. Näytin Rosalle vielä nopeasti nuo suomalaiset klassikot ja lopuksi ihastelimme Saulin kuvaa. Ohessa linkki aikaisempaan Ateneum postaukseen, missä klassikot ovat saaneet seuraksi vastaavat teokset Ankkalinnasta. 









Kansallismuseossa oli päättymässä Barbie näyttely ja kun menimme sinne viimeisellä viikolla, niin jonot olivat valtavat. Pääsimme kuitenkin sisälle, alkuun näyttelyssä kuljettiin jonossa, mutta onneksi joissain saleissa pääsi jo ns. vapaasti kiertämään. Tuo näyttely oli aikamatka nuoruuteen, sillä oli useita satoja barbeja eri aikakausilta aina 1950-luvulta lähtien. Löysin monia tuttuja hahmoja TV:stä ja elokuvista, laulajia sekä monien muotisuunnittelijoiden malleja sekä monia muita mielenkiintoisia nukkeja. Näyttely oli erittäin mielenkiintoinen, löytyi sieltä jopa yksi barbi minkä oin Rosalle ostanut joskus lahjaksi!


Taiteiden yö




Siitä on kulunut jo jokunen vuosi kun olen viimeksi osallistunut taiteiden yöhön, lopetin käymisen kun pullot alkoivat lennellä kadulla. Kkoin että tapahtuma ei ollut enää turvallinen, kun nuoret alkoivat pitää samaan aikaan Back to School- juhlia. 

Löysin tämän vuoden taiteiden yön ohjelmasta monia mielenkiintoisia tapahtumia, mutta päädyimme osallistumaan Murhakävelylle sekä Senaatintorille katsomaan Ihmisverkkoa. Murhakävely lähti Kapteeninkadulta ja en ole vielä eläessäni ollut osallisena niin massiivisella opastetulla kierroksella. Mukana oli useita satoja osallistujia, kierros oli kuitenkin aivan loistava ja äänentoisto pelasi hyvin. Kävelimme Eirassa ja Kaivopuiston alueella ja saimme kuulla vanhoista murhista. 








Opastetun kierroksen jälkeen otimme pikaisesti huikopalaa ja sitten jäimme Senaatintorille odottamaan kun espanjalainen ryhmän La Fura dels Baus muodstamaa ihmisverkkoa. Ihmisverkko toteutetaan  nosturin avulla, joka nostaa 42 henkilöä ilmaan ja he tärisevät sekä liikkuvat musiiin tahdissa. Ihisverkko esitys oli kerrassaan mahtavan näköinen, harmi että kesti vain noin 10 minuuttia, sillä se oli todella näyttävä. 


Kotimaanmatkailu





Loppukuusta lähdin tutustumaan Kotkan ja Haminan seudun matkailutarjontaan, Visit Kotka-Haminan vieraana. Helsingistä lähti bussilastillinen bloggareita ja somettajia viettämään viikonloppua Kymenlaaksoon. Meille oli järjestetty ihan huikea viikonloppu ja pääsimme kokeilemaan erilaisia aktiviteettejä. 







Monista vaihtoehdoista minä valitsin ratsastuksen ja kokeilin koskenlaskua, lisäksi pääsin tutustumaan Merikeskus Vellamoon Kotkassa. Kotkasta ja koskenlaskusta kirjoitinkin jo postauksen, jonka voit lukea täältä, mutta ratsastuksesta ja Harjun oppimiskeskuksesta postaus on tulossa myöhemmin. 


Ulkomaan matkailu




Ihan kuun lopussa lähdin Sveitsiin ystäväni syntymäpäiville ja tämä oli ensimmäinen kerta kun matkustin Sveitsiin paluumuuton jälkeen. Odotin reissua innolla, sillä oli ihana päästä näkemään ystäviä ja rakkaita paikkoja. Tuo viikonloppu oli kuin pikakelaus niistä vuosista, jotka asuin Sveitsissä, sillä pääsin tekemään minulle rakkaita asioita kuten ratsastamaan Fuxilla, patikoimaan sekä onnistuin näkemään ystäviäni niin suomalaisesta kuin kansainvälisestä yhteisöstä. 










Oli ihan mahtavaa päästä näkemään Fux pitkästä aikaa sekä päästä ratsastamaan upeisiin maisemiin. Viime syksynä en ehtinyt tehdä La Dolen patikointia ja se jäi hieman kaivelemaan. Houkuttelin koulun vanhempia kahvittelun sijaan patikoimaan ja neljä ystävääni tarttuikin haasteeseen. 







Ehdin viikonlopun aikana pyörähtää emäntäni kanssa Nyonissa, joka on lempikaupunkini sekä ehdimme myös patikoida Toblerone-reittiä. Aloitimme patikoimisen Glandista ja onnistuimme piipahtamaan Villa Rosa museossa, joka sijaitsee reitin varrella. Itse juhlat olivat todella hienot ja onnistuneet, oli ihan mahtavaa nähdä kaikkia tuttuja sekä tutustua uusiin ihmisiin. Oheiset linkit vievät vanhoihin postauksiin, kirjoitan tuosta upeasta viikonlopusta myöhemmin omat postaukset. 


Ulkoilu




Elokuussa riitti paljon mielenkiintoisia tapahtumia ja tämän vuoksi ulkoilut jäivät hieman vähemmälle. Pirttimäen ulkoilualue on kummitellut pitkään mielessäni ja vihdoin sain Papin houkuteltua sinne. Pääsimme perille ja ehdimme kävellä vain muutaman hetken niin sade yllätti, eikä meillä ollut kunnon varusteita mukana, joten kävelimme ainoastaan lyhimmän reitin. Pirttimäen reitit ovat hyvin merkittyjä ja ne kulkevat ilmeisesti pääosin hiihtolatuja pitkin. Muutama kohta tuntui entuudestaan tutulta ja olen varma että olen ratsastellut samoissa maisemissa. Pirttimäelle pitää ehdottomasti palata uudelleen, sillä mieleeni jäi yksi reitti, joka varrella on Hiidenkirnuja. 







Kuun puolessa välissä Träskendan kartanolla vietettiin Auroran kesäjuhlia, muistin juhlat myöhään iltapäivällä, mutta päätin kuitenkin lähteä käymään paikan päällä. Träskendan kartano on huonossa kunnossa ja kyläjuhlia vietettiin Träskendan ystävien toimesta, kesäjuhlilla kerättiin nimiä adressiin, jotta kartanon kunnostushanke etenisi. Minua harmittaa kun en ehtinyt ajoissa kyläjuhlille, sillä siellä järjestettiin opastettuja kierroksia ja kartanoon olisi päässyt tutustumaan sisälle. 


Lähdin kävelemään kartanon maille ja huomasin että siellä kulki useita polkuja, polut olivat osittain hyvin merkittyjä, mutta syvemmällä metsässä kulki useita pieniä polkuja. Tälläkin kertaa sade yllätti ja vettä tuli oikein kunnolla, palasin pikimmiten takaisin autolle. Kartanon alue on todella upea, joten sen poluille pitää palata uudemman kerran. Träskendan polut olivat hieman sekavasti opastettuja, viime kuussa kirjoitinkin blogipostauksen ”Patikointi -eniten ärsyttää”-postauksen jossa ruodin näitä patikointireittien opasteita. 


Martan touhut




Sveitsissä asuessa suurinta huviani oli käydä kirpputoreilla ja olenkin pitkään ihmetellyt mitä minun viikonlopuista on oikein puuttunut? Kesä on kirpputorien parasta aikaa ja huomasin että en ole koko kesänä käynyt yhdelläkään torilla. Tämä tilanne piti heti korjata ja lähdin käymään Vermossa sekä tutustumaan Aleksis Kiven kadun ilmaiseen kirpputoriin. 





Hietsussa en ole käynyt vuosiin, joten sekin piti käydä testaamassa. Hietsusta oli tullut oikein ammattimainen myyntipaikka, siellä perinteisten kirpputoritavaran sijaan pöydät notkuivat Iittalasta, Marimekosta sekä muista design astioista ja vaatteista. Kävimme myös Lapinlahden sairaalan luona ja siellä oli kadun varteen kerääntynyt myyjiä, hienoa kun on tälläistä ilmaisia kirpputoreja. Pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni ja lähteä kanssa torille myymään, varsinkaan kun pöydät eivät maksa mitään!



Tuoreimmat kuulumiset löydät Martan Matkassa