lauantai 20. elokuuta 2016

Mi-été, keskikesän juhla Sveitsissä






Suomessa on tainnut viime viikolla alkaa koulut, sillä monen FB-ystäväni statuksessa tuskaillaan tällä hetkellä kontaktimuovien ja koulukirjojen päällystämisen kanssa, onneksi minun ei enää tarvitse! Meillä taas täällä Sveitsissä vietettiin viime viikonloppuna Mi-éteä eli keskikesän juhlaa ja monissa kaupungeissa järjestettiin erilaisia tapahtumia. 


Mi-été



Saignelégierin markkinat

Mi-été eli keskikesän juhlaa vietetään elokuun toisena viikonloppuna ja monilla paikkakunnilla järjestetään erilaista ohjelmaa, markkinoita, erilaisia ruokakojuja, paraateja ja kulkueita, missä pukeudutaan kansallisasuihin ja mukana on paljon muuta rekvisiittaa kärryjä, soittajia, lipunheittäjiä sekä tietenkin lehmiä. Mi-été ei ollut alun perin se ei ollut mikään juhla, vaan entisaikaan kun nuoret paimenet olivat karjan kanssa Alppilaitumilla, niin puolivälissä laidunkautta käytiin tarkistamassa, että kaikki on kunnossa. Myöhemmin yhä useampi kyläläinen lähti mukaan ja tapahtumasta tuli traditio ja muotoutui juhla, jossa soitettiin kansanlauluja, tanssittiin ja laulettiin, syötiin, järjestettiin kilpailuja ja käytiin hartauksissa. Tänä päivänä vieä muutamilla Alppilaitumilla järjestetään mi-été taphtumia ja siellä voi seurata perinteisiä kansantansseja ja lipunheittoa sekä kuulla Alppitorven soittoa. 

Minä ja Rosa lähdimme juhlistamaan mi-étéä Saignelégierin kaupunkiin, jossa järjestettiin suuri Marché-Concours hevostapahtuma, kaupunki sijaitsee Juran kantonissa Franches-Montagnen alueella, jossa kasvatetaan samannimistä hevosrotua.




Saignelégier kuin Sveitsin Ypäjä ;)


Meiltä Saignelégieriin oli ajomatkaa noin kaksi tuntia ja olin todella innoissani Marché Cocours-tapahtumasta, vaikka en tiennyt siitä etukäteen muuta, kuin että siellä järjestettäisiin hevosmarkkinat ja niitä on todella kiva päästä seuraamaan ja näkemään “hevosmarkkinat”. Saignelégierin kylä oli minulle aivan vieras, enkä ollut siitä aikaisemmin kuullut, mutta ajoreitti oli mukavaa vaihtelua, sillä ajelimme Neuchâtel järven upeissa maisemissa ja nousimme ylös Juravuorten toisella puolella. Hämmästelin kun liikennettä ei ollut nimeksikään, eikä missään näkynyt hevoskuljetusautoja, pelkäsin jo, että tulimme tapahtumaan vääränä päivänä. 

Kun pääsimme pieneen Saignelegierin kylään niin sitten se räjähti, autoja ja ihmisiä oli joka puolella, poliisit ja vapaaehtoiset ohjasivat liikennettä. Ajelimme kiinnostuneena kaupungin läpi ja maksullisten parkkien sijaan, jätimme auton kylän keskustaan. Kun pääsimme “keskustan” kaduille, niin Pum! Eteeni iski valehtelematta suurimmat markkinat mitä olen ikinä nähnyt! Kiersimme pikaisesti markkina-aluetta ja löysimme sen perältä hevostapahtuman lippuluukun, lauantain sisäänpääsy oli 15 chf. Saimme hevostapahtuman ohjelman, mutta emme siitä juuri viisastuneet, sillä se oli ranskaksi ja saksaksi. 

Ensimmäiseksi osuimme talliin missä oli myyntihevoset, kiertelimme aikamme ja mulle tuli todella surullinen ja paha olo. Mietin vain niitä heppoja siinä rivissä, kaikki olivat ihmeissään ja osa pelokkaita lukuisista ihmisistä, äänistä, erilaisista hajuista ja vieraista hevosista, eikä tietoa minne matka vie. Totesin että mä olen todella nössö! Tallin ulkopuolella oli muutamia boxeja jossa oli aivan ihania tammoja varsoineen, nää markkinat ei taida todellakaan olla mun juttu, sillä myöhemmin sain kyyneleet silmiini kun erästä varsaa yritettiin laittaa toisen varsan kanssa samaan boxiin äidin avulla ja kun äiti oli lähdössä varsa hätääntyi ja yrittti kiivetä boxin yli äidin luokse, mutta kaatui maahan parikin kertaa. Itku siinä tuli ja oli pakko jatkaa matkaa! Tämän takia mulla on vain leikattuja poikakissoja… 


Myyntihevosia tallissa








Mamman kanssa on turvallista 



Tallin ulkopuolella alkoi mitä ilmeisemmin ori-näyttely ja jäimme sitä katselemaan, tunnelma oli tiivis ja ehkä hieman liiankin ahdas meille suomalaiselle. Oriit olivat upeita ja nuorimmat olivat vain 2-vuotiaita, kyllä niissä oli pitelemistä. Orinäytöksen jälkeen suuntasimme katsomaan ison areenan tapahtumia, yritimme päästä katsomoon, mutta meillä ei ollut sinne käypää lippua ja näkyvyys areenan päädystä oli heikko. Arenalla oli valjakoita, erilaisia kärryjä, sekä monia muita hevosesityksiä, laukkakisa ilman satulaa oli totista viihdettä, harmittelin että en päässyt näkemään kun tammat juoksevat varsojen kanssa arenalla tai olisi ollut kiva katsomassa seuraavan päivän hevosparaatia johon osallistuu 400 hevosta. 
















Ei oo todellista, minihevonen!?









Katselimme vielä muutamia esityksiä ja kilpailuja, kunnes lähdimme käymään hauskoilla väliaikaisilla talleilla, matkalla vastaan tuli huikeita minihevosia, olivat aika hauskannäköisiä, mutta miksi ihmeessä? Nuo väliaikaiset tallit olivat todella näppärät ja niissä majaili myynti- sekä esityksiin osallistuvia hevosia, kävimme vielä ihmettelmässä isossa tallissa myyntihevosia ennen lähtöä. Kiersimme markkinoita ja siellä oli useita ruoka-ja juomapaikkoja, muutama hevostarvikekoju sekä useita muita myyntikojuja.


Saignelégier






Saignelégier on vanha keskiaikainen kaupunki Sveitsin ranskankielisellä alueella Juran kantonissa, Franches Montagnen alueella ja se on alueen pääkaupunki. Kylä sijaitsee Freiberg-vuorien tuntumassa noin 1000 metrin korkeudessa, alueen pinta-alasta noin puolet on metsää ja laidunmaata. Freiberger vuoret eli ”vapaat vuoret” tunnetaan ankarasta ilmastosta, vuoret ovat saaneet nimensä kun vuonna 1384 vallassa ollut piispa vapautti kaikki asukkaat veronmaksusta sekä koroista ja yritti houkutella alueelle lisää asukkaita. Ensimmäiset maininnat Saignelégierin kylästä on vuodelta 1294 ja tänä päivänä pienessä kylässä asuu noin 2500 asukasta. Kylän kirkko on rakennettu vuonna 1428 ja siitä lähtien siellä on järjestetty vuosittain markkinat, kylän linna on peräisin 1600-luvulta. 








Alueen pinta-alasta noin puolet on metsää ja se on suosittu ulkoilukohde, jossa voi harrastaa patikointia, pyöräilyä ja etenkin ratsastajille se on unelmapaikka sillä siellä on noin 200 km merkittyjä ratsastusreittejä, kunnon katettuja kärryteitä ja useita talleja. Kylässä järjestetään vuosittain Sveitsin suurin hevostapahtuma Marches Concours. 






Lähistöllä sijaitsee mielenkiintoiselta kuulostava paikka Le Roselet, joka on vuonna 1958 perustettu vanhainkoti hevosille, poneille ja aaseille. Hevosten vanhainkodissa pääsee vierailemaan ja tutustumaan Franche Montagne-hevosten kasvatukseen. Täällä täytyy ehdottomasti pysähtyä lounasaikaan käydä mikäli osuu matkan varrelle.  


Marché Concours 






Tuo tapahtuma oli todella mielenkiintoinen ja siellä olisi viihtynyt pidempääkin, tapahtumaa on järjestetty vuodesta 1897 lähtien, eli ensi vuonna on suuri 110-vuotistapahtuma. Alunperin Marché Concours oli karjanäyttely, sittemmin siitä tuli hevoskasvattajien vuoden tärkein myyntitapahtuma ja tänä päivänä se on Sveitsin suurin hevostapahtuma, joka kerää tuhansia vierailijoita. Tapahtumaa edeltää hevosviikko, jonka aikana on järjestetään erilaisia kilpailuja, viikonlopun päätapahtumassa esitellään erilaisia hevosharrastuslajeja, siihen osallistuu noin 500 hevosta ja niiden muodostamat kulkueet ja paraatit ovat varmasti näkemisen arvoisia. Marché Concours on edelleen hevosten myynti- ja näyttelytapahtuma ja se on yksi vuoden odotetuin tapahtuma hevosihmisten, kasvattajien ja harrastajien keskuudessa sekä suosittu perhetapahtuma. Tapahtuma-alueen ulkopuolella Siagnelégierin keskustassa järjestetään suuret markkinat, jossa on satoja erilaisia myyntikojuja, myynnissä on elintarvikkeita, käyttötavaraoita, vaatteita, käsitöitä ja paljon muuta sekä useita erilaisia ruokakojuja ja ravintoloita. Marché Concurs-tapahtuma järjestetään joka vuosi samaan  aikaan elokuun toisena viikonloppuna.





8 kommenttia:

  1. Aika hauska, että keskikesän juhlaa vietetään elokuussa. Sympaattinen tuo tapahtuman syntytarina!
    Kieltämättä käy vähän sääliksi hevosia, jotka joutuvat tuollaiseen isoon hälyiseen halliin. Varmasti aika stressaava paikka monelle. Toisaalta, ehkä varmimmat hevoset sitten erottuvat joukosta edukseen? Jos kyseessä kuitenkin on myyntitapahtuma. Vähän ikävältä kyllä kuulostaa.
    Tapahtuma on varmasti aika uskomaton kokemus kaikkien noiden lukuisten hevosten joukossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika on mielestäni myös hyvin erikoinen, mutta toisaalta hyvin looginen sillä lokakuussa on Désalpe eli lehmät tuodaan laitumelta alas kotitilalle. Tuo hevostapahtuma oli kyllä todella mielenkiintoinen ja siellä oli kivasti esillä kaikenlaiset rodut sekä hevosharrastuslajit, lukuunottamatta keppiksiä :D Kyllä nuo hevosmarkkinat riipaisi mun sydäntä...

      Poista
  2. Kiva juttu Euroopassa keskikesä, meillä syksy! Hienon näköinen tuo keskiaikainen kylä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se menee... Ihan kun olisin eilen huomannut puissa jo uhkaavan paljon kellertäviä lehtiä!

      Poista
  3. Itku olisi varmasti tullut minultakin jos olisin joutunut katselemaan, kun heppavauva selvästi oli paniikissa ja peloissaan. Tämän vuoksi en käy eläintarhoissa, en ajele vossikoilla lomareissuilla jne.
    Mielenkiintoinen on tuo juhlan syntytarina, niinhän varmasti monet kyläjuhlat ja perinteet saavat maailmalla alkunsa jostain arkisesta pienestä jutusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkään tarinoista ;) Juuri tuosta samasta syystä en voisi koskaan teettää pentuja ja tämän vuoksi mulla on poikakissoja... Matkailussa nämä eläinasiat ovat aina arvelluttavia, niin moni eläin joka on tulonlähde saa osakseen huonoa kohtelua!

      Poista
  4. Vanhana heppafanina tuo olisi mulle varmasti mieluisa tapahtuma. Myyntihevosia en ehkä pystyisi kuitenkaan katsomaan, jos ne poloiset joutuvat seisomaan kiinni kaikessa hälyssä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tapahtuma oli oikein mukava. Isäntä taisi olla tyytyväinen, etten osaa paikallista kieltä, sillä muutoin mukaan olisi saattanut tarttua jokin tuliainen...

      Poista

Mahtavaa että löysit sivuilleni!
Jätäthän kommentin käynnistäsi, luen niitä mielelläni.