perjantai 30. kesäkuuta 2017

Paluumuutto: Vuokrasopimuksen irtisanominen





No niin nyt se on sitten tehty! 
Irtisanoimme tänään vuokrasopimuksen ja tästä päivästä alkaa sitten se todellinen lähtölaskenta. Toivotaan että kaikki sujuu hyvin tämän meidän vuokraisännän kanssa, sillä vuosien varrella on ollut, jos jonkinmoista kiemuraa, niin etukäteen vähän huolettaa meneekö nytkään kaikki ihan sääntökirjan mukaan. Olemme hoitaneet omat velvoitteemme vuokranantajllle, mutta valitettavasti heidän puolelta asiat eivät ole aina hoituneet niin, kuin olemme sopineet, usein he lupaavat hoitaa asiat ja vuokranmaksun jälkeen ne jo unohtuvat. Sveitsissä vuokrasopimuksen irtisanominen pitää toimittaa kirjattuna kirjeenä, Papi kävi tänään viemässä sen ihan henkilökohtaisesti perille.

Olen kuullut valtavasti huhuja, että Sveitsissä vuokra-asunnon lopputarkastus on totista hommaa, kaikki mahdolliset vauriot käydään tarkasti läpi ja arvioidaan, tuolloin asunnon pitää olla siivottu tip top kuntoon. Edellisestä lyhytaikaisen vuokra-asunnon loppusiivouksesta jouduimme pulittamaan jonkun verran, vaikka olin itse siivonnut asunnon lattiasta kattoon, niin se ei kuitenkaan kelvannut. Pitäisiköhän tällä kertaa ihan suosiolla pyytää joku toinen tekemään loppusiivous.




Asunnon irtisanomisen lisäksi on monta muuta sopimusta mitkä pitää muistaa irtisanoa ennen lähtöä sähkö- , vesi-, vakuutus-, puhelin-, tv- ja internet sopimukset, näiden lisäksi pitää sopia pankkiasioiden hoito ja postin edelleenlähetys sekä autoon liittyvät asiat.

Seuraavaksi pitäisi varmaan alkaa jo pikkuhiljaa kartoittaa muuttoliikettä ja pyytää heiltä tarjouksia sekä arviota muuttokuorman koosta. Edellinen muutto tänne Sveitsiin oli yhtä painajaista ja vieläkin tuskanhiki nousee pintaan kun edes ajattelen tuota asiaa, toivottavasti tällä kertaa meillä olisi parempi onni matkassa. Tietenkin olisi kiva tietää myös osoite tuolle muuttokuormalle, asuntosivuja selaillaan parhaillaan kuumeiseti. Ostaa vai vuokrata?


Paluumuutosta olen kirjoittanut jo aikaisemmin kirjoittanut, ”päätös” oli ensimmäinen postaus, sen voit lukea täältä ja viime viikolla kirjoitin toisen postauksen ”Tavaroiden raivaus” luettavissa tästä. Viime viikon postauksesta sainkin kummasti uutta puhtia tuohon tavaroiden raivaamiseen ja nyt sai kyytiä kosmetiikkatuotteet, sain käytyä myös läpi lasten käytöstä poistamat tavarat. Laajensin meidän perheen kierrätyskeskusta ja tein jo valmiiksi uudet lajittelupisteet hyväntekeväisyys, H&M keräys ja kirpputoritavaroille, jotteivat pyöri turhaan nurkissa. Olin todella tyytyväinen sillä sain samalla noita nurkkia hieman tyhjennettyä ja vietyä ison kasan tavaraa kierrätykseen...  


keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Upea hevosenkenkä, Cirque du Fer a Cheval






Pikkuhiljaa alan toipua juhannuksesta! Ei sillä että meidän juhannuksen vietto olisi ollut rankkaa juhlimista, vaan alan pikku hiljaa toipua juhannuksena alkaneesta angiinasta. Sveitsissä ei juhannusta vietetä, mutta halusimme kuitenkin hieman kilistellä keskikesälle ja lähteä johonkin korkealle helteitä karkuun.


Hyvää Juhannusta!  


Papia on selkeästi jäänyt harmittamaan, että hän ei päässyt näkemään tuota Creux de Vanin upeaa amfiteattrin muotoista kalliota, sen sijaan että olisimme menneet sinne Rosan kanssa uudestaan, ehdotin vastaavaa paikkaa Ranskan puolella. Kuulin jokin aika sitten tuttavaltani hevosenkengän muotoisesta kalliomuodostelmasta, joka sijaitsee Ranskan puolella, kooklasimme paikan ja kuvat näyttivät todella upeilta, joten päätimme lähteä ajelemaan sinne.

Täältä voit lukea aikaisemman postaukseni Juralla sijaitsevasta amfiteatterin muotoisesta Creux du Van-kalliosta.



Cirque du Fer a Cheval



Hevosenkenkä ja useat vesiputoukset


Kävelimme pienen matkan parkkipaikalta tuon hevosenkengän luokse ja se todella oli vaikuttavan näköinen. Löysin ainakin 6 isoa vesiputousta ja niitä oli varmasti enemmän. Ihastelimme tovin tuota komeutta ja korkkasimme juhannus-Proceccon, valitettavasti minun  kurkkuni alkoi olla niin kipeä etten saanut nieltyä mitään. Alueen kartasta huomasimme, että sieltä lähti useita patikointireittejä sekä  kylän lähellä sijaitsi vesiputous ja rotkoja. Oloni alkoi heiketä, jätimme patikoinnnin suosiolla väliin ja kävelimme hetken lähiympäristössä. Alueella oli ravintola, mutta kun olimme varautuneet eväisiin, niin päätimme syödä ne myöhemmin ja lähdimme katsomaan tuota vesiputousta.






Vuorten hiput hipovat 3000m



Ulkoilualueella ravintola, parkkipaikka maksullinen



Cirque du Fer a Cheval eli ”sirkushevosen kenkä” on hevosenkengän muotoinen kalkkikivimuodostelma, jonka seinämät ovat noin 500-700 metriä korkeat. Hevosenkenkää ympäröivät useat vuorenhuiput, joista korkein on Tenneverge (2987m), keväällä kun lumet sulaa kallion reunoja pitkin laskee 30 vesiputousta ja kesällä niitä on noin 12. Nuo vesiputoukset ovat upean näköisiä, todella varsinainen sirkus.

Tuo erikoinen kalliomuodostelma sijaitsee noin 70 km päässä Genevestä, se kuuluu osaksi Haute Savoien alueella sijaitsevaan Grand Massif hiihtoalueeseen.




 .


Grand Massif





Kuvankaunis pieni Sixt Fer á Chevalin kylä on yksi Grand Massif-hiihtokeskuksen viidestä hiihtoalueesta, Flaine, Les Carotz, d’Araches, Samoëns  ja Morillon. Hiihtokeskus on Ranskan Alppien neljänneksi suurin, 265 rinnekilometriä, 146 rinnettä ja 77 hiihtohissiä, jotka yhdistävät alueen yhdeksi suureksi hiihtoalueeksi. Alueella on monipuolinen riinnevalikoima ja sieltä on näkymät Mont Blancille.  Laskettelun lisäksi alueella on hiihtolatuja sekä lumikenkäreittejä ja kesäisin se on suosittu patikointialue.



Cascade du Rouget



Kylmä vesisuihku


Salvagnyn kylässä noin 6 km päärrä Sixt Fer á Chevalin kylästä päässä on valtavan kokoinen vesiputous Cascade du Rouget. Tuota upeaa kaksiosaista putousta kutsutaan myös nimellä ”La Reine des Alpes” eli Alppien kuningatar,  se on korkeudeltaan noin 80 m.





Ajoimme autolla putouksen luokse ja voin sanoa ettei helle tuntunut enää missään, kun tuosta mahtavasta vesiputouksesta roiskui jäätävän kylmiä pisaroita päälle. Hetken päästä alkoi tulla jo oikein vilu, joten lähdimme jatkamaan matkaa kartan viimeiseen kohteeseesn les Gorges des Tines- rotkojen luokse.



Gorges des Tines


Kapeita rotkoja 


Ajoimme rotkojen luokse ja ne oli kyllä vakuuttavat, pudotus oli huima! Lähdimme kävelemään opastettua reittiä, mutta emme löytäneet enää lisää rotkoja opasviitan mukaisessa ajassa ja tulimme ns. umpikujaan, meidän olisi pitänyt kiivetä kapeita rappusia pitkin kalliota ylös. Totesimme kaikki että nyt tehdään U-käännös ja palataan takaisin, reitti olisi jatkunut vielä toiseen suuntaan, mutta olin sen verran väsynyt että halusin päästä juomaan jotakin lämmintä. Pysähdyimme läheiseen Sixt Fer á Chevalin kylään.



Dead end!


U-käännös



Sixt Fer á Cheval



Upeat maisemat paikallisen ravintola terassilta


Ajoimme kylään Arve-joenreunaa pitkin ja vesi oli kauniin turkoosin väristä, ajaessamme ohitimme lukuisia pieniä puurakennuksia, jotka näyttivät todella erikoisilta. Kylä oli todella kaunis ja löysimme sieltä ravintolan johon pysähdyimme. Jäimme ulos terassille ja sieltä oli aivan uskomattoman kaunis näköala vuorille. Ruokailua varten olisi pitänyt olla pöytävaraus, joten otimme juomat ja lehvähdimme hetkeksi ennen kotimatkaa. Sain kunnon Rommi-totin, joka auttoi hetkeksi kipeää kurkkuani. Katselimme kateellisena muihin pöytiin ja niissä ruoat näyttivät todella herkullisilta. Lähdimme kotimatkalle ja ihailimme vielä maisemia, täytyy sanoa että ne olivat aivan huikeat, olisipa kiva vielä palata tuonne patikoimaan…




Kuvankaunis pieni kylä on saanut maininnan "Les Plus Beaux Villages de France" eli kylä on yksi Ranskan kauneimpien kylien joukossa. Ei ole mikään ihme, että kylä on tuon tunnustuksen saanut silä se on kuin postikortista. Kylän on muodostunut vanhan 1100-luvun luostarin ympärille, kylässä on useita pieniä puurakennuksia jotka ovat arkkitehtuurillisesti tärkeitä kansalliskohteita sekä kylää ympäröi upeat luontokohteet Cirque du Cheval sekä Cascade du Roguet vesiputous.




Les Plus Beaux Villages de France





Ranskan kaunein kylä merkkiä kantavissa kylissä on nähtävillä jotakin erityistä, se on tunnunstus pienille alle 2000 asukkaan kylille,  jonka "Kauneimmat Kylät"-yhditys ("Les Plus Beaux Villages de France") myöntää. Tunnustus on haluttu, kylät voivat käyttää mainintaa markkinoinnissaan ja saada sen avulla lisää kävijöitä ja matkailijoita. Kylissä pitää olla vähintään kaksi kansallista perintökohdetta, jotta ne voivat saada tunnustuksen. Tunnustus on maksullinen ja sitä haetaan yhdistykseltä, tällä hetkellä Ranskassa on 156 kylää, jotka saavat käyttää tuota mainintaa.


maanantai 26. kesäkuuta 2017

La Garenne: Minkälaisia eläimiä liikkuu Juran metsissä?






Moni lukija varmaan tietää että harrastan ratsastusta, viimeiset pari vuotta olen täällä Sveitsissä vuokrannut ihanaa Fux-ponia, jonka kanssa olen maastoillut Juran metsissä. Vaikka olen käynyt pienenä partiota, niin en todellakaan ole mikään sudenpentu, vaan säikähdän jokaista pientäkin rasahdusta metsässä. Mielikuvitus lähtee helposti laukkaamaan ja siitä syystä olen jo vuosia maastoillessani laulanut Finnhitsejä, pelottaakseni karhuja sekä muita metsän röllejä.


Samat Finnhitsit ovat raikuneet myös täällä Sveitsin metsissä ja olen kovasti yrittänyt selvitellä minkälaisiin paikallisiin petoihin täällä voi törmätä? Ratsastusmaastoni ovat Jura-vuorilla ja olen lukenut että tallini lähistöllä pienessä Le Vaud:in kylässä sijaitsee pieni La Garennen eläinpuisto, jossa on nähtävillä tyypillisiä villieläimiä, jotka liikkuvat Juran metsissä.


Fux-poni ja pelottava "hirvipelto"


Viime viikolla sain houkuteltua Rosan mukaan tallille ja päätimme käydä ratsastureissun jälkeen tutustumassa tuohon La Gerennen eläinpuistoon. Päivä oli todella lämmin mittarissa oli yli 30 astetta, mutta onneksi metsässä oli varjoisaa ja tuuli edes hiukan.




La Garenne


Le Vaud, La Garenne-Zoo


Saavuimme eläintarhan luokse ja se todella näytti todella pieneltä, sisäänpääsy oli aikuisilta 19 chf ja alle 25-v. 14 chf, minun mielestä lippu oli aika hintava. Kysyin lipunmyyjältä mitä puistossa on niin erikoista että tuo hinta kannattisi maksaa?

Rouva puhui todella hyvää Englantia ja kertoi meille mielellään eläinpuistosta. Puisto on uusittu täysin ja se on avattu viime vuonna (2016), se on kooltaan 3 hehtaaria. Siellä nähtävillä erilaisia eläinlajeja, jotka todella löytyvät Jura-vuorten metsistä mm. kettu, susi, villisika, erilaiset lintulajit sekä paljon muita nisäkkäitä, jopa ilveksiä, joilla oli pariviikkoiset pennut. Rouva kertoi että useiden eläimien häkeissä pääsee vierailemaan, mutta vuohet ovat ainoita joita voi koskea ja paijata, muihin eläimiin ei saa koskea.

Osa pääsylippujen tuotosta menee villieläinten pelastustoimintaan, puistossa toimii villieläinten hoitokeskus, jonne voi tuoda tai ilmoittaa loukkaantuneista eläimistä, keskuksessa eläimet saavat tarpeelista hoitoa ja lääkitystä, vuosittain puistoon tuodaan satoja eläimiä hoidettavaksi. Tämän kuultua olimme valmiit maksamaan pääsylipun hinnan mukisematta, vaikkakin rouva kertoi että osa eläimistä on yöeläjiä ja niitä ei voi nähdä päivällä sekä kuumuuden vuoksi useat pysyvät varjossa piilossa.



Kierros eläintarhassa


Eläinten alueelle pääsee kulkemaan kuten metsässä...


Aloitimme Rosan kanssa kierroksemme eläintarhan kahvilasta ja nautimme myöhäisen lounaan. Jätimme esittelyviedon väliin ja lähdimme kiertämään puistoa järjestyksessä, ensimmäiseksi tulimme perinteisten maatilan eläinten luokse aitauksessa oli sikoja, ankkoja kanoja ja niitä silitettäviä vuohia.

Sitten tuli erilaisten pöllöjen vuoro ja jouduimme keskelle murhamysteeriä, joku oli tehnyt selvää jälkeä Tupusta, Hupusta ja Lupusta, ankanpojat lojuivat rappusilla erään  pöllön kodin edustalla. Tunsimme olomme vaivaantuneeksi kun pöllöt tuijotivat meitä kissamaisilla silmillään, joten lähdimme pikaisesti jatkamaan matkaa.

Monien eläinten kohdalla oli maininta että on yöeläin, kettuja emme nähneet ollenkaan, niiden vieressä oli mäyrille tehty alue. Rosa huomasi että mäyrien luokse pääsi ryömimään kaivonrekaiden läpi, tietenkin hän halusi kokeilla ja kun heteken päästä katselin mäyrien häkkiin, näin Rosan virnuilevan häkin keskellä sijaitsevasta muovikuvusta. Mäyriä ei kyllä näkynyt, pesukarhuja sentään onnistuimme vähän  näkemään, majavatkin olivat piilossa, vain niiden rakennelmat näkyivät. Sinänsä harmittavaa että puistossa on niin paljon yöeläimiä, kun se on avoinna vain päiväsaikaan, mutta toki helle saattaa myös pitää yöeläjät piilossa. Eäinpuiston yö kuulostaisi aika huikelata, vähän kuten Korkeasaaressa Kissojen yö.


Kimble-peli? Ei mutta kuka se siellä?


Eläinpuisto oli todella tehty viihtyisäksi, siellä oli leikkikenttä sekä taukopaikka ja kaikki eläinten alueet olivat hyväkuntoisia ja virikkeellisiä. Olimme jo hetken ihmetelleet miksi kaikki infotekstit sijaitsivat suljettujen häkkiovien sekä metalliketjuista tehdyn verhon takana? Sitten hoksasimme että ovissa ei ollut lukkoja ja niihin oli laitettu ”työnnä” merkki, eli johinkin häkkeihin pääsi siis sisälle katsomaan eläimiä. Rosa rohkaisi mielensä ja meni sisälle häkkiin missä oli pöllöhaukkoja, minä jätin suosiolla väliin.

Seuraavaksi tuli vastaan korppikotkia ja alueen läpi pääsi kävelemään vuorikauriiden puolelle. Vuorikauriiden luona oli pieni vauva joka pysyi tiiviisti vanhempien luona, lähistöllä sen sijaan nuoriso otti toisistansa mittaa sarvillansa. Uskaltauduin myös tuohon häkkiin sisälle ja eläimet eivät välittäneet meistä ollenkaan, mutta silti hieman jännitti ja olipa erikoinen kokemus olla tuolla häkin sisäpuolella, toisaalta ollaanhan sitä näiden eläinten kanssa siellä metsässäkin...


Näitä ei olla Fuxin kanssa nähty mutta peuroja kyllä


Seuraavaksi tulivat villisiat, yksi suurin inhokki mitä pelkään ihan kauhiasti. Olen nähnyt noita aikaisemmilla ratsastusreissuilla Unkarissa, onneksi nuo paikalliset possut olivat paljon pienempiä ja onneksi niistä lähtee sellainen varoittava ääni, sen kuullessani aion jatkossa karauttaa Fuxin kanssa lujaa toiseen suuntaan.


Pelottavat Villisiat  


Villisikojen vieressä olivat Ilvekset ja onnistuimme näkemään nuo pariviikkoiset pennut. Seurasimme noita kissaeläimiä pitkän tovin ja löysimme paljon samoja piirteitä ja käyttäytymismalleja, kuin meidän Macho ja Mösjöö kissoilla on. Pennut olivat niin suloisia ja niitä oli hauska seurata, ne olivat kooltaan kuin aikuiset kissat, mutta hieman tukevampia ja liikkuessaan ne vaappuivat hauskasti. Emo vartioi tiukasti poikasiaan, eikä päästänyt niitä hetkeksikään silmistään.


Veikeät Ilves pennut äidin tarkan valvovan silmän alla



Viimeiseksi oli vuorossa sudet ja yllätyin jälleen kuinka hoikkia ja korkeita ne ovat. Sudet pysyttelivät varjossa ja lähtivät pian tulomme jälkeen pois näkyvistä. Olen varma että näin kerran ratsastusreissullani suden, mutta  eläinpuiston virkailija sanoi että alueella liikkuu iso susikoira, jota monet luulevat sudeksi. Tosin oma tallini on jonkin matkan päässä eläinpuistosta…

Lopuksi virkailija kuitekin lohdutti minua että villieläimistä ei kannata olla huolissaan, ne kuulemma lähtevät karkuun, hänen mukaan enemmän pitäisi olla huolissaan laiduntavista lehmistä. Usein patikointireitit kulkevat lehmäaitausten läpi ja mikäli lehmillä on vasikat mukana, saattavat ne käydä päälle. En tiedä lisäsikö tieto eläimistä tuskaa vai auttoiko se lievittämään pelkoa? Finnhitsit taitavat edelleen soida Juran metsissä…



La Garenne, le Vaud


Ostamalla nimikoidun kyltin itselle tai lahjaksi, jälleen kerran mielestäni oiva tapa kerätä varoja 


Erwin Meier perusti eläinpuiston vuonna 1965, auttaakseen haavoittuneita villieläimiä sekä erilaisia omistajien hylkäämiä eläimiä kotimaisia sekä ulkomailta tuotuja lajeja. Pääsymaksun lisäksi eläintarhan toimintaa voi tukea mielestäni hauskalla tavalla, voit ostaaa metallilaatan, johon kaiverretaan sinun nimi ja se kiinnitetään lankkusiltaan joka sijaitsee villisika, ilves ja susitarhojen yläpuoella. Sillalla olikin monta laattaa ja huomasin mm. Tannayn kylän nimen yhdestä laatasta.

Avoinna joka päivä 
marras-maaliskuussa 9-17.30 
huhti-lokakuussa 9-18
Eläinten turvakeskus ympäri vuoden 9-16.00




perjantai 23. kesäkuuta 2017

Paluumuuton suunnittelu: Tavaroiden raivaus



Viime viikolla kirjoitin ensimmäisen kerran meidän paluumuutosta, tuolloin postauksen aiheena oli ”Päätös” paluumuutosta. Tässä tulee jatkoa  tuolle päätös postaukselle ja tämä on ensimmäinen osa ”Paluumuuton suunnittelua”. Kiitos vielä kaikille Päätös-postaukseen kannustavista kommenteista!




Paluumuuton suunnittelun yhteydessä on hyvä aloittaa hetimiten tavaroiden raivaaminen. Vaikka edellisestä muutosta on vain muutamia vuosia, niin kummasti sitä tavaraa on taas ehtinyt kertyä, ihan pelottaa pyytää muuttoliikkeen miestä arvioimaan tuo määrä. Näiden vuosien aikana nurkkiin on taas kerääntynyt lisää tavaraa ja osa niistä ovat  sellaisia, joille on tarvetta ainoastaan täällä Sveitsissä. Lapsista on tullut nuoria aikuisia ja iän myötä monet tavarat ovat jääneet tarpeettomiksi. Raivatessa kannattaa kuitenkin pitää mielessä että nuoret saattavat kohta lähteä kotoota ja tarvita hyödyllisiä tavaroita. Viime keväänä olin antanut paljon keittiötavaroita pakolaisille ja sitten syksyllä sain ostaa uusia vastaavia tarvikkeita Rosalle Englantiin.  





Kun olin tehnyt tuon päätöksen paluumuutosta, tunsin heti tarvetta aloitaa tavaroiden läpikäymisen ja päästä raivaamaan ylimääräisiä pois tulevan muuton alta. Olin jo pitkin syksyä lukenut Konmari-menetelmästä, ennen joulua hankin Suomesta tuon Marie Kondon ”pinkin raamatun” ja lukaisin sen hetkessä läpi. Aloitin projektin innoissani, kuten kirjassa neuvotaan otin ensimmäiseksi käsittelyyn vaatteet, ulkovaatteet, kengät, laukut ja asusteet, homma eteni todella hyvin. Vaatteiden maritus oli vapauttavaa, sillä luovuin kaikista turhista ja sopimattomista vaatteista, kaapeista ja laatikosta tuli ihanan siistejä ja keveitä, mikä parasta tiesin minkälaisia vaatteita minulla oli olemassa. Vein paljon vaatteita kierrätykseen ja lahjoitukseen, sain myytyä jonkin verran sekä kierrätimme vaatteita perheen kesken. Tuon urakan jälkeen minulla oli todella hyvä mieli ja samalla muuttui myös minun ostokäyttäytymiseni, tulin paljon kriittisemmäksi hankinnoissani, eikä tavaroita ilmestynyt enää hövelisti kotiin. Silti vaaterekki notkuu vielä täynnä käytöstä poistettuja hyväkuntoisia vaatteita, Hietsun kirppistä ja netissä toimivaa Tori-kirppistä on kyllä ikävä.


Kirpputori Nyonin rannassa taitaa olla vain ammattilaisille



Kun olin saanut nuo vaatetukseen liittyvät asiat järjestykseen ja päätökseen siirryin seuraavaksi lehtiin ja kirjoihin. Noiden ryhmien käsittely sujui suhteellisen hyvin, mutta sitten seuraavaksi tuli ryhmä ”paperit”! Tähän ryhmään tyssäsi koko meikäläisen maritusprojekti. Pelkäsin kyseistä ryhmää jo etukäteen, sillä tiesin että siihen kuuluu niin paljon erilaisiia kokonaisuuksia, tärkeiden paperien lisäksi hyvin henkilökohtaisia ja paljon muistoja herättäviä papereita, sekä yksi suurin heikkouteni, astioiden, kynttilöiden ja servettien lisäksi eli erilaiset matkailuun ja nähtävyyksiin liittyvät esitteet, joita kannan kotiin jatkuvasti. Minä kerta kaikkiaan rakastan noita esitteitä ja niitä löytyy kotoota joka paikasta, niitä pursuaa laatikoista ja mapit sekä kaapit ovat niitä pullollaan. Tykkään lukea ja hypistellä esitteitä, sen sijaan että lukisin kaiken infon netistä.


Nää paperihommat on meikäläiselle loputon suo vaikka mulla on loistava apuri


Jotta saisin vauhtia tuohon tavaroiden läpikäymiseen, pitäisi varmaan jättää suosiolla noiden paperien läpikäyminen myöhempään ajankohtaan ja siirtyä suosiolla seuraavaan kohtaan eli KOMONO-ryhmään. Komono on Japania ja tarkoittaa kodin sekalaisia tavaroita ja se ei ole mikään pieni ryhmä, vaan siihen kuuluvat kaikki muut kodin tavarat. Onneksi Roni ehti käydä viime viikolla ennen Suomeen lähtöä omat tavaransa läpi, joten on yksi huone vähemmän läpikäytävää, mikäli se nyt asiaa yhtään helpottaa.

Huonekaluissa riittääkin paljon pohtimista mitä tuoda mukana? Kannattaako Ikean vanhoja huonekaluja purkaa vielä kerran ja koota uudelleen? Jostain pitäisi nyt saada jokin piristyspilleri tavaroiden läpikäymistä varten…


Hyvät vinkit otetaan ilolla vastaan!



Pystyviikkaus on loistava keksintö!


Täältä voit lukea aikaisemman postauksen paluumuutosta Päätös ja täältä voi lukea enemmän Konmarista ja tavaran raivaamisesta!