tiistai 25. lokakuuta 2016

Syksyn värejä Jura-vuorilla, Le Montchanais




Saas nähdä oliko viime viikonloppuna kyseessä kauden viimeinen patikointi Jura-vuorilla, jos ei viimeinen niin ainakin kauden pisin patikointi! Olen pitkään halunnut kokeilla ”patikointiraamattuni” reittiä numero 8, sillä kirjassani kyseisen reitin kuva on todella upean näköinen, se on otettu Le Montchanais vuoren huipulta ja siinä näkyy upeasti Jura-vuoren seinämä. Muutamia viikkoja sitten olin patikoimassa tyttöjen kanssa Le Turet vuorelle ja sieltä oli upeat näkymät Le Montchanais vuorelle sekä noihin Juran upeille rinteille, tuolloin kuulin että reitti on maastoltaan helppoa ja ainoastaan tuo viimeinen nousu huipulle on vaativa. Keli oli mitä mahtavin ja ennusteiden mukaan lauantain jälkeen alkaisi sateet, joten päätin lähteä valloittamaan Le Montchanais-vuorta ja kiivetä katsomaan maisemia tuonne 1445 m korkeuteen. 



Le Turet-vuori kuvattuna La Plaillyn näköalapaikalta 



Tein pienet eväät reissuun, en löytänyt patikointiraamattuani mistään, mutta muistelin että matka kestäisi noin 2,5 tuntia. Reitin varrella on pari rakennusta ja mikäli niissä olisi ravintola, niin voisin käydä siellä tulomatkalla syömässä ja tankkaamassa lisää energiaa. Lähdin iloisin mielin reissuun, reitti alkaa Le Paillystä (1) joka on yksi lempi näköalapaikkani hieman ennen Col de Faucillen kylää, vihdoinkin siis pääsin näkemään mihin tuo tie pysähdyspaikalta oikein vie. Löysin ”patikointiraamattuni” lähtiessäni autosta ja kun luin reitti-infon jäin hetkeksi haukkomaan henkeä, sillä reitti kestääkin 4 tuntia ja se on 13 km pitkä. Hetken mietittyäni päätin kuitenkin lähteä matkaan ja ajattelin että kävelen niin kauan kun tuntuu hyvältä ja sitten palaan takaisin…



Le Pailly näköalapaikka lähellä Col de la Faucillea


Matka alkoi tietenkin sillä pakollisella Mont Blanc-valokuvalla! Lähdin matkaan ja maasto oli todella hyväkulkuista aluksi pieni asfalttipätkä, sitten käännyttiin leveälle soratielle josta ovat autokin ajaneet. Ensimmäiset opaskyltit tulivat vastaan pienen kävelyn jälkeen ja ilokseni huomasin että myös täältä pääsee patikoimaan ylös Mont Rond ja Petit Mont Rond-vuorille, tosin joulukuusta toukokuuhun reitti on suljettu lumivyöryvaaran vuoksi. Ylhäällä Mont Rond-vuorien luona sijaitsee Col de Faucillen laskettelukeskus. Jatkoin matkaa ja noin vartin kävelyn jälkeen tuli vastaan ensimmäinen rakennus Alpage de la Quible (2), joka sijaitsee aivan Petit Mont Rond-vuoren alapuolella, tällä kertaa se oli kiinni, mutta voisin kuvitella että siellä toimii talvella joku ravintola ja näin kesäisin tuo Alppimaja on laiduntavien lehmien huoltorakennuksena ja sinne voi pysähtyä syömään eväitä. Alppimajalta on todella upeat näkymät myös Mont Blancille ja Juran rinteille, täytyykin pitää tämä mielessä kun seuraavan kerran ajelee ohi. Syksyn värit ovat nyt todella saapuneet Juralle, rinteiden puut olivat saaneet kauniin värityksen ja niitä oli pakko jäädä hetkeksi ihailemaan. 




Alpage de la Quille 1. etappi



Alpage de la Quible ja ylhäällä Petit Mont Rond






Alpage de la Quille näkymät Le Montchanaisin suuntaan



Vasta vartti kuljettu maisemat ovat jo näin huikeat, matka jatkuu



Petit Mont Rond


Alpage de la Quiblen luota näkymät Mont Blancille


Syksyn upeat värit


Jatkoin matkaa ja tie oli helppokulkuista, samalla yritin lukea ohjeita ”patikointiraamatustani”, kirjani on ranskan kielellä ja tämä on yksi syy miksi aina eksyn. Hetken käveltyäni tulin reitin kolmanteen kohtaan Place Menoudin luokse, vihkosestani ymmärin että kyseinen paikka on neliönmuotoinen alue ja jostain kohtaa piti mennä metsään missä poku jatkuisi, pyörin tuossa neliönmuotoisella alueella aikani, kunnes menin metsään ja löysin kohtalaisen kokoisen polun, joka tosin kuihtui kokoon aika pian ja päätin palata takaisin tuolle neliöalueelle, tutkailin hetken vihkostani ja päätin seurata opaskylttiä La Platieresin suuntaan sillä karttaani oli merkitty Chalet des Platieres ja ajattelin että tämä voisi hyvin olla ravintola, ainakin sieltä saisi täytettyä vesipullon. Sitten alkoikin varsinainen maasto-osuus tie kapeni poluksi ja polku alkoi olla aikamoista savivelliä ja eräässä kohdassa polun päälle oli kaatunut iso puu, joka piti alittaa, hetken päästä tulin metsästä ulos ja takasin hyväkulkuiselle metsätielle. Jatkoin opaskylttien seuraamista tuonne Chalet des Platieresin suuntaan ja tässä vaiheessa matkaa oli tehty tunnin verran ja päätin vielä jatkaa matkaa eteenpäin.



Place Menoud 2. etappi


Patikointiraamattuni ja tuo kuva joka sai minut kiinnostumaan tästä reitistä



Place Menoud neliönmuotoinen aukio, reitti olisi kulkenut oikeasta kulmasta lähtevää
polkua pitkin, sen sijaan minä lähdin vasemmalle... Paluumatka sujui oikeaa reittiä pitkin.


Sitten tuli todella huono osuus, polku oli aivan savinen ja paikoin todella märkä ja jäin miettimään että nyt alkaa todella olla viimeisiä hetkiä patikoida Juralla, sillä kosteus ja sateet tekevät maaston todella liukkaaksi. Kävelykepeistä olisi ollut hyötyä, mutta ne ei paljoa lämmitä auton takakontissa, eikä mistään löytnyt edes kunnon oksanpätkää avuksi. Paluumatkalla tosin huomasin että tässä kohdin olisi metsän reunassa mennyt merkitty reitti, joka oli paljon kuivempi kuin tuo leveämpi tieosuus, varmaan tämä olisi lukenut tuossa oppaassani… Ranskassa nuo reittimerkinnät ovat paljon huonompia kuin Sveitsin puolella, niitä saa katsoa todella tarkkaan kivistä, puista, aidoista, eikä niitä silti usein löydä. 



Tämä oikoreitti oli täynä erinäisiä esteitä 



Kaatunut puu keskellä polkua pisti limboamaan puun alitse



Taas ollaan kartalla


Metsässä oli aivan mahtava kävellä, ihastelin syksyn värejä ja pysähdyin tuon tuosta ottamaan valokuvia. Tien yli virtasi useita pieniä puroja, tällä osuudella maasto oli ajoittain todella märkää ja ajattelin että jatkan matkaa tuon seuraavan rakennuksen luokse ja mikäli siellä saa ostettua jotakin purtavaa niin jään sinne syömään ja lähden sitten takaisin autolle. 















Satumainen puro 


Metsässä oli aivan mahtava kävellä, ihastelin syksyn värejä ja pysähdyin tuon tuosta ottamaan valokuvia. Tien yli virtasi useita pieniä puroja, tällä osuudella maasto oli ajoittain todella märkää ja ajattelin että jatkan matkaa tuon seuraavan rakennuksen luokse ja mikäli siellä saa ostettua jotakin purtavaa niin jään sinne syömään ja lähden sitten takaisin autolle. Näin rakennuksen kauempaa ja se oli hieman korkeammalla, mutta siellä ei näkynyt mitään liikettä, joten päätin jatkaa vielä hieman eteenpäin, jos vastaan tulisi joku kiva näköalapaikka missä voisin syödä eväitä. (Takastulomatkalla kävelin tämän kohdan hieman ylempää hevospolkua pitkin siellä oli paljon kuivempaa, samalla ohitin tuon rakennuksen, joka ravintolan sijaan osottautui metsästäjien majaksi.) Tässä vaiheessa olin tehnyt matkaa noin 1,5 h ja takaisin olisi siis sama matka, joten reitistä tulisi sopivan mittainen ja voisin jättää toiseen kertaan tuon vuorenhuipulle kipuamisen. 

Ha ha mitäs kuvittelette? 







Näiden on pakko olla Hattivatteja!




Pieniä esteitä, paluumatkalla ohitin tämän ansan kävelemällä hevospolkua pitkin




Kävelin vielä noin vartin kun hoksasin että nyt alkaisi tuo viimeinen nousu Le Montchanais vuorelle. Eihän tänne ole tultu sitä varten että kääntyisin takaisin vuoren juurelta! Muistan että ystäväni sanoi nousun kestävän noin puolituntia. Ei kun tossua toisen eteen! Alku meni yllättävän hyvin, pidin hetkittäin pieniä juomataukoja. Maasto alkoi muuttua hieman jäiseksi ja seistessä alkoi tulla viileä, kun pääsin metsätieltä pois, ajattelin että jess! Mä tein sen! Aloin etsiskellä huippua ja huomasin että se oli selkääni takana ja matkaa olisi vielä ylös huipulle. Tässä vaiheessa energiat alkoi olla jo aika loppu, mutta ajattelin että ..kele sentään syön eväät vasta ylhäällä ja nautin samalla maisemista. Kyllähän sinne ylös päästiin, mutta tie oli todella tuskainen ja nousuun saattoi hyvin mennä noin 40 min ellei enemmänkin, mutta kun vihdoin pääsin ylös, niin tuo kaikki unohtui.




Tästä lähtee nousu ja sehän ei vaikuta yhtään niin pahalle...



Croux de l'Envers ja Petit Mont Rond kuvattuna Le Montchanaisin suunnalta 



Tuollako se huippu on!? Matka huipulle näyttää lyhyeltä ja loivalta nousulta, mutta... 


Päästessäni huipulle tuonne 1445 metrin korkeuteen mä tuuletin, ihan oikeesti! Tuon viimeisen nousun jälkeen olo oli kuin voittajalla ja nauroin mielessäni mitäköhän se yx ukkeli siellä alhaalla mahtoi ajatella kun näki mun tuuletuksen… Huipulla tuulee, lisäsin vaatetusta ja huomasin että sen verran kelit ovat viilentyneet, että saa olla ihan kunnolla päällä. Söin eväitä nautiskellen ja ihailin maisemia Geneve, Mont Blanc, Jura ja Col de Faucille, ei pöllömpää. Taas on yksi Juran huippu saavutettu, Le Montchanais.



Yes I did it! Le Montchanais 1445 m!


Maisemat Col de la Faucillen suuntaan


Mont Blanc ja Geneve



Jura-vuorten rinteet ja Colomby de Gexin (1688m) suuntaan, alhaalla Chalet de la Branveau



Paluumatka 



Alastulo huipulta edessä Juran mahtavat rinteet



Ihanat syksyn värit



Siellä sitä oltiin! Le Montchnais



Metsästäjien maja



En ole koskaan nähnyt Pohjois-Suomen ruskaa,
mutta tämä ei varmasti kalpene sen rinnalla!



La Monchanais 



Alpage de la Quible





torstai 20. lokakuuta 2016

Paketointitarvikkeiden perkaus


 


Muutama viikko sitten syksyn pimeiden iltojen innoittamana aloin kaivamaan kynttilöitä esille ja niitä löytyikin aikamoinen määrä, joten päätin laittaa kynttilät ojennukseen ja nyt noita kynttilöitä on polteltu melkein joka ilta. Olin niin tyytyväinen itseeni ja aikaansaannoksiini, joten päätin vihdoin ottaa härkää sarvista ja siirtyä meidän työhuoneen tavaroiden kimppuun. Päätin selvittää mitä nuo kaapit ovat oikeen syöneet, sillä kohta tulee jo vuosipäivä, siitä kun viimeksi teimme uusia huonejärjestelyitä ja nämä työhuoneen tavarat ovat vain tungettu kaappeihin pois näkyvistä.



Tämä projekti taitaa olla loputon...


Otin työhuoneenkaapeista kaikki tavarat pois, sieltä löytyi askarteluun ja sisustukseen liittyviä tavaroita, kortteja, lahjojen paketointia varten naruja, pusseja, laatikoita, kasseja ja muita paketointitarvikkeita, paperikauppatavaraa (vihkoja, välilehtiä, muovitaskuja, kansioita yms.) valokuvia, negoja sekä niiden säilytykseen albumeita ja kehyksiä, juhliin liittyviä koristeita eli siis ihan kaikkea. Ryhmittelin kaikki tavarat erilaisiksi kokonaisuuksiksi, keräsin koko huushollista vastaavat tavarat näihin kekoihin ja ajattelin ottaa ne sitten yksitellen käsittelyyn.  Se oli muuten aikamoinen tavaramäärä!



Kappas tälläinenkin löytyi jostain, on ainakin joskus yritetty...


Kyllä näillä muutaman paketin paketoi ja kortin lähettää! Onneksi näitä ei tarvitse yksin

mietiskellä, kuvassa oikealla alhaalla on mun assistentti...



Aikani sitä kasaa katselin, etsiskelin uusia ideoita ja mietin mistä aloittaisin... Joulu lähestyy uhkaavasti joten päätin iskeä kiinni paketointitarvikkeisiin, sillä huomasin että edelleen viime vuoden joulukorttien askartelutarvikkeet olivat edelleen hujan hajan laatikossa jota kantelin aina mukana. Siitä se punainen lanka sitten löytyi, aloin käymään kortteja läpi, keräsin kaikki joulu- ja pakettikortit erikseen sekä niiden askarteluun tarvitttavat materiaalit ja sain laitettua molemmat pienempiin laatikoihin, sillä joulukortteja tehdään vain kerran vuodessa ja muita kortteja tarvitaan useammin. Joulukorttitarvikkeet laitoin yhteen kenkälaatikkoon jonka koristelin jouluteemalla.



Ihanaa että on apulainen... Tässä testataan juuri soveltuuko tämä laatikko joulukorttitarvikkeille!



Tämän jälkeen menin alakertaa tutkimaan ”tyhjien säilytysratkaisujen vuorta” ja löysin sieltä vanhan rottinkisalkkuni, jolle olen jo pitkään miettinyt uutta käyttötarkoitusta. Päätin tehdä tästä salkusta ”ensiapulaukun” paketointia varten ja keräsin sinne pienet lahjapussukat, lahjanarut, koristenauhat, korttipohjat, pakettikortit sekä laitoin pieneen peltilaatikkoon sakset, kynät, teipit, liimat ym. tarvikkeet mitä tarvitaan paketoinnissa ja korttien askartelussa. Olin tähän salkkuun oikein tyytyväinen.



Tää on ehkä paras keksintö evö, "paketoinnin ensiapusalkku"


Tälläisiäkin on joskus värkätty yksittäisille koristenauhoille


Kävin läpi kaikki lahjakassit, -paperit ja –laatikot ja laitoin ne rantakassiin missä olin säilyttänyt aikaisemmin paperikasseja. Paperikasseista säästin mieleisimmät joita voi käyttää esim. tavaroiden säilytyksessä ja loput vein samaan paikkaan muiden roskapussien luokse. Rantakassiin mahtui myös osa lahjapaperirullista ja loput laitoin lehtien säilytysmappiin korttiaskarteluun tarkoitettujen materiaalien kanssa. Tänäkään vuonna en aio ostaa yhtään joululahjapapereita tai kasseja, joten toivottavasti nämä määrät vielä pienentyvät joulun jälkeen. Vinkkejä kysellessäni kuulin että Suomessa on myynnisssä erillisiä lahjapapereille tarkoitettuja säilytyspussukoita, täytyypä tutkaista tulevalla Suomen reissulla.

Suomessa möin paljon tavaroita huutonetin kautta ja tuon vuoksi minulla on varmaan paljon erilaisia pakkausmateriaaleja säilössä. Kävin nuo pakkausmateriaalit läpi ja heitin huonokuntoiset pois, osan otin askartelukäyttöön ja loput siirsin Ikean pussiin odottamaan seuraavaa muuttoa, joka saattaa hyvinkin tulla vuoden sisään.



Apulainen esittelee tämän huikean lopputuloksen, nämä kaikki säilytys systeemit jäivät
tyhjäksi paketointitarvikkeiden perkaamisen jälkeen, oikean puolen laatikoiden ja kassien
tavarat siirrettiin toisiin säilytysratkaisuihin, mutta muut jäivät järjestelyn myötä tyhjäksi.


Nyt jokaiselle tavaralle on oma paikka rantakassi täynnä erilaisia paketointimateriaaleja,
korteille omat laatikot, "ensiapulaukku" paketointia varten, paperikassit ja
lopuksi ylimääräiset paperikassit sekä suojapaperit vietiin pois 



Ensimmäiset tavarat saatu työhuoneen kaappiin


Paketointitarvikkeet odottavat joulun sesonkia


Pakkaustarpeiden perkaus onnitui mielestäni aivan loistavasti, pienellä karsimisella, järjestelyllä ja uusilla säilytysratkaisuilla onnistuin saamaan tavarat paljon pienempään tilaan, monta laatikkoa jäi ylimääräiseksi ja kaapissa on nyt enemmän tilaa. Seuraavaksi syöksyn askartelu, sisustus ja juhlakoristeiden kimppuun…


Hyvät vinkit ovat tervetulleita!


tiistai 18. lokakuuta 2016

Sunnuntaiajelulla: Romainmôtieriin lehmänkellomarkkinoille





Muutamien sadepäivän jäkeen aurinko näyttäytyi ja oli ihan pakko päästä ulos, sen verran on satanut että metsäreitit ovat märkiä eli sinne ei kannattanut lähteä liukastelemaan, joten päätimme pakata itsemme Fiudeen ja lähteä sunnuntaiajelulle. Bongasin kaverin FB-päivityksestä että Jura-vuoren juurella pienessä Romainmôtierin kylässä on syysmarkkinat ja perinteisen sadonkorjuun lisäksi markkinat ovat tunnetut lehmänkelloista, kellovalmistajat ja kauppiaat myyvät uusia ja käytettyjä lehmänkelloja. 



Tiellä on ruuhkaa...



Lähdimme Papin kanssa ajelemaan kohti Romainmôtieria ja tuo pikkuruinen kylä oli suljettu liikenteeltä ja autot piti jättää kauaksi, parkkipaikoilta oli onneksi ilmainen kuljetus kylään, sillä matka oli yhtä ylä-ja alamäkeä. Hämmästelin että noille markkinoille oli 5 chf sisäänpääsy, menköön se sitten linjurin piikkiin, toki tapahtuma kesti kolme päivää ja samalla lipulla pääsi alueelle jokaisena päivänä. Foire d’Automne & Bourse Sauisse aux Cloches et Sonnailles eli Syysmarkkinat ja Sveitsin kellomarkkinat järjestettiin jo 19. kerran Romainmôtierissa, markkinolla on noin 100 myyntikojua ja tarjolla oli lehmän kellojen lisäksi lähialueen tuottajien elintarvikkeita vihanneksia, hedelmiä, juustoja, leipää, Côte d’Orben alueen viinejä, käsitöitä, kirjoja, ruokakojuja ja erilaista ohjelmaa sekä paljon muuta.



Suolaisia herkkuja



Melkein lähti mukaa, mutta jäi vielä odottamaan seuraavaa kertaa...


Kellonsoittokulkue ja vähän isompia kelloja...


Lehmänkellomarkkinat



Kiertelimme markkinoita ja seurasimme esityksiä, kirjamyyntipöydän luona hämmästyin suuresti kun silmiini osui kirja Mannerheimista! Kirja oli kirjoitettu ranskan kielellä, selailin kirjaa ja siellä oli muutamia kuvia ja tarinaa ainakin Talvisodasta. En tiennyt että Mannerheim on ollut niin suosittu henkilö täällä Sveitsissä, tutustuin kyllä aiheeseen kun kirjoitin kesäkuussa blogipostauksen ”Marsalkka Mannerheim Sveitsissä”. Kirjoittaessa tuota postausta löysin artikkelin jossa kerrottiin Mannerheimin hautajaissaattueesta, miten suuri määrä ihmisiä oli teiden varrella osoittamassa kunniaa hänen viimeiselle matkalle Lausannesta Geneven lentokentälle. 



Mannerheim Sveitsissä!!!



Lehmänkellot on NIIN sveitsiläistä niin sveitsiläistä ja ajattelin että jospa mekin löytäisimme jonkun kivan lehmänkellon muistoksi, joka toimisi samalla sisustuselementtinä. Yritin kovasti etsiä kelloa missä olisi minun syntymävuosi, mutta se taitaa olla niin hyvä kellovuosi, kun niitä ei ollut saatavilla, vaikka kaikkia muita vuosimalleja löytyi. Melkein jokaisella lehmällä täällä Sveitsissä on kello kaulassa ja ne kantavat kelloa ympäri vuoden. Juhliin sekä keväällä että talvella järjestettäviin paraateihin, kelloihin laitetaan koristeelliset kaulanauhat. Kun lehmänkellot jäävät pois käytöstä ne ns. ”jäädytetään” ja laitetaan navettaan roikkumaan, samaan tapaan kuin jääkiekossa huippupelaajien paidat nostetaan jäähallin kattoon. 



Uuden vuoden kello


Valtava valikoima erilaisia ja -hintaisia kelloja


Kelloja vauvasta vaariin...


Vuosimallia 1919



Kellojen käyttö lehmillä on vanha traditio ja niiden avulla paimenet löytävät laumasta eksyneet, toisin kun minä olen aina kuvitellut, että kellojen tarkoitus on pelottaa petoeläimet pois. Lehmänkellot ovat isoja ja niistä lähtee kova ääni, noin viisikiloisen kellon ääni saattaa nousta yli sadan desibeliin, tutkimuksissa on todettu, että monet lehmät menettävät kuulonsa lehmänkellojen takia. Monissa kylissä lehmiä on asuinalueella ja nuo kellot piinaavat kesäöisin kylien asukkaita, naapurit valittavat herkästi mikäli iltaisin kuuluu meteliä, mutta lehmänkellot onkin ihan toinen asia...  




Pientä matkaevästä


Romainmôtierin kylä alhaalla laaksossa


Romainmôtierin keskiaikainen luostari



Ei löytynyt kelloa ei, mutta sentään käteen jäi herkullisia suolaisia leivonnaisia. Romaninmôtieristä olen aikaisemmin kirjoittanut postauksen ja tuosta upeasta pikkuruisesta kylästä ja sen vanhasta luostarista voit lukea täältä. Tällä kertaa emme jääneet Romainmôtieriin vaan halusin käydä lähellä sijaitsevassa keskiaikaisessa Orben kaupungissa, josta olen lukenut jonkin verran ja nähnyt upeita kuvia. Viime kesänä ohiulkumatkalla kävimme katsomassa Orben ulkopuolella sijaitsevia Rooman Ajan mosaiikkeja, mutta tuolloin emme ehtineet tutustua itse kaupunkiin, tuosta ihanasta Orbesta kerron myöhemmin. 



Romainmôtier sijainti kartalla