Joulutonttujen esi-isiä olivat haltijat, joilla on ollut suomalaisen kansanperinteen mukaan erilaisia tehtäviä. Aikoinaan uskottiin että luonnolla ja rakennuksilla oli omat haltijansa mm. metsällä, vedellä, talolla, navetalla, tallilla, riihellä ja saunoilla. Tonttu-nimi juontaakin juurensa Ruotsin sanasta tomt eli tontti, sillä jokaiseen uuteen rakennukseen muutti talon haltija. Talon haltija oli pitkäpartainen pieni ukko joka oli pukeutunut harmaaseen nuttuun. Haltijat, maahiset, menninkäiset ja tontut suojelivat luontoa ja rakennuksia ja vaivanpalkaksi he halusivat ruokaa, makuupaikan sekä saunan viimeiset löylyt.
Suomessa ennen kristinuskon leviämistä vallitsi pakanallinen muinaisusko, joka perustui erilaisiin kertomuksiin, tarinoihin ja uskomuksiin. Tuohon aikaan joulun sijaan vietettiin keskitalven juhlaa vuoden pimeimpänä aikana. Kristinuskon saapuessa Suomeen 1600-1700-luvulla, haltijoita pidettiin paholaisen luomuksena ja kirkko vainosi niitä, sillä kristityillä on vain yksi Jumala. Kansalaiset uskoivat edelleen haltijoihin ja kirkko tuomitsi heidät poltettavan noitina roviolla.
Tanskassa talontontusta alkoi muodostua 1800-luvulla nykypäivän joulutonttu, joka peri ulkonäkönsä aikaisemmilta talontontuilta. Tanskasta joulutonttu levisi Ruotsin kautta Suomeen 1880-luvulla ja joulutonttu tuli tunnetuksi Suomessa saksalaisesta lastenkirjasta, missä kerrottiin joulu-ukosta ja sen pikkuisista apulaisista. Joulupukki ja joulutonttu saapui Suomeen samoihin aikoihin vuosisadan vaihteessa ja tuolloin jolutontuista tuli joulupukin apulaisia. Punapukuiset joulutontut auttavat joulupukkia Korvatunturilla jouluvalmisteluissa, he selvittävät lasten lahjatoiveet ja käyvät kurkkimassa ikkunoiden takana ovatko lapset olleet kilttejä! Jouluontut asuvat Korvatunturilla joulupukin ja joulumuorin kanssa.
Tuoreimmat kuulumiset löydät Martan Matkassa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mahtavaa että löysit sivuilleni!
Jätäthän kommentin käynnistäsi, luen niitä mielelläni.