sunnuntai 20. elokuuta 2017

Signal des Voirons: Nunnia ja säkkipillinsoittoa







Tänään TJ-kalenterissani lukee 56, luku on mielestäni jo todella pieni ja viikoissakin se on vain 8, joka muuten kuluu todella nopeasti! Olen koko kesän yrittänyt käydä erilaisissa paikoissa ja tapahtumissa, joissa en ole neljän vuoden aikana ehtinyt käydä tai vielä kerran niissä paikoissa, jotka merkitsevät minulle paljon ja mitä tulen varmasti ikävöimään. Kun tänään tajusin tuon lyhyen aikajanan, päätin että tulevina viikkoina aion tehdä, niitä asioita mitä en voi Suomessa tehdä ja niitä joita tulen kovasti kaipaamaan, ensimmäiseksi mieleen Fux-ponin jälkeen tuli tietenkin patikointi! Täällä on aivan mahtavat patikointimahdollisuudet ja vastaavia ei tule missään nimessä löytymään Suomesta.



Näitä maisemia todella tulee ikävä, Geneve-järvi Ranskan puolelta



Alpit...




Päätin että tulevien viikkojen aikana, aion käydä patikoimassa, niitä reittejä mitkä ovat olleet toivelistallani. Keräsin kaikki patikointikirjat, vihkoset ja esitteet, kävin niitä läpi ja valitsin ensimmäiseksi kohteekseni reitin Ranskan puolelta, joka kulkee kahden vuoren Signal des Voirons (1480) ja Pointe de Brantaz (1457m) välillä, kirjan kuvien mukaan sieltä pitäisi olla upeat maisemat Geneve-järvelle sekä Mont Blancille.





Meiltä oli noin tunnin ajomatka Bethléem luostarin luokse,joka sijaitsee Signal des Voironsin alapuolella. Reitti lähtee luostarin lähellä sijaitsevalta parkkipaikalta, sen pituus on noin 5,5 km ja ilman eksymisiä patikointiin pitäisi kulua aikaa noin 2 tuntia. Reitti oli kirjani vaikeusasteen mukaan ”kahden ukkelin”-reitti eli periaatteessa minun pitäisi pystyä suoriutumaan siitä. Ensimmäinen etappi oli noin 20 min päässä sijaitseva kappeli Notre Dame des Voirons, tie oli leveä ja sitä oli helppo kulkea.












Tuo pikkuruinen kappeli sijaitsi aivan metsän keskellä, piipahdin sisäpuoellla ja jätin puumerkkini vieraskirjaan. Reitti jatkui kappelin luota ja kauhistuin kun näin tuon jyrkän ylämäen. Kyselin alastulevila reitistä ja sain kuitenkin ihan rohkaisevia kommentteja. Tuo nousu oli kyllä todella tiukka ja tätä reittiä ei missään nimessä kannata tehdä sadekelillä tai heti sateen jälkeen.







Tiukan ylämäen jäkeen alkoi jo näkyä pieniä makupaloja upeista maisemista, kun vihdoin olin ylhäällä ja kävelin vuorenharjannetta pitkin niin näky oli aivan mahtava vasemmalla puolella näkyi Alpit ja oikealla Geneve-järvi sekä Jura. Mont Blancia en vielä erottanut tai sitten se oli sopivasti pilvien peitossa. Tässä vaiheessa oli sopiva hetki ensimäisille eväille.



Sopiva hetki pitää evästauko



Ei pöllömmät maisemat eväsmaisemat


Niin on kaunista että joku on halunnut haudata rakkaan ystävän tänne



Evästauon jälkeen jatkoin matkaa ja reitti oli jo paljon helppokulkuisempaa, muutama jyrkkiä ala-ja ylämäki, joissa piti katsoa vähän enemmän jalkoihin ja mihihn astuu. Matkan varrella oli useita näköalapaikkoja, useimmat olivat Geneve-järven puolelle. Sunnuntai on hyvä päivä patikoida, sillä liikenteessä on paljon ihmisiä tulipa matkan varrella muutama nunnakin kävelysauvojen kanssa vastaan, kieltämättä hieman hassu näky.



Yksi näköalapaikoista


Reitin varrella oli yllättävän hyvin opasteita


Oma koti vastarannalla 



Saleve-vuori 


Nunnaluostarilla huikeat maisemat







Viimeinen etappi oli Pointe de Brantaz näköalapaikka, josta oli näkymät Alppien puolelle, siellä pidin toisen evästaukoni. Maisemat olivat todella upeat, mutta eipä näkynyt Mont Blanckia, se taisi tänään olla todella pilvien peitossa. Näköalapaikalle alkoi kerääntyä muitakin ihmisiä ja sitten tapahtui jotain aivan kummallista, ensin soi kirkonkellot ja sen jälkeen alkoi metsästä kuulua musiikkia. Tunnelma oli todella uskomaton, istuskelin siinä vuorilla upeiden maisemien äärellä ja kuuntelin, kun joku soitti metsässä, jotakin soitinta mitä en tunnistanut. Oloni oli todella epätodellinen, tätä hetkeä taidan muistella syksyn pimeinä iltoina…












Huisi hetki, metsästä alkoi kuulua säkkipillin soittoa 



Hetken päästä minulle selvisi että, soittaja oli vanhempi herra, jonka vaimolta oli kysellyt reittiohjeita takaisin parkkipaikalle, loistavalla ranskan kielen taoidollani. Herralla oli kädessään erikoinen soitin, muitstutti säkkipilliä! Lähdin hymyssä suin kävelemään takaisin autolle, matka oli paljon lyhyempi kuin kuin opasteissa tai kirjassani, taisin oikoa jostakin.





Patikointireitti oli mielestäni todella kiva, tykkäsin kun melkein 20 min välein tuli jotakin katseltavaa, näköalapaikkoja, upeita maisemia tai maasto vaihteli. Tuntui että olisin tehnyt matkaa paljon lyehyemmän aikaa, mutta autolla totuus paljastui, olihan sitä vierähtänyt reilusti yli pari tuntia.



Kyllähän se Mont Blanc siellä sitten oli...


Sanoin jo lähtiessä että tänään Mont Blanc on varmaan sumun tai pilvien peitossa, niin ettei sitä näy. Kun lähdimme ajelemaan kotiinpäin näimme Mont Blancin näkyi ja se todella oli osittain pilvien peitossa. Arvatkaa mitä! Kun pääsimme järven toiselle puolelle lähelle kotia, niin taivas oli ihan pilvetön ja Mont Blanc erottui loistavasti...

8 kommenttia:

  1. Höpsistä pussiin ja pussin suu kiinni. Suomessa vain kartat ja esitteet kaivetaan esille ja yllätys yllätys, löytyy retki- ja patikkareittejä niin ettei ihmisikä riitä niitä kulkemaan. Ja maisemissa löytyy myös.
    Kivahan näitä Keski-Euroopan maisemiakin on katsella, ei sen puoleen. Tällaista nojatuolipatikointia.
    fani

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ha ha, arvasin että joku vielä sanoo noin, että Suomesta löytyy myös upeita reitejä ja tottahan se on, mutta kauaksi saa kyllä lähteä! Täytyypä vierailla kirjastossa, josko sieltä löytyisi hyviä vinkkejä! Mä NIIN muuten odotan kun pääsen kirjastoon :)

      Poista
  2. Voin hyvin uskoa, että sinulle tulee noita maisemia ikävä! Minäkin yhä ikävöin Ranskan ajoilta vuoria... Onhan Suomessakin hienoja maisemia ja patikkapolkuja, mutta ne ovat kuitenkin aivan erilaisia kuin nämä jylhät alppimaisemat ja nunnia ei varmastikaan vastaan kävele :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, eikä varmaan kukaan soita säkkipilliä :) On ollut todella ruhtinaallista kun ihan vieressä on upea reitit, Suomessa ei varmasti tule arkisin lähdettyä pidemmälle, vaan enemmän pyörittyä kotinurkilla kun pimeä tulee aikaisemmin.

      Poista
  3. Maisemien ihasteluhan riippuu pääosin siitä mihin on tottunut. Tunnen muutamankin lapsuutensa Keski-Euroopan vuorimaisemissa viettäneen, jotka ovat täysin myyneet sielunsa Suomen Lapille tai suurten vesistöjen saaristomaisemille tai Pohjanmaan avaruudelle ja tilalle. Ovat siis valinneet pysyvästi Suomen uudeksi asuinmaakseen.
    fani

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, toki Suomessa on upeita paikkoja ja haluankin lähteä pohjoiseen sekä saaristoon, mutta ne vaativat enemmän aikaa ja suunnittelua, pääkaupunkiseudun metsiköt taitaa tulla nopeasti tutuiksi.

      Poista
  4. Kyllä noissa maisemissa kelpaa vaeltaa. Uskon, että hetkesi kuullessa musiikkia on ollut uskomaton. Minulla on siitä Kolin soitosta, josta blogissani kerroin videokin mutta minulla ei ole sellaista tekniikkaa, millä saisin sen jukaisukelpoiseksi. Joksus vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli todella ihan huikea hetki. Puhumattakaan sinun kuulemasta Finlandiasta Suomen kansallismaisemissa, onneksi sait napattua kuvan siitä, niin se pysyy varmasti vielä pitkään paljon elävämmin muistoissa.

      Poista