sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Kevättä kohti mennään, ilmassa ihanat kevään merkit







Ihanaa kevät tulee taas vauhdilla!


Reissasimme viime viikolla Italian puolelle lyhyelle hiihtoretkelle, joten tämän vuoksi tänä sunnuntaina sunnuntaiajelut ja postaukset jäävät väliin ja sen sijaan ihastellaan kevään merkkejä. Viime viikolla tallilla käydessä huomasin, että myös ylhäällä peltotyöt ovat jo täydessä touhussa. Moottoriteitä kaunistaa tällä hetkellä ihanat keltaiset pensaat (joita luulin aikaisemmin Mimosaksi, mutta sain kuulla että se onkin joku aivan muu), nuo pensaat tuovat ihanaa väriä tylsille tieosuuksille, siksi ajaksi kunnes nuo upeat viiniviljemät ovat taas lehdessä.

Kun ajelimme Italian puolelle pysähdyimme jälleen upeassa Aostassa ja näin siellä kevään ensimmäiset kirsikkapuut kukassa, ne vaan on niin ihanat, voisin katsella niitä vaikka kuinka kauan. Täytyypä pitää ihan oma Hanami eli Japanilainen kukkien katselujuhla ja järjestää eväsretki kukkivien kirsikkapuiden keskelle. Aosta on kiva pieni kaupunki ja mukava pysähdyspaikka, kävin napsimassa sieltä uudet kuvat, viime vuoden tuhoutuneiden otosten tilalle, joten saisinkohan vihdoin tässä kevään korvilla Aostan juttuni postattua. Viime vuonna oltiin samaan aikaan Aostassa ja minua jaksaa aina hämmästyttää kuinka Aostan laaksossa kevät on jo pitkällä ja ylhäällä vuorilla on vielä talviset kelit, nytkin ylhäällä yhden yön aikana satoi lunta varmaan puolisen metriä.



Aosta ja ensimmäiset kirsikkapuut kukassa


Aosta 


Aosta näkymät Courmayerin suuntaan



Viime yönä kellot siirrettiin kesäaikaan, ehdin jo muutaman viikon nauttia siitä, että heräsin pirteänä ennen kellon soittoa. Nuo aamut ovat ihan parhaita ja ne ovat yksi varmin kevään merkki, valitettavasti kellojen siirron vuoksi, niistä ei ehdi kovin kauaa nauttia. Saas nähdä milloin meidän huushollissa on kaikki kellot vaihdettu oikeaan aikaan, se on aina ikuinen riesa.


Taas on se aika vuodesta Kellojen siirto...



Toissa viikolla kävin Suomi-mamojen kanssa kävelyllä ja löysimme ensimmäiset valkovuokot sekä näimme muutaman viikon takaisen myrskyn tuhot, useita puita oli kaatunut metsissä, ei ihme sillä alkukuusta Itä-Sveitsissä Glaruksen kantonissa tapahtui maanjäristys. Ortstock vuoren lähistöllä tapahtunut järistys oli Sveitsissä suurin järistys viimeisen 12 vuoden aikana ja se oli voimakkuudeltaan 4,6 Richteriä, meilläkin pihalle unohtunut paviljonki lähti lentoon.



Kevään ensimmäiset valkovuokot 


La Bâtie metsä Sveitsin ja Ranskan rajalla 


Myrskytuhoja  


Villit esikot ovat kukkineet jo jonkin aikaa sekä huomasin että oman pihan ”kasvien hautuumaalta” nousi viime vuoden krookukset ja narsissit, vaikka luulin että ne oli lopullisesti kadonnut viime keväänä puutarhureiden toimesta. Tuntuu että Italian reissun aikana, kevät on puhjennut kukkaan täällä Sveitsissä, eilen pyörähdin Lausannessa ja sieltä löytyi useampia kirsikkapuita sekä alhaalla Geneve-järven rannalla upeat  Magnoliapuut alkavat olla kukassa. Nuo Magnoliapuut ovat niin näyttäviä ja kauniita.



Upea magnolia Lausannessa Geneve-järven rannalla 

Lausanne Château de Ouchy



Kirsikkapuut Lausannen vanhassa kaupungissa katedraalin luona



Viime viikonloppuna aloin siivota pihaa ja tonkimaan kukkaruukkuja sekä muita pihatyökaluja. Konmarin hengessä päätin käydä nuo pihavälineet läpi ja laittaa turhat pois. Tällä hetkellä multasormia syyhyttää ihan kauhiasti ja siemenpussit polttelevat käsiä. Voiskohan jo jotain pistää tulemaan? Ensi viikolla on ihan pakko päästä fiilistelemään kevättä Ikeaan ja kuolaamaan kasveja puutarhaliikkeisiin sekä pian on päästävä käymään Jardin Botaniquessa, Geneven kasvitieteellisessä puutarhassa ihastelemassa kevään kukkia, eikä Morgesin tulppaanifestivaaleihinkaan ole enää pitkä aika.



Geneven kukkakellokin on saanut jo keväisen ilmeet, ihanat esikot


Ihanat esikot juuri istutettu 



Nyt on jo pakko päästä pihalle...


tiistai 21. maaliskuuta 2017

Sunnuntaiajelulla: Vallorben upeat luolat ja Viaduct







Vitsi miten huisi sunnuntaiajelu päivä oli eilen, sain ruksittua ”must see”-listaltani pari kohdetta, jotka ovat ollut pitkään listalla, Vallorben luolat sekä upean Viaduct du Dayn sillan. Näiden lisäksi muita sunnuntain kohteita olisi ollut Vallorbessa sijaitseva Fort Pré Girour II-maailmansodan aikainen sotilastukikohta sekä Croix du Van-vuori, joka sijaitsee hieman kauempana Neuchatel-järven yläpuolella. Valitettavasti nämä jälkimmäiset kohteet jäivät toteutumatta talviaukiolojen- sekä olosuhteiden vuoksi, joten niihin täytyy ehdottomasti palata vielä myöhemmin keväällä. Vallorben kaupunki on ollut pitkään toivelistallani, siellä on useita nähtävyyksiä ja käyntikohteita, Vallorben ympäristö suosittua ulkoilualuetta.


Valllorbe “City of Iron”, rautakaupunki 

Vallorbe


Vallorbe sijaitsee aivan Ranskan rajan tuntumassa, Juran ylängöllä  noin 750 metrin korkeudella, siellä on useita kiinnostavia nähtävyyksiä: Viaduct du Day-silta, Grottes de Vallorbe, Fort de Pré Giroud 1939-1945, Musée du Fer et du chemin de fer, rautatiemuseo ja Juraparc sekä hyvät ulkoilumahdollisuudet.


Orbe-joen alue

Pieni kävely Vallorben luolille parkkipaikalta upean l'Orbe-joenvartta pitkin





Ensimmäinen kohteemme oli Vallorben luolat, joka on yksi Vallorben kaupungin suosituimmista nähtävyyksistä, eikä ihme sillä nuo luolat todella löivät meidät ällikällä. Matkan varrella on tullut nähtyä useita erilaisia luolia, mutta nämä Vallorben luolat nousivat heti listan ykköseksi, mikä parasta luolastossa ei ollut paljon vierailijoita, joten saimme rauhassa kulkea ja katsoa noita upeita muodostelmia sekä useita maanalaisia järviä. Jo matka parkkipaikalta luolille oli huikea, reitti kulki voimakkaasti virtaavan l’Orbe-joen reunaa pitkin upeassa metsien ja kallioiden ympäröimässä solassa, joka todella houkuttelee patikoimaan. Kiersimme luolissa noin reilu tunnin ajan, välillä luulin olevani Indiana Jonesin matkassa tai jossakin kauhuelokuvien lavasteissa, ritilärappuja pitkin oli ilkeä kulkea ja  pelkäsin kuollakseni että lepakot lentelevät päälle. Nautin suunnattomasti esityksestä ylhäällä katedraalin luona.



Grottes de Vallorbe, Vallorben luolat   



Upeat Grottes de Vallorben luolat


Noin 3 km:n pituinen luolareitti, jonka aikana voi nähdä maanalaisia järviä, vesiputouksia sekä riippukiviä. Luolassa on suuri kokoelma erilaisia mineraaleja eri puolilta maailmaa. Maan alla lämpötila on noin 11 astetta. Vuosittain noin 60 000 kävijää.









Katedraalissa oli upea musiikkiesitys



Luolassa oli myös juustokellari



Vaikka olimme kävelleet sen kolme kilometriä maan alla, niin päätin lähteä vielä lähimaastoon kävelylle, luolien luota oli noin 20 min kävelymatka yös Grotte aux Fées eli keijujen luolalle. Luola sijaitsi korkealla ja sinne kiipeäminen oli hikistä puuhaa, varusteeni eivät olleet patikointia varten. Pääsin kuitenkin tuon luolan luokse ja sieltä oli upeat maisemat Vallorben kaupunkiin. Tuo metsä oli aivan satumainen, Keijujen luolan jälkeen päätin vielä patikoida metsässä kiemurtelevan Orbe-joen tuntumassa ja näkymät olivat aivan huikeita.



Luolaston viereisessä metsässä upeat patikointipuitteet


Patikointireitti ylös Keijujen luolalle   

Keijujen luola 

Luolalle kannattaa kavuta jo upeiden maisemien vuoksi

Luolan katto

Lepakoiden vuoksi tämän pidemmälle en uskaltautunut

Upeat patikointipolut l'Orbe-joen varrella











Kun vihdoin maltoin lopettaa virtaavan Orbe-joen ihailun, tulin metsästä pois ja lähdimme kohti seuraavaa etappia, joka oli Fort Pré Girour II-maailmansodan aikainen maanalainen linnoitus. Ajelimme rinnettä pitkin ylös, matkan varrella ohitimme upean toblerone-rivistön, saavuimme linnoituksen luokse ja harmillisesti talviaikaan opastettuja kierroksia järjestettiin vain vain muutama päivän aikana, museo oli jo kiinni, emmekä ehtineet opastetulle kierrokselle.


Fore Pré Girourd


















Viaduc du Day



Upea silta on rakennettu vuosina 1867-1870, se on noin 45 m korkea ja 152 m pitkä.


Linnoitukselta lähdimme suunnistamaan Viaduct du Day sillan luokse, näin sillasta upean kuvan matkaesiteessä, ensimmäisten Sveitsi-viikkojen aikana ja siitä asti tuo silta on ollut toivelistalla ja nyt vihdoin pääsin näkemään sen. Sillan päällä kulkee junaraide, olin aivan innoissani kun huomasin että, korkealla sillan alapuolella kulkee kävelyreitti, jota pitkin pystyy kävelemään sillan päästä toiseen. Olisi ollut kiva jatkaa patikointia ja tehdä sillan ympäristössä kulkeva kävelylenkki, mutta huonot varusteet ja kävely luolastossa sekä ylös Keijujen luolalle vaati veronsa. Kävelimme kuitenkin alas napsimaan muutaman kuvan sillasta ja miten kauniisti Dent de Vaulion vuori näkyi sillan alta. Olin niin iloinen tästä siltavisiitistä, vihdoinkin olin löytänyt tuon pitkään mielessä kummitelleen sillan ja mikä parasta pääsin jopa kävelemään siellä.









Ihan huikeata oli päästä kävelemään siltaa pitkin


Upeat maisemat taustalla Dent de Vaulion





Lopuksi päätimme lähteä ajelemaan Juralla sijaitsevan Creux du Van vuoren luokse, joka iso amfiteatteria muistuttava iso kallio, mutta valitettavsti tiemme katkesi lumikinoksiin, jotka eivät olleet vielä sulaneet. Päätimme suosiolla kääntyä takaisin ennen kuin olisi liian myöhäistä. Ajelimme Jura-vuorilta alas upeaa panoramareittiä pitkin, josta oli aivan huikeat näkymät Neuchatel-järvelle ja Alpeille. 




Upea panoramareitti alas Jura-vuorilta Neuchatel järven



Creux du Van


Tuo upea amfiteatterin muotoinen kallio on muotoutunut jäätikön ja eroosion myötä vuosien saatossa, muodostelma on 1400 m leveä ja 150 m syvä. Creux du Van sijaitsee Juravuorilla sijaitseva Le Soliat (1463m) vuoren pohjoispuolella.



Missäköhän sitä ollaan? ;)




Mihin sitä seuraavaksi lähtisi ajelulle ?