tiistai 11. syyskuuta 2018

Tapahtui elokuussa





Uskomatonta mutta totta, nyt on jo syyskuu! Ensi kuussa tulee vuosi siitä kun muutimme takaisin Suomeen. Viime vuonna tähän aikaan etsin meille kuumeisena asuntoa Suomesta ja yritin järjestellä parhaani mukaan paluumuuttoa! Palataan kuitenkin vielä ajassa tähän hetkeen ja katsellaan hieman mitä kaikkea mahtoi elokuussa tapahtua. 





Kesäkausi alkoi tänä vuonna Suomenlinnassa ja sinne se myös päättyy, sillä elokuu lähti käyntiin Suomenlinnan visiitillä! Elokuussa alkoi arki ja työmaa kutsui jälleen, töihin oli kiva palata, sillä aloin jo kaivata hieman rutiineja sekä ilmastointia. Kelit olivat vielä pitkään aurinkoisia ja lämpimiä, kotona oli kuuma ja öisin oli vaikea nukkua. 








Lähipiirissämme vietettiin häitä ja Rosa tuli muutamaksi viikoksi kotiin. Otin heti siitä ilosta kaiken irti ja kävimme Rosan kanssa muutamassa museossa sekä taiteiden yössä.

Elokuussa tuli harrastettua matkailua niin kotimaassa kuin ulkomailla ja osallistuin ihka ensimmäiselle Bogireissulle. Loppukuusta lähdin käymään ensimmäistä kertaa Sveitsissä paluumuuton jälkeen ja voin vain todeta että reissu oli aivan mahtava ja ihana piristysruiske, mutta kiva oli palata myös kotiin.








Tapahtumarikas Elokuu





Viime kuussa pääsin vihdoin käymään sotamuseossa, vuosia tuo museo on ollut listallani ja se on jopa ehtinyt muuttaa Kruununhaasta Suomenlinnaan. Roni lähti minulle oppaaksi ja kävimme kaikissa kolmessa museossa, sotamuseossa, sukellusvene Vesikossa sekä puolustusvoimien museossa. 








Sotamuseossa pääsi tutustumaan Suomen sotahistoriaan, museossa olisi ollut opastettu kierros, mutta valitettavasti myöhästyimme siitä, joten kiertelimme itseksemme. Sotamuseon maneesissa oli Puolustusvoimien 100-vuotisnäyttely ja käväisimme myös siellä. Ronillehan nämä oli tuttua kauraa, kun on juuri päässyt armeijasta. Samalla lipulla pääsi tutustumaan vielä sukellusvene Vesikkoon.












Suomenlinna oli Ronille tuttu paikka, joten hän johdatti minua, kuljimme luolia pitkin ja ne olivat hieman jännittäviä. En ole aikaisemmin käynyt noissa luolissa, mutta olen lukenut niistä, olin tyytyväinen kun pääsin niistä pois. Tulimme Kustaamiekalle ja meillä oli hyvä ajoitus sillä Silja ajeli juuri ohitsemme. Kävelimme linnoituksen alueella ja täytyy sanoa että maisemat ovat kyllä todella kauniit!


Keskiaikaiset markkinat Helsingin pitäjän kirkolla



Papin kanssa lähdimme käymään keskiaikaisilla markkinoilla Helsingin pitäjän kirkolla, olin iloinen huomatessani että täällä Suomessakin järjestetään näitä markkinoita. Usein olen kuullut puhuttavan Helsingin pitäjän kirkosta tai nähnyt opaskyltin, mutta vielä koskaan en ollut siellä käynyt. Tuo alue oli todella viihtyisä, kiertelimme markkinoita ja katselimme esityksiä sekä piipahdimme kirkossa kuuntelemassa Raaseporin linnan arkeologisista löydöksistä. Ohessa vanha postaus Andillyn keskiaikaisista markkinoista Ranskassa.






Museopläjäys




Suomenlinnan sotamuseon lisäksi kävin Ateneumissa sekä Kansallismuseossa. Menimme Rosan kanssa Ateneumiin katsomaan Fantastico näyttelyä, odotin näyttelyltä enemmän ja olin hieman pettynyt siihen. Näytin Rosalle vielä nopeasti nuo suomalaiset klassikot ja lopuksi ihastelimme Saulin kuvaa. Ohessa linkki aikaisempaan Ateneum postaukseen, missä klassikot ovat saaneet seuraksi vastaavat teokset Ankkalinnasta. 









Kansallismuseossa oli päättymässä Barbie näyttely ja kun menimme sinne viimeisellä viikolla, niin jonot olivat valtavat. Pääsimme kuitenkin sisälle, alkuun näyttelyssä kuljettiin jonossa, mutta onneksi joissain saleissa pääsi jo ns. vapaasti kiertämään. Tuo näyttely oli aikamatka nuoruuteen, sillä oli useita satoja barbeja eri aikakausilta aina 1950-luvulta lähtien. Löysin monia tuttuja hahmoja TV:stä ja elokuvista, laulajia sekä monien muotisuunnittelijoiden malleja sekä monia muita mielenkiintoisia nukkeja. Näyttely oli erittäin mielenkiintoinen, löytyi sieltä jopa yksi barbi minkä oin Rosalle ostanut joskus lahjaksi!


Taiteiden yö




Siitä on kulunut jo jokunen vuosi kun olen viimeksi osallistunut taiteiden yöhön, lopetin käymisen kun pullot alkoivat lennellä kadulla. Kkoin että tapahtuma ei ollut enää turvallinen, kun nuoret alkoivat pitää samaan aikaan Back to School- juhlia. 

Löysin tämän vuoden taiteiden yön ohjelmasta monia mielenkiintoisia tapahtumia, mutta päädyimme osallistumaan Murhakävelylle sekä Senaatintorille katsomaan Ihmisverkkoa. Murhakävely lähti Kapteeninkadulta ja en ole vielä eläessäni ollut osallisena niin massiivisella opastetulla kierroksella. Mukana oli useita satoja osallistujia, kierros oli kuitenkin aivan loistava ja äänentoisto pelasi hyvin. Kävelimme Eirassa ja Kaivopuiston alueella ja saimme kuulla vanhoista murhista. 







Opastetun kierroksen jälkeen otimme pikaisesti huikopalaa ja sitten jäimme Senaatintorille odottamaan kun espanjalainen ryhmän La Fura dels Baus muodstamaa ihmisverkkoa. Ihmisverkko toteutetaan  nosturin avulla, joka nostaa 42 henkilöä ilmaan ja he tärisevät sekä liikkuvat musiiin tahdissa. Ihisverkko esitys oli kerrassaan mahtavan näköinen, harmi että kesti vain noin 10 minuuttia, sillä se oli todella näyttävä. 


Kotimaanmatkailu





Loppukuusta lähdin tutustumaan Kotkan ja Haminan seudun matkailutarjontaan, Visit Kotka-Haminan vieraana. Helsingistä lähti bussilastillinen bloggareita ja somettajia viettämään viikonloppua Kymenlaaksoon. Meille oli järjestetty ihan huikea viikonloppu ja pääsimme kokeilemaan erilaisia aktiviteettejä. 







Monista vaihtoehdoista minä valitsin ratsastuksen ja kokeilin koskenlaskua, lisäksi pääsin tutustumaan Merikeskus Vellamoon Kotkassa. Kotkasta ja koskenlaskusta kirjoitinkin jo postauksen, jonka voit lukea täältä, mutta ratsastuksesta ja Harjun oppimiskeskuksesta postaus on tulossa myöhemmin. 


Ulkomaan matkailu




Ihan kuun lopussa lähdin Sveitsiin ystäväni syntymäpäiville ja tämä oli ensimmäinen kerta kun matkustin Sveitsiin paluumuuton jälkeen. Odotin reissua innolla, sillä oli ihana päästä näkemään ystäviä ja rakkaita paikkoja. Tuo viikonloppu oli kuin pikakelaus niistä vuosista, jotka asuin Sveitsissä, sillä pääsin tekemään minulle rakkaita asioita kuten ratsastamaan Fuxilla, patikoimaan sekä onnistuin näkemään ystäviäni niin suomalaisesta kuin kansainvälisestä yhteisöstä. 










Oli ihan mahtavaa päästä näkemään Fux pitkästä aikaa sekä päästä ratsastamaan upeisiin maisemiin. Viime syksynä en ehtinyt tehdä La Dolen patikointia ja se jäi hieman kaivelemaan. Houkuttelin koulun vanhempia kahvittelun sijaan patikoimaan ja neljä ystävääni tarttuikin haasteeseen. 







Ehdin viikonlopun aikana pyörähtää emäntäni kanssa Nyonissa, joka on lempikaupunkini sekä ehdimme myös patikoida Toblerone-reittiä. Aloitimme patikoimisen Glandista ja onnistuimme piipahtamaan Villa Rosa museossa, joka sijaitsee reitin varrella. Itse juhlat olivat todella hienot ja onnistuneet, oli ihan mahtavaa nähdä kaikkia tuttuja sekä tutustua uusiin ihmisiin. Oheiset linkit vievät vanhoihin postauksiin, kirjoitan tuosta upeasta viikonlopusta myöhemmin omat postaukset. 


Ulkoilu




Elokuussa riitti paljon mielenkiintoisia tapahtumia ja tämän vuoksi ulkoilut jäivät hieman vähemmälle. Pirttimäen ulkoilualue on kummitellut pitkään mielessäni ja vihdoin sain Papin houkuteltua sinne. Pääsimme perille ja ehdimme kävellä vain muutaman hetken niin sade yllätti, eikä meillä ollut kunnon varusteita mukana, joten kävelimme ainoastaan lyhimmän reitin. Pirttimäen reitit ovat hyvin merkittyjä ja ne kulkevat ilmeisesti pääosin hiihtolatuja pitkin. Muutama kohta tuntui entuudestaan tutulta ja olen varma että olen ratsastellut samoissa maisemissa. Pirttimäelle pitää ehdottomasti palata uudelleen, sillä mieleeni jäi yksi reitti, joka varrella on Hiidenkirnuja. 







Kuun puolessa välissä Träskendan kartanolla vietettiin Auroran kesäjuhlia, muistin juhlat myöhään iltapäivällä, mutta päätin kuitenkin lähteä käymään paikan päällä. Träskendan kartano on huonossa kunnossa ja kyläjuhlia vietettiin Träskendan ystävien toimesta, kesäjuhlilla kerättiin nimiä adressiin, jotta kartanon kunnostushanke etenisi. Minua harmittaa kun en ehtinyt ajoissa kyläjuhlille, sillä siellä järjestettiin opastettuja kierroksia ja kartanoon olisi päässyt tutustumaan sisälle. 


Lähdin kävelemään kartanon maille ja huomasin että siellä kulki useita polkuja, polut olivat osittain hyvin merkittyjä, mutta syvemmällä metsässä kulki useita pieniä polkuja. Tälläkin kertaa sade yllätti ja vettä tuli oikein kunnolla, palasin pikimmiten takaisin autolle. Kartanon alue on todella upea, joten sen poluille pitää palata uudemman kerran. Träskendan polut olivat hieman sekavasti opastettuja, viime kuussa kirjoitinkin blogipostauksen ”Patikointi -eniten ärsyttää”-postauksen jossa ruodin näitä patikointireittien opasteita. 


Martan touhut




Sveitsissä asuessa suurinta huviani oli käydä kirpputoreilla ja olenkin pitkään ihmetellyt mitä minun viikonlopuista on oikein puuttunut? Kesä on kirpputorien parasta aikaa ja huomasin että en ole koko kesänä käynyt yhdelläkään torilla. Tämä tilanne piti heti korjata ja lähdin käymään Vermossa sekä tutustumaan Aleksis Kiven kadun ilmaiseen kirpputoriin. 





Hietsussa en ole käynyt vuosiin, joten sekin piti käydä testaamassa. Hietsusta oli tullut oikein ammattimainen myyntipaikka, siellä perinteisten kirpputoritavaran sijaan pöydät notkuivat Iittalasta, Marimekosta sekä muista design astioista ja vaatteista. Kävimme myös Lapinlahden sairaalan luona ja siellä oli kadun varteen kerääntynyt myyjiä, hienoa kun on tälläistä ilmaisia kirpputoreja. Pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni ja lähteä kanssa torille myymään, varsinkaan kun pöydät eivät maksa mitään!



torstai 6. syyskuuta 2018

Merimiestarinoita Kotkassa ja koskenlaskua Kymijoella




*Yhteisyössä Visit Kotka-Hamina

Edellisenä viikonloppuna hyppäsin bussiin, joka oli täynnä bloggareita ja somettajia, edessä oli mielenkiintoinen seikkailuviikonloppu, jota emännöi Visit Kotka-Hamina. Odotin reissua innolla sillä, tämä oli minun ensimmäinen blogimatka ja ohjelma vaikutti erityisen mielenkiintoiselta. Oli myös kiva päästä näkemään livenä muita bloggareita, joista osa on tullut tutuksi virtuaalisesti. Etukäteen olimme saanet valita pari aktiviteettia, mutta muuten viikonlopun ohjelma oli pimennossa aina viime metreille asti. 




Isäni asui useita vuosia Haminassa, joten Kotka ja Hamina ovat minulle tavallaan tuttuja kaupunkeja entuudestaan, sen sijaan että olisimme tutustuneet lähiympäristöön, vietimme aina aikaa heillä. Kyselin usein olisiko lähistöllä mitään kivaa tekemistä? Salpalinja oli ainoa minkä hän tiesi, hän kävi lasten kanssa siellä kerran ja he muistavat edelleen tuon paikan. Minäkin haluaisin kovasti päästä käymään Salpalinjalla, mutta tällä kertaa valitsemani aktiviteetit olivat koskenlasku ja ratsastus. 

Lähdimme ajelemaan kohti Kotkaa aikaisin lauantai aamuna, bussin etuosassa oli aika hiljaista, joten jäin kuuntelemaan meidän kuskin mielenkiintoisia tarinoita. Ajomatka sujui nopeasti, ehdin hetkeksi ummistaa silmäni ja sitten olimmekin jo Kotkassa. Ensimmäinen pysähdys oli Merikeskus Vellamo ja siellä meitä oli vastassa Tiia ja Marianne, jotka olivat suunnitelleet meidän seikkailuviikonlopun. Merikeskus Vellamossa pääsimme tutustumaan opastetulla kierroksella kiinnostaviin museoihin ja nautimme maittavan buffet-lounaan Merikeskus Vellamon ravintolassa. 



Merellinen Kotka





Kotkasta tulee ensimmäisenä mieleen laulaja ja lauluntekijä Junnu Vainio, sitten Kotkan meripäivät, joita vietetään heinäkuun viimeisenä viikonloppuna, viime aikoina kaupunki on tullut tutuksi myös Aallonmurtajat TV-sarjan tapahtumapaikkana. 

Kotkassa on noin 50 000 asukasta ja se sijaitsee Kymijoen suistossa, Suomenlahden rannalla noin 130 km Helsingistä itään. Kotka kuuluu Kymenlaakson maakuntaan ja sen naapurikaupunkeja ovat: Pyhtää, Hamina ja Kouvola. Kymenlaakso on saanut nimensä Kymijoesta, jonka kautta Päijänteen vesi laskee Suomenlahteen. Kymijoki on tuonut Kotkaan teollisuutta ja kaupungista muodostui tärkeä satamakaupunki, tänä päivänä Kotka-Haminan satama on Suomen suurin.

Kotkassa kiinnostaa erityisesti kiehtovat tarinat merimiehistä, mutta kaupungissa ja sen ympäristössä on monia mielenkiintoisia käynti- sekä luontokohteita. 

Mielenkiintoisia nähtävyyksiä:

Haukkavuoren näköalatorni, veistospromenadi, Alvar Aallon suunnittelma Sunilan asuinalue, Sapokan vesipuisto,  Kyminlinna, Salpalinja, Valkmusan kansallispuisto Pyhtäällä, Repoveden kansallispuisto, Langinkosken keisarillinen kalastusmaja ja vähän kauempana UNESCO-kohde Verlan tehdasmuseo.



Merikeskus Vellamo





Merikeskus Vellamo on hauska aallon muotoinen rakennus, siellä pitää majaa Suomen merimuseo, Kymenlaakson museo sekä Merivartiomuseo, parhaillaan Vellamossa oli mielenkiintoinen Sex and the Sea-näyttely. Pääsin opastetulle kierrokselle maakuntamuseoon, tutustuimme Karhulan lasimuseoon ja siellä oli heti nähtävillä tuttuja esineitä kuten, Karhulan isot lasiset säilytys purkit, tuttu olutpullo ja Wirkkalan suunnittelema upea Finlandia votka pullo. Alun perin lasitehtaassa tehtiin erilaisia lasisia käyttölasiesineitä mm. Aino ja Alvar Aallon suunnittelemia astioita, mutta myöhemmin tehdas keskittyi enempi pakkaus materiaalien tekemiseen. 






Kotka tunnetaan satamakaupunkina ja voin vain kuvitella, minkälaisia tarinoita kaupunki pitää sisällään. Sex and the Sea-näyttely kertoo ja raottaa vähän merimiesten elämää, kuinka pitkät pestit saavat ikävöimään kotia ja miten tuosta ikävästä selvitään. Näyttelyyn oli kerätty erilaisia matkalaukkuja, joissa oli merimiesten kortteja, kirjeitä, valokuvia, päiväkirjoja sekä muita muistoja. Merillä vietetään pitkiä aikoja ja merimiehet alkavat kaivata läheisyyttä ja fyysistä kosketusta, monilla saattaa eri satamissa odottaa heila jo valmiina, moni turvautuu maksullisiin naisiin ja jotkut hakevat läheisyyttä muista merimiehistä. Merenneidot ovat merimiesten mielikuvituksen tuotetta, useat näkevät jopa mereneläimissä naisen kasvot ja paljaat rinnat. Merenneito onkin yksi yleisin hahmo koristelussa, niin laivoissa kuin tatuoinneissa ja laivat usein nimetään naisten mukaan. Näyttely päättyy tammikuussa 2019, joten kannattaa ehdottomasti käydä siellä!










Näyttelyssä kuulin myös todella mielenkiintoisen tarinan posliinikoirista, jotka toimivat aikanaan salaisena viestinvälittäjänä. Merimiehet toivat matkoiltaan tuliaiseksi posliinikoiria ja niitä laitettiin kaksin kappalein koristeeksi ikkunalle. Kun molemmat koirat katsoivat ikkunasta ulospäin, niin tiedettiin että isäntä oli kotona ja mikäli toinen koira katsoi ulos ja toinen sisälle, niin se oli viesti rakastajalle, että isäntä on merillä ja voi tulla vieraisille... Olisin niin halunnut ostaa itselleni tuliaiseksi tuollaiset posliinikoirat, mutta harmi että niitä ei ollut museokaupassa myynnissä. 




Kiersin vielä läpi Suomen merimuseon, jossa pääsi tutustumaan suomalaisen merenkulun historiaan, kaupankäyntiin sekä laivamatkailuun. Näyttelystä jäi erityisesti mieleen laivan hylky 1700-luvulta, suuri risteilyaluksen pienoismalli sekä perinteinen autolautan hytti. 





Koskenlaskua Kymijoella



Kuva: Visit Kotka-Hamina


Seuraavaksi meillä oli vuorossa vesileikkejä ja lähdimme Suomen Amazonille eli Kymijoelle, Erämys Keisarin Kosket Oy:n vieraaksi Kultaanrannalle. Ohjelmassa oli valinnaisesti koskijoogaa, koskiuintia tai koskenlaskua, minä päätin ylittää itseni ja osallistua koskenlaskuun. 

Saimme varusteet sekä pienen ohjeistuksen koskenlaskuun ja sitten alkoikin jännittää oikein kunnolla. Hyppäsimme veneeseen ja harjoittelimme hetken kipparin käskyjä, milloin piti meloa ja dmilloin huovata, milloin piti meloa tosi kovaa ja milloin pysähtyä. Kunnes kipparimme oli sitä mieltä että meidän miehistö oli ymmärtänyt annetut ohjeet, niin lähdimme liikenteeseen. Meitä oli kaksi venekuntaa ja ajelimme hiljakseen pitkin Kymijokea naapuriveneen peesillä. 


Kuva: Visit Kotka-Hamina


Kymijoki oli minulle ihan uusi tuttavuus ja hämmästelin kuinka iso ja leveä tuo joki oikein on. Ihastelin maisemia matkan aikana ja ihmettelin kuinka joenrannalla ei ollut kuin muutama hassu mökki ja ympärillä oli aivan koskematonta luontoa. Joen pinta oli yllättävän tyyni, ei olisi uskonut että kohta laskisimme virtaavaa koskea alas. 

Kippari kertoi meille että laskisimme Pernoonkoskea pitkin alas ja meidän reitillä olisi kolme eri laskua, joista kaksi ensimmäistä olisi koskiluokassa I eli helppoja ja sitten viimeinen kuuluisi luokkaan II eli vaikeahko. Saimme ohjeeksi meloa koko ajan ja merkistä meloa vielä lujempaa. Sitten alkoikin jo jännittää kovasti...


Kuva: Visit Kotka-Hamina

Ensimmäisenä oli Tomminvirta ja se oli suhteellisen leveä, lähdimme hitaasti melomaan ja lipumaan kohti tuota laskua, sitten syöksyimme virtaan ja kippari huusi Veto! Veto! ja mehän kauhoimme. Ensimmäinen lasku oli nopeasti ohi, selvisimme siitä kunnialla, eikä se nyt niin kauheaa ollut, jalka lipesi hieman mutta sain sen nopeasti takaisin ja pysyin kyydissä!

Toinen lasku meni jo paremmin, mutta sitten se viimeinen jännitti kovasti kun tiesin että sen luokitus oli hieman haastavampi. Meitä varoiteltiin etukäteen että viimeisen laskun jälkeen pitää meloa kunnolla ettei jäädä virran pyöriteltäväksi. Onneksi tuo lasku meni nopeasti ja saimme veneen hyvin hallintaan. 

Taas ollaan yhtä kokemusta rikkaampana, olen iloinen että uskalsin kokeilla tuota koskenlaskua, mutta kyllä se sen verran hurjaa puuhaa on että taidan vastedes pysyä kanootissa. Pakkasimme veneet ja lähdimme takaisin Kultaarannalle ja siellä meitä odotteli muu ryhmä sekä nokipannukahvit! 










Erämys Keisarinkosket Oy tarjoaa myös muitakin vesileikkejä kuin koskenlaskua ja koskiuintia, näiden lisäksi heidän tarjontaan kuuluu melonta, Kymijokiristeilyt ja kalastus. Heidän tilalta löytyy sauna ja heiltä saa majoitus- ja ruokapalveluita. Erämyksen paikka Kymijoen rannalla on todella upea, paikka sopii hyvin myös kokoustamiseen tai virkistypäivän viettoon!


Kymijoki Suomen Amazon





Kymijoella on pituutta 204 km, se laskee viidestä haarasta Suomenlahteen. Joen levein kohta on 27 metriä ja keskisyvyys on 9,5 metriä. Kymijoen eteläosissa useita vapaasti virtaavaa koskia, jotka ovat suosittuja koskenlaskupaikkpoja. Kymijoki toimi Ruotsin ja Venäjän rajajokena vuosina 1743-1809, joki jakoi Pyhtään kaupungin ja Ruotsin puolta alettiin kutsua Ruotsinpyhtääksi.

Nokipannukahvien sanoimme heipat meidän isännille ja lähdimme Haminan kautta ajelemaan kohti majapaikkaamme Harjun oppimiskeskukseen, joka sijaitsee Virolahdella. Illallista nautimme upeissa puitteissa, historiallisessa Harjun kartanossa, joka kerron myöhemmin lisää kartanosta ja Harjun oppimiskeskuksesta sekä kuinka sujui kouluratsastustunti kolmen vuoden tauon jälkeen. 






Iltamme jatkui vielä Rantaharjun saunalla, oli mukava päästä turisemaan muiden bloggareiden kanssa. Meille oli katettu pöytiin herkkuja sekä paikallisen Takatalo ja Tompuri panimon oluita. Seurustelun lomassa meitä viihdytti upea Noble Bras bändi, niin musiikilla kuin heidän hervottomilla vitseillään. 


jatkuu...