lauantai 24. helmikuuta 2018

Ateneum, suomalaisen taiteen aarreaitta




Viime syksynä ajattelin, että en anna sateiden tai pakkasten lannistaa ja päätin hankkia museokortin, jotta löytyisi kivaa tekemistä keleistä riippumatta. Museokortti olikin erityisen hyvä hankinta, sillä olen ehtinyt vinguttaa korttia jo useammassa museossa. Korkkasin museokortin viime marraskuussa Ateneumissa, jossa oli juuri alkanut Von Wrightin veljesten sekä Ankallisgallerian näyttely ja lisäksi siellä oli näyttely ”Suomen taiteen tarina”, johon on koottu kaikki suomalaiset taideklassikot. Siitäpä oli kulunut tovi kun viimeksi olin käynyt Ateneumissa.  

Lähdin näyttelyyn ystäväni kanssa ja retki Helsinkiin oli minulle ensimmäinen paluumuton jälkeen. Olin niin innoissani että pääsin ihmisten ilmoille ja hetkeksi pois muuttolaatikoiden keskeltä. Ihastelin  ympärilläni rakkaita rakennuksia ja katselin ohikulkevia ihmisiä, tuli heti mieleen laulun sanat: ”täällä mä oon”!


Ateneum




Ateneum on Suomen kansallisgalleria, siellä on maan vanhin ja suurin taidekokoelma, jossa on yli 20 000 teosta. Kokoelma koostuu maalauksista, piirustuksista, grafiikasta ja veistoksista, aina 1750-luvulta lähtien 1970 luvulle. Kokoelmissa on suomalaisia kansallisaarteita, kuten esim. Alber Edelfeltin, Akseli Gallen-Kallelan ja Helene Schjerfbecin kuuluisimpa teoksia.

Taiteiden talo eli nykyinen Ateneum on valmistunut vuonna 1887, sen suunnitteli arkkitehti Theodor Höijer. Taidemuseon lisäksi rakennuksessa oli aluksi Suomen taideyhdistyksen kokoelmat ja toimitilat sekä yhdistyksen piirustuskoulu ja Taideteollinen oppiaitos. Ateneumin peruskorjaus aloitettiin vuonna 1985 ja taidemuseo avattiin jälleen yleisölle vuonna 1991, tänä päivänä taidemuseon lisäksi rakennuksessa toimii Kuvataiteen keskusarkisto.


Suomalaisen taiteen tarina, taideklassikot


Tässä kiistelty teos, #meetoo kampanja on tärkeä, mutta mennäänkö jo liiallisuuksiin???


Toisessa kerroksessa oli minulle todella mieluinen näyttely, siellä oli esillä suomalaisia klassikkomaalauksia. Tuntui kuin olisin tullut kotiin, kuljin innoissani salista saliin ja näin monia tuttuja suomalaisia maalauksia. Viime aikoina olen käynyt useissa museoissa ja nähdyt lukuisia tauluja, mutta usein tulee tunne, että ne on kuitenkin vieraita. Tämän vuoksi oli ihana nähdä välillä tuttuja teoksia.













Ateneumin näyttely kertoo suomalaisen taiteen historiasta vuodesta 1809 lähtien ja päättyy 1970-luvulle, mukana on myös kansainvälisiä teoksia Ateneumin kokoelmasta. Minä keskityin enempi suomalaisen taiteen kulta-ajan maalauksiin, kuin moderneihin teoksiin. Tässä kohtaa voin sanoa että onneksi minulla on se museokortti, sillä voin tulla tähän näyttelyyn uudemman kerran, näyttely meinaan päättyy vuonna 2020. Suomalaiset klassikkoteokset saivat hieman lisäväriä Ankallisgallerian näyttelystä, jossa oli vastaavia teoksia ankkaversiona.


Ankallisgalleria






Tämä se vasta huikea näyttely oli, 12 taideklassikkoa on noteerattu myös Ankkalinnasa ja niistä on tehty omat Ankkaversiot. Tunnustaudun suureksi Aku Ankka –faniksi ja tämä näyttely upposi kyllä meikäläiseen. Muistan aikaisemmin nähneeni joitain ankkaversioita ja ne olivat todella hauskoja, mutta varsinaista kokoelmaa en ole aikaisemmin nähnyt. Näyttelyn suhteen olisin toivonut että kaikki Ankkaklassikot sekä vasaavat alkuperäiset teokset olisivat olleet yhdessä erikseen, ilman että ankkaversiot oli upotettu alkuperäisten teosten joukkoon. Lapsiakin ajatellen tämä järjestely olisi ollut varmasti toimiva.


















Veljekset Von Wright




Pakko myöntää että kuopiolaiset Von Wrightin veljekset Magnus, Wilhelm ja Ferdinad, olivat minulle aivan tuntemattomia, enkä ennen näyttelyä tiennyt heidän teoksiaan lainkaan. Toki Ferninadin vuonna 1886 maalaama ”taistelevat metsot” on tuttu taulu, mutta sen tekijästä minulla ei ollut tarkempaa muistikuvaa. 

Museon esitteestä kävi ilmi että, veljekset maalasivat 1800-luvulla paljon luontokuvia, etenkin lintuja ja lähiseudun maisemakuvia. Heidän töitä kuvattiin tarkoiksi ja yksityiskohtaisiksi, sillä he käyttivät ranskalaista l’oeil eli silmää harhauttavaa tekniikkaa, jonka avulla kuvattava kohde saadaan tuntumaan aidolta. Taiteilijaveljekset aloittivat harrastuksena piirtämään metsästysretkillä saaliiksi saatuja lintuja ja maisemakuvia. Myöhemmin veljeksiä pyydettiin tekemään kuvituksia linnuista yksityisille henkilöille sekä tieteellisiin tarkoituksiin, veljekset käyttivät mallinaan täytettyjä lintuja. 

Täytyy kyllä sanoa että useat maalaukset olivat todella tarkkaa työtä ja ne näyttivät siltä, että niihin olisi tosiaan voinut koskea. Maalausten valot ja varjot tekivät teoksista todellisen tuntuisen, jopa lintujen silmätkin näyttivät aidoilta. Näyttelyssä oli nähtävillä muutamia täytettyjä eläimiä ja minä en voi sietää niitä, muistan kuinka niitä katseltiin koulun biologian tunneilla ja minua kauhistutti kun niitä piti kanniskella luokkaan ja takaisin vitriiniin. Tämän vuoksi katsoin nuo eläimet nopeasti, eikä nuo lintukuvatkaan kiinnostanut erikoisemmin. Veljesten maisemakuvat olivat kerrassaan upeita ja niitä jaksoin katsella pidempään.




1800- luvulla kasvoi arvostus luontoa kohtaan, tehtiin kauniita maisemamaalauksia, kuvattiin villiä luontoa ja järvimaisemia sekä kartano- ja maalaismaisemia pihapiireineen. Näköalapaikoilta piirrettiin tuolloin paljon maisemakuvia kaupungeista, joissa näkyi linnat, kirkot sekä muita kaupungin rakennuksia. Useat taiteilijat maalasivat näitä kaupunkikuvia Suomesta ja niistä kerättiin vihko joka julkaistiin. Zacharias Topelius kirjoitti vihkoon Suomea kuvailevan tekstin ja tuo teos vahvisti Suomi-kuvaa maailmalla. 

Magnus (1805-1868)
Veljessarjan vanhin aloitti tekemällä lintujen kuvitustöitä Ruotsissa ja  hän tuli tunnetuksi maisemakuvistaan. Magnus kuvitti Topeliuksen julkaisuun useita suomalaisia kulttuurillisesti merkittäviä kaupunkeja ja maisemia sekä maalasi useita kartanomaisemia tilaustyönä. Magnus kuvasi Helsinkiläisiä maisemia ja pihapiirejä, hän oli ensimmäisiä suomalaisia talvimaisemien kuvaajia. 
Vuonna 1845 Magnus nimettiin Helsingin yliopiston eläinmuseon ensimmäiseksi konservaattoriksi ja vielä tänä päivänä Helsingin luonnonmuseossa on 240 hänen täyttämää kotimaista lintua. 

Wilhelm (1810-1887)
Teki lintujen kuvitustöitä Ruotsissa, hän avusti Magnusta kuvittamaan Ruotsin linnustoa. Wilhelm toimi tieteellisenä kuvittajana Ruotsin kuninkaallissa tiedeakatemiassa.

Ferdinad (1822-1906)
Veljessarjan kuopus Fernidad lienee heistä tunnetuin, hän auttoi Wilhelmiä kuvittamaan Skandinavian mereneläimiä Ruotsissa ja teki paljon erilaisia tilaustöitä. Fernidad oli harvoja taiteilijoita Suomessa, joka pystyi elättämään itsensä maalaamalla, myöhemmin hän maalasi paljon isoja petolintuja ja hänen tunnetuin työnsä on Taistelevat metsot 1860.

6 kommenttia:

  1. Täytyy nolona myöntää, että en ole koskaan käynyt Ateneumissa. Täytyy koittaa korjata tämäkin asia ensi kesänä. Aika hauska tuo ankka -teema. Onko se pysyvä osa näyttelyä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavasti Ankka-teema oli vain vaihtuva näyttely, mutta sopisi hyvin Ateneumiin piristykseksi. Olen kanssa käynyt vain muutaman kerran Ateneumissa, se on sopivan kokoinen, joten toivottavasti sinne tulee muitakin kivoja näyttelyitä.

      Poista
  2. Museot ovat kyllä mainio ajanviete, olen itsekin miettinyt museokortin hankkimista. Ateneumissa en ole käynyt, mutta vaikuttava paikka tuntuisi olevan ja tuttuja maalauksiahan nuo olivat! Nuo Aku Ankka-versiot on kyllä jotenkin hauskoja, vaikka en mikään Aku Ankan suuri fani olekaan, mutta toimisi varmasti "sisustuksessa" tosifanille tai vaikkapa lastenhuoneessa jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen museokorttia, se käy monessa paikassa ja sitä voi todella hyödyntää samassa paikassa useamminkin. Museoissa saa hyvin kulumaan sade- tai pakkaspäivät sekä niissä on usein kivat kahvilat ja museokaupat!

      Poista
  3. Mä en ole koskaan käynyt katsomassa näytellyitä, mutta olen pyörähtänyt Ateneumin aulassa ja voisin mennä sisälle, en niinkään taiteen vuoksi, mutta sen rakennuksen. Kiva lukea juttuja Helsingistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ateneum on upea rakennus, valitettavasti postauksesta unohtui yksi kuva, joka on otettu museon ikkunan takaa rautatientorin suuntaan, siitä olisi näykynyt upea kaupunkimaisema.

      Poista