tiistai 31. heinäkuuta 2018

Geokätköily - uusi harrastus?




Pitkään ihmettelin mitä tuo Geokätköily mahtaa oikein olla? Blogin myötä on tullut luettua muutamia aiheeseen liittyviä postauksia ja olen niiden välityksellä saanut jonkinlaisen mielikuvan tuosta touhusta. Lukemani perusteella kiinnostuin aiheesta enemmän ja sitten kuulin ystävältäni, että he olivat käyneet kokeilemassa Geokätköilyä ja oli ollut kuulemma kivaa. Kun kyselin häneltä tuosta kätköilystä, niin hän selvensi minulle asiaa näin: ”Jostakin ohjelmasta katsotaan koordinaatit, niitä seuraamalla etsitään kätkö.” Kätköily kuulosti minusta kovin hankalalta, varsinkaan kun en ole mikään tekninen ihminen. 

Geokätköily jäi takaraivoon hautuumaan, kunnes eräänä viikonloppuna olimme lähdössä patikoimaan Inkoon Elisaareen, ehdotin Papille miten on kokeiltaisiinko Geokätköilyä? Yllätyin kun Papi hiean kiinnostui asiasta, joten latasimme puhelimeen Geocatching ohjelman ja lähdimme matkaan.

Olin lukenut Geokätköilystä jo enemmän, tiesin jo että ja tiesin että, Geokätköt ovat rasioita joita piilotetaan kiinnostaville paikoille, luontoon tai kaupunkiin. Rasiat sisältävät yleensä kynän ja paperia, mihin kirjataan löytöpäivä sekä omat puumekit, oma kynä on hyvä pitää mukana, sillä rasiat ovat erikokoisia ja kaikkiin ei mahdu kynä. Kätköjä etsintä tulisi suorittaa huomaamattomasti, mutta se ei tainnut ainakaan meidän kohdalla onnistua, kun oltiin niin keskittyneitä etsimiseen…




Muistan lukeneeni jostakin artikkelista, että mikäli kätköä ei heti löydy, ei kannata menettää hermoja vaan palata uudemman kerran etsimään kätköä. Tuolloin näin jo sieluni silmin, miten käy kun sitä kätköä ei ala löytymään…

Patikoinnin jälkeen valitsimme Inkoosta yhden kätkön minkä halusimme löytää ja sitten kokeilemaan… Kuten tuossa alussa mainitsin en ole kovin tekninen ihminen ja kun seurasin omaa puhelintani, niin olin aika hakusessa. Pyörin ja hyörin ympyrää, yritin lukea vinkkejä muiden löydöistä, mutta en saanut niistä mitään apuja. Papi pyöri koko ajan samoilla kohdilla, siis siellä mistä minäkin aloitin, mutta kätkö ei ottanut löytyäkseen. Minua olisi toki varmaan auttanut kun olisin painanut aloita nappia! Papi meinasi jo vähän hermostua, kun kätköä ei alkanut löytyä, eikä luovuttaminenkaan ollut kaukana! Löytyihän se sitten vihdoinkin ja pääsimme kuittaamaan ensimmäisen kätkön. 


Ensimmäinen löytömme kertoi tästä lossista
Kätköä sai hetken hakea ja uusi harrastus meinasi loppua heti alkuunsa :) 


Hetkeen ei aiheesta puhuttu mitään, emmekä lähteneet bongaamaan uusia kätköjä. Seuraavan kerran Geokätköilystä tuli puhetta, kun lomailimme Ranskassa, kerroimme Rosalle tuosta meidän kätköilystä. Päätimme näyttää Rosalle mistä oikein on kyse ja samalla kokeilla onnistuuko meiltä kätköily ulkomailla. Tuolloin olimme Avignonissa ja valitsimme etsittävän kätkön kaupungin kuuluisan sillan luota. Minun halpisliittymä ei oikein toimi ulkomailla, joten keskityin enemmän valokuvaamiseen, sillä aikaa kun Papi ja Rosa etsivät kätköä. Kätkö ei kuitenkaan heti löytynyt, joten aloin tavaamaan vihjettä uudelleen, kerroin järkeilystäni Rosalle ja lopuksi hän hoksasi tuon kätkön ihan näkyvältä paikalta… Nyt on ensimmäinen ulkomaan kätkökin löydetty, täytyy ehdottomasti päivittää oma liittymä ensitilassa!


Avignonin kuuluisa Pont Saint Bénézet-sita Provencessa Pont d´Avignon, 1. ulkomaan kätkö! 


Lähdimme päiväretkelle Mustioon ja samalla reissulla kävimme kurkkaamassa pari kätöä. Tämän jälkeen innostuimme kätköilystä enemmän, teimme päiväretkiä lähiseudulle ja yhdistimme kotimaan matkailun sekä kätköilyn. Minulle tämä oli suorastaan ”win win” tilanne, sillä pääsin käymään läpi kaupunkeja, jotka ovat olleet pitkään toivelistallani ja samalla pääsin kätköilemään. 


Mustio

Lohja

Snappertuna (Raasepori)

Fiskars (Raasepori)

Tammisaari (Raasepori)

Hanko


Kätköilyreissuilla olemme löytäneet todella mielenkiintoisia paikkoja, joista meillä ei ole ollut mitään tietoa ja tuskin olisimme niitä löytäneetkään ilman tätä kätköilyharrastusta. Ensimmäiset kätköt meni meikäläiseltä ihan pyöriessä, mutta sitten koitti sekin päivä että löysin sen ensimmäisen kätkön! Kätkö oli Kirkkonummlla ja se oli ihan huikea, se liittyi Porkkalan vuokra-aikaan. Olen pitkään halunnut päästä katsomaan noita Porkkalan Parenteesin paikkoja ja nyt Geokätköjen avulla sain houkuteltua Papin mukaani!


Ensimmäinen löytöni oli tämä vanha bunkkeri :) Hieman jännitti, mutta hymyilytti pitkään...

Enpä olisi varmaan koskaan törmännyt tähän metsän keskellä sijaitsevaan riemukaareen...


Tämän kanssa oli hieman haasteita, vihjeen kuvaus oli hieman pielessä...


Parhaimmat kätköt ovat mielestäni olleet sellaisia, joihin liittyy jokin tarina, historia tai erikoisen paikan esittely, pelkät geokätköt eivät minua houkuttele. Monet kätköt ovat todella upeasti tehty ja niihin on nähty paljon vaivaa, joten tykkään jättää kätkön tekijälle palautetta. Geokätköily on ihan loistavaa markkinointia kotimaan matkailulle ja useat kunnat ja kaupungit ovat mielestäni hyödyntäneet sen hyvin ja houkutelleet matkailijoita kätköjen avulla. 


Tämä bunkkeri on ollut yksi vaikuttavimmista löydöistä 


Hautamuistomerkki metsän keskellä, hieman jännä fiilis oli kätköillä... 


Kätkötyyppejä on erilaisia perukätköjä, mysteereitä, moniosaisia multikätköjä tai reissaajia, mutta näin aluksi meitä kiinnostavat vain tavalliset kätköt, joissa on joku mielenkiintoinen tarina taustalla. Me kätköilemme aivan perusjuttuja, emmekä vielä ole nähneet tarpeelliseksi päivittää Geokätkö-Appia maksulliseen Premium-versioon, joka tuo enemmän kätköjä sekä erilaisia lisäominaisuuksia. Kätköjä on ihan riittävästi ilmaisessakin versiossa, mutta kaipaisin erilaisia haku- ja listaustoimintoja.

Saapi nädä tuliko tästä kätköilystä nyt meidän perheen uusi harrastus! 

Voin lämmöllä suositella kätköilyä, sitä voi tehdä missä vaan, milloin vaan, se ei ole sidottu aikaan tai paikkaan, kätköillessä tulee liikuttua ja nähtyä uusia paikkoja. Iltakävelyistä on tullut paljon mielenkiintoisempia, taidan ottaa tavoitteeksi löytää yhden kätkön jokaisesta kaupungista missä vierailen… 

Oletko sinä kokeillut Geokätköilyä?
Mikä on mielenkiintoisin kätkö, minkä olet löytänyt?

maanantai 30. heinäkuuta 2018

Suomen eteläisin kohta löytyy Hangon Tulliniemestä






Lähdin Hankoon oikeastan yhden asian takia, halusin päästä patikoimaan Suomen eteläisempään kohtaan eli Tulliniemen kärkeen. Emme sentään ajaneet Hankoon pelkästään tuon patikoinnin takia, vaan, kävimme ensin Tammisaaressa ja tutustuimme sen upeaan vanhaan kaupunkiin oppaan kanssa, tuo tarina vaatii ihan oman postauksensa joten kerron teille Tammisaaresta myöhemmin.  

Saavuimme iltapäivästä Hankoon ja vatsa kurni jo kovasti, päätimme kokeilla ravintola Neljän tuulen tupaa, mutta valitettavasti sairastapauksen vuoksi keittiö oli kiinni. Jatkoimme matkaa Hangon keskustaan ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa. 


Hankoon Helsinkiä pakoon, Hankoon




Siitä onkin kulunut jo useita vuosia kun olen viimeksi Hangossa käynyt ja kaupunki on mielestäni muuttunut todella. Ajoimme kaupungin läpi, ihastelin kauniita puuhuviloita ja bongasin myös Casinon, jonka ympäristössä nuorena tuli juhlittua Hangon Regattaa… Kaupungin läpi ajoi hujauksessa ja huomasimme olevamme itäsatamassa, jätimme auton parkkiin ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Sataman lähistöllä oli ihanat makasiinit, joissa oli useita viihtyisiä ruokapaikkoja. Valitsimme niistä pastaravintelin ja tietenkin bongasin sieltä artistin, joka on viimeaikoina tuonut laulullaan Hankoa hyvin esille Suomen kartalle… 

Ruoan jälkeen ei sopinut heti lähteä patikoimaan, joten lähdimme ihmettelemään pikkukaupungin meininkiä. Saavuimme torille ja ilokseni siellä oli valtava iltakirpputori, näitä iltatoreja saisi olla enemmän! Torikierroksen jälkeen piti vähän säästellä voimia vielä varsinaiselle patikointireitille. 



Hauskaa että nämä vanhat makasiinit on pystytty hyödyntämään!


Vanhan kylpyläkaupungin ihastuttavat uimakopit


Näköalatorni näkyi Tulliniemen kärkeen asti, sieltä on pakko olla upeat maisemat!


Varmasti tulen uudelleen!


Hangossa olisi ollut monta kiinnostavaa käyntikohdetta, mutta tällä kertaa aika ei vaan riittänyt! Puuhuvilat jäi näkemättä ja olisin ehdottomasti halunnut käydä Hangon museossa, mutta museo se oli jo mennyt kiinni. Miksi noi museot menee aina niin älyttömän aikaisin kiinni? Olisipa ollut kiva päästä tutustumaan kapungin historiaan, sillä en tiennyt, että myös Hanko on ollut vuokrattuna venäläisille. Hankoon täytyy tulla ehdottomasti uudelleen sillä majakkaretki jäi tekemättä, hauensuolen ”vieraskirja” jäi näkemättä ja hyljesafari kokematta.


Tulliniemen patikointireitti 


Suomen eteläinen piste

Siitä hetkestä asti olen halunnut päästä patikoimaan Tulliniemelle, kun luin, että siellä sijaitsee Suomen eteläisin piste. Keväällä ajattelin että tänä kesänä täytyy ehdottomasti päästä patikoimaan Tulliniemeen ja saavuttaa tuo Suomen eteläisen piste. Tulihan se päivä vihdoin ja olin jo heti aamusta ihan fiiiksillä. 

Tulliniemenreitti sijaitsee Hankonimellä noin 2,5 km Hangon keskustasta. Reitti on pituudeltaan 6,7 km, se on helppokulkuinen ja hyvin merkitty. Auton voi jättää parkkiin Vapaasataman parkkialueelle ja sieltä lähtee opastettu polku reitin aloituspisteelle.

Hankoniemi on ollut kautta aikain keskeinen paikka Suomenlahdella, se on ollut tärkeä puolustuksen kannalta sekä tärkeä satama, jonka kautta aikanaan Suomesta siirtolaiset lähtivät maailmalla paremman elämän toivossa. Tulliniemen nimi juontaa juurensa 1600-luvulle, jolloin Ruotsin valtio perusti sinne tulliaseman, perimään tulleja Suomenlahden ja Itämeren välillä seilaavilta laivoilta.



Tulliniemen reitti sai mielikuvituksen laukkaamaan…


Autiotalot saivat mielikuvituksen laukkaamaan


Alkuun kuljettiin hetki pitkospuita pitkin, reitti kulki rantaviivan vieressä ja se oli hyvin merkitty tolpilla, joiden päät olivat valkoiset. Tällä kertaa ei ollut eksymisen vaaraa, poku sijaitsee luonnonsuojelualueella, polulla piti pysyä, eikä reitiltä ei saanut poistua. Matkan varrella tuli vastaan vanha rantaan ajatutunut hylky, joka oli ajautunut rantaan. Meri oli aivan tyyni, tuulenvärettäkään ei käynyt.





Uponnut laiva






Sitten alkoi metsäosuus, joka toi vähän suojaa auringolta, hetken päästä vastaan tuli verkkoaita, jonka toisella puolella oli ränsistynyt talo, matkan varrella tuli lisää ränsistyneitä taloja. Jäin lukemaan opastetta ja sain siitä selville että Tulliniemessä on ollut aikanaan kasarmi, alue oli venäläisillä vuokralla 1940-1941 ja he rakensivat sinne väliaikaisia asumuksia. Jatkosodan aikana 1943-1944 saksalaiset käyttivät Tulliniemeä kauttakulkureittinä, he kuljettivat sotilaita ja tarvikkeita pohjoiseen. Parakkeja rakennettiin tuolloin lisää, niitä oli yhteensä noin 130 ja alueella oleskeli noin 4000 sotilasta. Myöhemmin vuodesta 1948 rakennuksia käytettiin tuomittujen naisten työsiirtolana aina 1960-luvulle asti. 













Ohitin rakennukset, yritin kurkkia aitojen toiselle puolelle, mutta paarmat hyökkäsivät ärhäkästi kimppuun, joten jatkoin matkaa. Rakennusten jälkeen minulle tuli kieltämättä hieman levoton olo ja päässä alkoi pyöriä kaikenlaisia ajatuksia. Polulla oli ollut vain muutama vastaantulija ja aloin tuon tuosta vikuilla ympärilleni. Rauhottelin itseäni ja jatkoin matkaa, sillä olihan minulla selkeä päämäärä!




Siellä se on!

Elämä on!






Kun vihdoin pääsin metsästä rantakallioille, tajusin että nyt ollaan lähellä ja hymy leveni naamalla! Pienen kalliohyppelyn jälkeen näin sen, se oli ihan nimen kärjessä, kiviröykkiö! Suomen eteläinen piste! Aika pysähtyi ja jäin istuksimaan kalliolle, katsellen merelle ja seurasin ohikulkevia veneitä. Keskustan suunnalta näkyi Hangon vesitorni, täytyypä pistää sekin Hanko-listalle. Ihastelin aikani maisemia ja tunsin oloni ihan mahtavaksi, olin saavuttanut sen! Ainoa mikä jäi harmittamaan, en ollut älynnyt tuoda omaa kiveä mukana, eikä röykkiön läheisyydessä näkynyt kiviä. Hetken päästä sain seuraa, päätin antaa heidänkin nauttia tuosta tunteesta ja lähdin paluumatkalle. 

Paluumatkalla tieto siitä että, joku on takanani helpotti suunnattomasti ja patikointi sujui nyt paljon rauhallisemmin mielin. Vastaan tuli vielä yksi pariskunta ja paarmatkin olivat kadonneet metsästä, aloin tuntea itseni voitajaksi. 





Tulliniemen kärki on Suomen eteläisin piste ja minä olen käynyt siellä!

Muutama joulu takaperin blogin joulukalenterissa oli listattu matkahaaveita aakkosten mukaan, Ä:n kohdalla oli Ääripisteet lue postaus täältä. Tuohon postaukseen olin kerännyt erilaisia ääripaikkoja Suomen, Euroopan ja Maailman näkövinkkelistä, esim. Suomen eteläisin kohde oli minulla Hanko, mutta nyt voin päivittää sinne Tulliniemi. 


Kiva patikointireitti, suosittelen lämmöllä!










keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Tapahtui Kesäkuussa





Vaikka onkin heinäkuu onkin jo paremmalla puolella, niin palataan kuitenkin vielä kesäkuun tapahtumiin, ennen kuin aletaan purkamaan lomakuulumisia.

Kesäkuu alkoi mukavissa merkeissä Rosalta loppui koulut ja hän tuli piipahtamaan kotona. Olimme varanneet liput Mamma Mia esitykseen ja odotin sitä innolla, mutta samalla mietitytti miten nuo Abban biisit saadaan kuulostamaan hyvältä suomalaisittain äännettynä? Tämä tosin oli turha huoli sillä sanoitukset olivat aivan loistavat ja kaikki suoriutuivat kunnialla lauluista, ei jäänyt yhtään paha mieli, sen sijaan esitys oli sopivasti humoristinen. Tykkäsin!




Loma alkoi ihan kesäkuun lopulla ja joku tarkkaavainen lukija on saattanut huomata että osan lomasta vietimme Läntisen Välimeren risteilyllä, täältä voit lukea mihin kaikkialle laiva meidät vei. Ennen reissua kävin hakemassa vähän risteilyfiilistä Jätkänsaaressa, siellä oli ankkurissa upea Celebrity Silhouette-alus ja kun risteilyvieraat olivat viettämässä päivää Helsingissä, niin minä kävin katsastamassa laivan. Täältä voit lukea laivavierailustani. 



Laivavierailulla fiilistelemässä ennen lomaristeilyä 



Upea Alppipuutarha






Alkukuusta kyttäilin Haagan Alppipuiston tilannetta, sillä halusin ehdottomasti nähdä nuo Rodot kukassa tänä vuonna, kun en ole aikaisemmin päässyt niitä ihailemaan syystä tai toisesta. Puisto on kyllä ihan huikea, kävin siellä pariin otteeseen ja onnistuin näkemään nuo upeat Rodot kukassa. Täältä voit lukea lisää tuosta Alppipuistosta ja katsoa kuvia upeista kukista. 





Karnevaalihumua Helsingissä





Samba saapui jälleen Helsinkiin!
Siitä on kulunut ainakin 15 vuotta kun olin viimeksi seuraamassa Sambakarnevaaleja, tuolloin olin huoltojoukoissa kun Rosa oli mukana kulkueessa. Tällä kertaa olimme molemmat katsomon puolella seuraamassa kulkuetta ja täytyy sanoa että on niin ihanaa kun tuo tapahtuma on vielä olemassa. Senaatintori, suurkirkon portaat ja katujen varret olivat täynnä iloista karnevaalikansaa. Tänäkään vuonna ei sääolosuhteet pettäneet, sillä karnevaalien aikaan on aina turkasen kylmä, se taitaa pitää tanssijat liikkeessä. 


Noin 15 vuotta sitten viimeksi mukana ja samat värit vielä pitää pintansa ;) 






Brasilian Riossa sambakarnevaali liittyy oleellisesti Pääsiäiseen, karnevaali on suuri juhla ennen paaston alkamista, kun taas Suomessa Sambakarnevaali on samalla Sambakoulujen välinen kilpailu.  Karnevaalit on sambaajien vuoden odotetuin tapahtuma ja koulut järjestävät pukutalkoita, uuden teeman mukaan tehdään pukuja ja koristeita hartaudella, koreografioita harjoitellaan ja tanssikenkiä kiilotellaan, lauluja hiotaan loppuun asti, vaunuja rakennetaan ja kun bateriat soittavat rumpuja siitä alkaa tunnelma.

Tänä vuonna sambakarnevaalit järjestettiin Helsingissä jo 28. kerran, kulkueisiin osallistuu yli 1000 esiintyjää ja kulkuetta seuraa vuosittain noin 30 000 katsojaa. 


Karnevaalien jälkeen käytiin vähän ihailemassa Helsingin kattoja



Martan touhut





Uskomattomat kelit ovat hellineet meitä tässäkin kuussa, joten sadetta ei ole tarvinnut pitää museoissa. Kävin kuitenkin piipahtamassa Kiasmassa, nykytaide ei ole ihan meikäläisen juttu, joten enää en ihmettele, että edellisestä Kiasman vierailusta on kulunut jo useita vuosia. 




Helsinkipäivää vietettiin jälleen 12.6 ja musiikkitalolla oli upea megakaraoke, voisiko saada yhteislauluja Helsingin keskustaan? 




Tässäkin kuussa tuli käytyä Helsingin kaupunginmuseon järjestämillä opastetuilla kävelyretkillä, tällä kertaa oli vuorossa kummistuskävely ja saimme kuulla minkälaisia kummituksia täällä Helsingissä on nähty. Näistä tarinoista teen vielä myöhemmin ihan oman postauksen.




Juhannusta vietimme Helsingissä, lähdimme Kauppatorilta Kokkoristeilylle ja ajelimme Seurasaaren lähistölle katsomaan perinteistä juhannuskokkoa. Sain kuulla pöydässämme istuneilta Mymmeleiltä, että kokko sytytetään kirkkoveneestä ja sen sytyttää tuore hääpari.


Siitä onkin kulunut aikaa kun olen viimeksi nähnyt Lauttasaaren sillan ylhäällä!






Ulkoilu





Kesäkuussa päätin ryhdistätyä ja aloitin pienen kuntokuurin, löysin netistä treeniohjelman kävely / juoksu, jonka tavoitteena on lopuksi juosta 5 km. Viime kuussa on tullut sahattua Rantaraittia edestakaisin ja samalla olen ihastellut maisemia. 




Kävimme Papin kanssa pitkästä aikaa patikoimassa, lähdimme Helsingin vanhankaupungin ulkoilualueelle ja suuntasimme sieltä  Lammassaareen. Olen nähnyt useita upeita kuvia Lammassaaren pitkospuista, joten halusin päästä näkemään, mikä vetää ihmisiä sinne. Enää en ihmettele oleenkaan, patikointireitti oli oikein mieluisa täältä voit lukea siitä lisää. 


Vanhankaupunginkoski






Juhannuspäivänä lähdimme Inkooseen patikoimaan, sillä olin kuullut kehuja Barösundistä Inkoon osastolla, joillain messuilla. Barösundissa oli parikin reittiä me lähdimme kokeilemaan Elisaarta, hetki meni ennen kuin keksimme, miten pääsemme aloittamaan patikoinnin, oli meinaan pieni hidaste matkan varrella. Tästä retkestä lisää myöhemmin oman postauksen kera. Inkoossa kokeilimme ensimmäistä kertaa Geokätköilyä, sekin taitaa olla oman postauksen arvoinen tarina! Kotimatkalla kävin kurkistamassa Fagervikin ruukkialuetta ja se näytti juuri sellaiselta, että sinne täytyy tehdä ihan oma retki.









Loma





Loppukuu sujuikin lomavalmisteluissa, lennot ja majoitus oli vielä varaamatta, mutta onneksi ne sitten saatiin hoidettua! Täältä voit lukea lisää meidän lomasuunnitelmista Läntisellä Välimerellä ja täältä lomasuunnitemistamme Provencessa