maanantai 30. heinäkuuta 2018

Suomen eteläisin kohta löytyy Hangon Tulliniemestä






Lähdin Hankoon oikeastan yhden asian takia, halusin päästä patikoimaan Suomen eteläisempään kohtaan eli Tulliniemen kärkeen. Emme sentään ajaneet Hankoon pelkästään tuon patikoinnin takia, vaan, kävimme ensin Tammisaaressa ja tutustuimme sen upeaan vanhaan kaupunkiin oppaan kanssa, tuo tarina vaatii ihan oman postauksensa joten kerron teille Tammisaaresta myöhemmin.  

Saavuimme iltapäivästä Hankoon ja vatsa kurni jo kovasti, päätimme kokeilla ravintola Neljän tuulen tupaa, mutta valitettavasti sairastapauksen vuoksi keittiö oli kiinni. Jatkoimme matkaa Hangon keskustaan ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa. 


Hankoon Helsinkiä pakoon, Hankoon




Siitä onkin kulunut jo useita vuosia kun olen viimeksi Hangossa käynyt ja kaupunki on mielestäni muuttunut todella. Ajoimme kaupungin läpi, ihastelin kauniita puuhuviloita ja bongasin myös Casinon, jonka ympäristössä nuorena tuli juhlittua Hangon Regattaa… Kaupungin läpi ajoi hujauksessa ja huomasimme olevamme itäsatamassa, jätimme auton parkkiin ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Sataman lähistöllä oli ihanat makasiinit, joissa oli useita viihtyisiä ruokapaikkoja. Valitsimme niistä pastaravintelin ja tietenkin bongasin sieltä artistin, joka on viimeaikoina tuonut laulullaan Hankoa hyvin esille Suomen kartalle… 

Ruoan jälkeen ei sopinut heti lähteä patikoimaan, joten lähdimme ihmettelemään pikkukaupungin meininkiä. Saavuimme torille ja ilokseni siellä oli valtava iltakirpputori, näitä iltatoreja saisi olla enemmän! Torikierroksen jälkeen piti vähän säästellä voimia vielä varsinaiselle patikointireitille. 



Hauskaa että nämä vanhat makasiinit on pystytty hyödyntämään!


Vanhan kylpyläkaupungin ihastuttavat uimakopit


Näköalatorni näkyi Tulliniemen kärkeen asti, sieltä on pakko olla upeat maisemat!


Varmasti tulen uudelleen!


Hangossa olisi ollut monta kiinnostavaa käyntikohdetta, mutta tällä kertaa aika ei vaan riittänyt! Puuhuvilat jäi näkemättä ja olisin ehdottomasti halunnut käydä Hangon museossa, mutta museo se oli jo mennyt kiinni. Miksi noi museot menee aina niin älyttömän aikaisin kiinni? Olisipa ollut kiva päästä tutustumaan kapungin historiaan, sillä en tiennyt, että myös Hanko on ollut vuokrattuna venäläisille. Hankoon täytyy tulla ehdottomasti uudelleen sillä majakkaretki jäi tekemättä, hauensuolen ”vieraskirja” jäi näkemättä ja hyljesafari kokematta.


Tulliniemen patikointireitti 


Suomen eteläinen piste

Siitä hetkestä asti olen halunnut päästä patikoimaan Tulliniemelle, kun luin, että siellä sijaitsee Suomen eteläisin piste. Keväällä ajattelin että tänä kesänä täytyy ehdottomasti päästä patikoimaan Tulliniemeen ja saavuttaa tuo Suomen eteläisen piste. Tulihan se päivä vihdoin ja olin jo heti aamusta ihan fiiiksillä. 

Tulliniemenreitti sijaitsee Hankonimellä noin 2,5 km Hangon keskustasta. Reitti on pituudeltaan 6,7 km, se on helppokulkuinen ja hyvin merkitty. Auton voi jättää parkkiin Vapaasataman parkkialueelle ja sieltä lähtee opastettu polku reitin aloituspisteelle.

Hankoniemi on ollut kautta aikain keskeinen paikka Suomenlahdella, se on ollut tärkeä puolustuksen kannalta sekä tärkeä satama, jonka kautta aikanaan Suomesta siirtolaiset lähtivät maailmalla paremman elämän toivossa. Tulliniemen nimi juontaa juurensa 1600-luvulle, jolloin Ruotsin valtio perusti sinne tulliaseman, perimään tulleja Suomenlahden ja Itämeren välillä seilaavilta laivoilta.



Tulliniemen reitti sai mielikuvituksen laukkaamaan…


Autiotalot saivat mielikuvituksen laukkaamaan


Alkuun kuljettiin hetki pitkospuita pitkin, reitti kulki rantaviivan vieressä ja se oli hyvin merkitty tolpilla, joiden päät olivat valkoiset. Tällä kertaa ei ollut eksymisen vaaraa, poku sijaitsee luonnonsuojelualueella, polulla piti pysyä, eikä reitiltä ei saanut poistua. Matkan varrella tuli vastaan vanha rantaan ajatutunut hylky, joka oli ajautunut rantaan. Meri oli aivan tyyni, tuulenvärettäkään ei käynyt.





Uponnut laiva






Sitten alkoi metsäosuus, joka toi vähän suojaa auringolta, hetken päästä vastaan tuli verkkoaita, jonka toisella puolella oli ränsistynyt talo, matkan varrella tuli lisää ränsistyneitä taloja. Jäin lukemaan opastetta ja sain siitä selville että Tulliniemessä on ollut aikanaan kasarmi, alue oli venäläisillä vuokralla 1940-1941 ja he rakensivat sinne väliaikaisia asumuksia. Jatkosodan aikana 1943-1944 saksalaiset käyttivät Tulliniemeä kauttakulkureittinä, he kuljettivat sotilaita ja tarvikkeita pohjoiseen. Parakkeja rakennettiin tuolloin lisää, niitä oli yhteensä noin 130 ja alueella oleskeli noin 4000 sotilasta. Myöhemmin vuodesta 1948 rakennuksia käytettiin tuomittujen naisten työsiirtolana aina 1960-luvulle asti. 













Ohitin rakennukset, yritin kurkkia aitojen toiselle puolelle, mutta paarmat hyökkäsivät ärhäkästi kimppuun, joten jatkoin matkaa. Rakennusten jälkeen minulle tuli kieltämättä hieman levoton olo ja päässä alkoi pyöriä kaikenlaisia ajatuksia. Polulla oli ollut vain muutama vastaantulija ja aloin tuon tuosta vikuilla ympärilleni. Rauhottelin itseäni ja jatkoin matkaa, sillä olihan minulla selkeä päämäärä!




Siellä se on!

Elämä on!






Kun vihdoin pääsin metsästä rantakallioille, tajusin että nyt ollaan lähellä ja hymy leveni naamalla! Pienen kalliohyppelyn jälkeen näin sen, se oli ihan nimen kärjessä, kiviröykkiö! Suomen eteläinen piste! Aika pysähtyi ja jäin istuksimaan kalliolle, katsellen merelle ja seurasin ohikulkevia veneitä. Keskustan suunnalta näkyi Hangon vesitorni, täytyypä pistää sekin Hanko-listalle. Ihastelin aikani maisemia ja tunsin oloni ihan mahtavaksi, olin saavuttanut sen! Ainoa mikä jäi harmittamaan, en ollut älynnyt tuoda omaa kiveä mukana, eikä röykkiön läheisyydessä näkynyt kiviä. Hetken päästä sain seuraa, päätin antaa heidänkin nauttia tuosta tunteesta ja lähdin paluumatkalle. 

Paluumatkalla tieto siitä että, joku on takanani helpotti suunnattomasti ja patikointi sujui nyt paljon rauhallisemmin mielin. Vastaan tuli vielä yksi pariskunta ja paarmatkin olivat kadonneet metsästä, aloin tuntea itseni voitajaksi. 





Tulliniemen kärki on Suomen eteläisin piste ja minä olen käynyt siellä!

Muutama joulu takaperin blogin joulukalenterissa oli listattu matkahaaveita aakkosten mukaan, Ä:n kohdalla oli Ääripisteet lue postaus täältä. Tuohon postaukseen olin kerännyt erilaisia ääripaikkoja Suomen, Euroopan ja Maailman näkövinkkelistä, esim. Suomen eteläisin kohde oli minulla Hanko, mutta nyt voin päivittää sinne Tulliniemi. 


Kiva patikointireitti, suosittelen lämmöllä!










2 kommenttia:

  1. Hei loistavaa! Mäkin kävin samaisessa eteläisimmissä pisteessä tänä kesänä. Oli mukavat maisemat (ja helle) :) Mun postauksen ja tuttuja maisemia voi käydä lukemassa täältä https://www.sevenseas.fi/2018/07/manner-suomen-etelaisin-karki-check.html

    VastaaPoista
  2. Kiitos Sanna kommentista! Satuin lukemaan postauksesi juuri samalla viikolla kun olin menossa Hankoon ja nuo sinut upeat kuvat vain lisäsivät tuota intoa päästä sinne patikoimaan. Minun piti linkata sinun postaus tähän omaani, mutta tässä on ollut viime aikoina noita teknisiä haasteita, joten epähuomiossa linkki jäi laittamatta, hyvä kun kävit lisäämässä sen tänne kommentteihin :) Kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa nuo Sannan upeat kuvat!

    VastaaPoista