keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Paluumuutto: Päätös





Näin se vaan on että nämä ihanat Sveitsin vuodet tulevat päätökseen ja paluumuutto Suomeen on todella totisinta totta. Päätös ei ollut todellakaan helppo ja tämän vuoksi en ole halunnut kauheasti siitä puhua, sillä muuten se saattaisi konkretisoitua ja muuttua vielä vaikka todeksi. Olen lykännyt ja pitkittänyt aiheen käsittelyä, sillä verukkeella että siihen on vielä paljon aikaa… Viime viikkoina tuo todellisuus on alkanut todella iskeä, käytiin Suomen reissulla katsomassa muutamia asuntoja, olen jopa puhunut Suomeen muutosta ääneen ja ihan oikeilla sanoilla ”kun muutamme Suomeen…” ja eilen kaikki iski tajuntaan kun poika lähti jo edeltä Suomeen, näen hänet varmaan seuraavaksi vasta syksyllä. Tämä postaus taitaa olla alkua uudelle juttusarjalle paluumuutosta ja tulevissa postauksissa tulee olemaan varmasti paljon vuodatusta.


Päätös 


Minun Suomeni!


Päätös paluumuutosta ei ollut helppo, vaikeaksi sen teki että se oli kokonaan minun päätös, kukaan ei ollut sanomassa että nyt pitää lähteä. Usein paluumuuttopäätös tulee työnantajan puolelta, etukäteen on sovittu komennuksen pituus tai muutto saattaa johtua muista yrityksen sisäisistä asioista. Tilanteet muuttuivat meilläkin, Papi hääräilee tällä hetkellä ihan muualla kuin Sveitsissä ja lapset ovat siinä iässä että koulut on käyty ja he alkavat suunnitella jatko-opintoja ja tulevaisuutta. 

Tytär opiskeli jo Englannissa ja tiesin että poika haluaa heti Suomeen kun valmistuu, mutta entäs minä sitten? Muuttopäätöksen lisäksi kipuilen samalla lasten kotoota lähtöä ja omaa tulevaisuutta, jäisin mieluusti tänne, mutta se ei kuullosta oikein järkevältä. Amsterdam oli yksi vaihtoehto, jota pyörittein pitkään, mutta Papin reissatessa olisin siellä koko ajan yksin, enkä tiedä onnistuisinko löytämään sieltä töitä. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi siis paluu Suomeen, joka pelottaa aika lailla, miten asiat lähtevät tällä kertaa rullaamaan? 



Takaisinko vanhoille hoodeille?



Miten mä pärjään siellä ”mee nettiin” Suomessa? Löytyykö sitä työtä tällä kertaa? Olenko taas ihan Alien tutussa paikassa? Iskeekö kaamos paniikki? Mistä löydetään kiva asunto ja mille kokoonpanolle? Edellisen muuton kauhukokemukset ovat vielä tuoreessa muistissa, alkaako sama painajainen taas??? Etc…

Päätöksen tekemisestä on nyt kulunut useita kuukausia ja edelleen pohdin näitä samoja kysymyksiä! Tulevina viikkoina saan toivottavasti näihin kysymyksiin vastauksia ja tulen kertomaan teille kuinka homma etenee. Sen verran olen sentään saanut aikaiseksi, että jokin aika sitten kaivoin esille ennen Sveitsiin muuttoa Haaga-Heliaan tekemäni  opinäytetyön: ”Täältä tullaan Sveitsi!” Muutto ulkomaille ja tulostin sieltä Paluumuuttajan muistilistan, luin sen läpi ja jätin sen odottamaan toteuttamista. Tänään vietetään jo ensimmäisten läksiäisiä! Kääk! Olenko valmis? NO EN!



Tiimalasi kääntyi ja päivät vähenee...




Kuulisin mielelläni hyviä vinkkejä liittyen muuttoon sekä paluuseen, miten te olette suoriutuneet siitä?


3 kommenttia:

  1. Paluumuutin huhtikuussa Kiinasta. Aluksi otti päähän hiljaisuus ja se ettei tapahdu mitään, eikä ole elämää ja ihmisiä. Kesää vasten on helppo tulla , mutta ajatus ensi talvesta hermostuttaa ja huolestuttaa jo nyt. Uskon ja olen toiveikas, että sopeudut ja itsekin sopeudun elämään Suomessa melko vaivatta. Tsemppiä siis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari Tsempistä! Kiinasta Helsinkiin onkin varmasti aikamoinen shokki! Ensi talvi pyörii minunki mielessä ja täytyy varmaan varautua siihen etukäteen ja tilata valohoitoa jostakin etelämpää ;) Onneksi mulla on ollut pitkä aika tottua ajatukseen ja näin kesän kynnyksellä huomaa, että moni muukin on lähdössä, joka tekee lähdöstä aina helpomman. Mukavaa kesää sinulle!

      Poista
  2. Onnea pojalle valmistumisesta, elämä edessä.
    Varmasti selviät Suomeen siirtymisestä. Pääseehän sieltä sitten matkustelemaan pitkin ja poikin oman halun mukaan. Asunnon etsintä voi olla työlästä noin etänä ja muuttotouhut rasittavia käytännössä, mutta olethan muuttanut ennenkin. Jos mies pysyy siellä missä nyt on tarjolla on majapaikka vähän etelämpänä.
    Suomessahan on monenlaista tapahtumaa ja ystävät ja mahdollisesti työ ja ties mitä ..
    Itsekin aion tulevaisuudessa viettää yhä enemmän aikaa Suomessa ja vähitellen hivuttautua sinne ehkä kokonaan. Yhteys Ranskaan ja muuhun keskisempään Eurooppan ei häviä mihinkään ja liikkuminen on helppoa niin pitkän asumisen jälkeen (kolmisenkymmentä vuotta). Suomessa minusta on tosi helppo olla vaikka jotkut asiat ovatkin muuttuneet. Ne selviävät kysymällä ja tekevät elämän vain mielenkiintoiseksi. Eteenpäin elävän mieli.

    Harmi kun en muistuttanut Mannerheimin juhlasta aikaisemmin. Olisi ollut kiva tavata. Juhla on aika erikoinen ulkosuomalaisten ja sveitsiläisten Suomen ystävien tapahtuma. Näin juhlavuonna kirkko oli tosi täynnä ja seppeleiden laskut hienija, osallistujia oli runsaasti ja sää suosi jälleen kerran upeissa puitteissa. Jälkilasillisilla joutuu aina juttuihin mielenkiintoisten ihmisten kanssa ja tunnelma on rento ja tuttavallinen.
    kesäkuumin terveisin fani

    VastaaPoista