keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Patikointia Juralla, La Dôlen valloitus





Tänään koitti vihdoin se päivä kun pääsin kapuamaan La Dôlen huipulle. Tuo La Dôlen huipulla sijaitseva iso valkoinen pallo näkyy kauaksi ja se on toiminut minulle paikallisena maamerkkinä. 

Pallo on toiminutt kiintopisteenä, jonka avulla olen useasti hahmottanut sijaintini. Pitkään olen halunnut patikoida ylös pallon luokse ja päästä katsomaan miltä maailma sieltä käsin näyttää. Tänään lähdimme Dôlen Donnien kanssa suunnistamaan kohti valkoista palloa ja valloittamaan nimikkohuippuamme. 

Dôlen Donnat on lähialueen suomalaisten naisten ryhmä, joka on aikoinaan perustettu ylläpitämään alueen suomalaisten perheiden yhteystietoja. Ryhmä kokoontuu säännöllisen epäsäännöllisesti, kahvien, kävelyiden tai patikointien merkeissä. 

Vuosi sitten minut toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi Dôlen Donniin ja ryhmä on ollut minulle arvokas paikallisten asioiden tietolaari. Olen usein saanut Donnilta hyviä vinkkejä, erilaisista paikallisista palveluista,   erilaisista tuotteista ja niiden ostopaikoista, kontaktitietoja, virastoista, tapahtumista, mielenkiintoisista käyntikohteista ja unohtamatta tietenkään hyviä ystäviä. 



La Dôle





La Dôle sijaitsee Sveitsin ja Ranskan rajalla Jura-vuoristossa. La Dôle on Sveitsin Jura-vuoriston toiseksi korkein huippu (1677m) ja on vain muutaman metrin matalampi kuin korkein huippu Mont Tendre (1679m).

La Dôle on osa Sveitsin Jura Vaudois luonnonpuistoa, jonka kokonaispinta-ala on noin 75 hehtaaria. Juran luonto on todella kaunis, sekoitus metsää ja niittyjä, ympärillä kivireunaisia laitumia ja korkeuksista on upeat näköalat Geneve-järvelle ja Alpeille. 

Ylhäällä La Dôlella on upea kalkkikivinen huippu ja Alppimainen kasvillisuus. Juralla voi harrastaa kesäisin kävelyä, patikointia, maastopyöräilyä, liitovarjoilua ja alueella on noin 523 km erilaisia kävelyreittejä sekä hyvät retki- ja majoitusmahdolisuudet. 

Patikoinnin lomassa voi tutustua paikallisiin tuotteisiin, poiketa Alppimökkiin Fonduelle tai vaikka lasilliselle. La Dôlella sijaitsee suuri valkoinen pallo, joka toimii Sveitsin sääasemana sekä tv-, radio- ja EBU televiestinnän keskuksena. Ylös pallolle on rajoitettu pääsy köysiradalla. 




Talvisin La Dôlella voi harrastaa lumikenkäilyä, hiihtoa ja laskettelua.  La Dôlella sijaitsee suosittu pieni hiihtokeskus, jossa on noin 22 kilometriä helppoja rinteitä. 



Dôlen patikointi 






Lähdimme Founexista kohti La Dôlea ja tarkoituksena oli jättää auto ylös parkkiin ja patikoida muutama tunti ja tämän jälkeen syödä lounasta Juralla sijaitsevassa La Barillette ravintolassa. 

Lähdimme matkaan mukanamme ajo-ohjeet: A1 moottoritietä => ylös Nyonin liittymästä => käännytään Segnyn suuntaan => jatketaan eteenpäin, niin kauan, kun tulee viitta, Gin Gin => seurataan Gin Giniin meneviä viittoja niin kauan kuin tulevat kyltit La Dôle => ajeteen ylös Juran serpentiinitietä La Dôlelle.






Näillä ohjeilla selvisimme hyvin perille, ainoastaan kerran ajoimme vikaan, kun autossa vallitseva puheen määrä, haittasi hieman kuskin keskittymistä. Ylös La Dôlelle vievä tie oli todella kiemurainen ja kapea, mutta onneksi loppumatka ylös oli yksisuuntaista tietä. 






Ylhäällä pysähdyimme Chalet de la Dôlen pihalle, johon jätimme auton. Autosta noustessa sieraimiimme hiipi "pienimuotoinen" lannantuoksu, läheisestä navetasta, joka toimi myös kahvilana. Olimme puurajan yläpuolella ja vielä korkeammalla edessämme, näkyi tuo maaginen Dôlen valkoinen pallo, niin lähellä, mutta silti niin kaukana. 

Löysimme  parkkipaikan vierestä tolpan, missä oli lukuisia viittoja ja onneksi vastaan tuli ystävällinen herra, joka juuri lopetteli omaa patikointiansa. Saimme herralta hyvät ohjeet La Dôlen reitille ja samalla hän kertoi nähneensä matkan varrella vuorikauriita ja lehmiä. 





La Dôlen viitta kertoi että matkaan kuluu 45 minuuttia ja aloitimme innokkaana urakan. Aloitus oli todella rankka, vaikka niitty näytti kauempaa katsottuna nousevan loivasti ylöspäin, niin nousu oli kuitenkin melkein pystysuoraa ylösnousua ja alla oleva maa oli aika kosteaa ja liukasta. 

Kiitin mielessäni ystävältäni saatua vinkkiä ottaa sauvat mukaan. Niityn jälkeen matka jatkui kapeana ja kivikkoisena polkuna edelleen kohtisuoraa ylöspäin. Ylösnousun jälkeen, tuli onneksi pieni hetki tasaista niittyä ja kun katsoimme viistosti oikealle, näytti että matka tuolle valkoiselle pallolle, vaan kasvaa ja kävelemme pallosta poispäin. Reitti kaarsi hieman sivummalta ja ohitti jyrkän alamäen ja jyrkän nousun. 





Huomasimme korkealla edessämme lauman vuorikauriita, jotka lähtivät kovaa vauhtia juoksemaan alas jyrkännettä meidän suuntaan. Pelästyimme hieman ja ajattelimme, että joudumme niiden keskelle ja miten ne suhtautuvat meihin? Kauriit jäivät kuitenkin kauemmaksia meitä ihmettelemään ja osa laumasta jäi piiloon. 

Jatkoimme matkaa ja eteemme avautui toinen toistaan, kauniimpia maisemia ja matkamme jatkui, välillä jyrkästi nousten ja välillä tasaisella niityllä. 





Vihdoin pääsimme La Dôlen huipulle ja siellä oli aika tuulista, mutta näkymät olivat aivan mahtavat, niin Geneve-järven suuntaan, kuin Juran toiselle puolella. Valkoinen pallokin alkoi lähestyä ja huomasimme, että matkalla sinne oli useita lehmä-sonnilaumoja, jotka meidän piti ohittaa. 

Kiersimme mullikoita hieman kauempaa, mutta ne eivät olleet kiinnostuneet meistä, vaan nauttivat vielä hetken verran vihreästä ruohosta. Kahden viikon päästähän lehmät ohjataan pois laitumilta, takaisin navettaan viettämään talvea. Nuo Désalpe eli laidunkulkueet ovat todella näyttäviä tapahtumia, missä lehmät ovat koristeltu kukkaseppelein ja ne tulevat kaulakellot soiden isossa laumassa alas vuorilta. 






Vihdoinkin la Dôlen valkoisella pallolla!






Tätä ihmettä piti todistaa monesta eri kuvakulmasta sekä tietenkin poksauttaa Cava-pullo auki, kun Donnat ensimmäistä kertaa saavuttivat La Dôlen! 

Kyllä ne maisemat vaan olivat todella huikeat ja rankan patikoinnin arvoiset!  Ihastelimme aikamme maisemia ja päätimme palata alhaalla pikkuruisena näkyvän automme luokse. Matkan todellista kestoa en tiedä, sillä meillä oli useita kuvaustaukoja ja välillä pidimme juomataukoja sekä vähensimme tai lisäsimme vaatetusta.





Matka autolle alkoi sopivalla alamäellä, mutta hetken päästä meillä oli valittavana reitti, joko "tosi jyrkkä alastulo" tai "jyrkkä alastulo". Valitsimme jyrkän alastulon, joka vei meidän Juran puolella. Alastulo oli aika rankka ja saimme olla todella varovaisia irtokivien suhteen. Olin jälleen kerran iloinen sauvoistani. 





Päästyämme alastulon jyrkimmän vaiheen ohitse, edessämme näkyi mahtava  pystysuora kiviseinämä. Alastulo La Dôlelta oli suurimmaksi osaksi pelkkää  alamäkeä ilman tasaisia osuuksia, vain viimeinen osuus ennen autolle tuloa, oli suht tasaista niittyä. 

Olimme erittäin tyytyväisiä suoritukseemme ja olimme pysyneet melkein ennalta sovitussa aikataulussa. Olimme varanneet pöydän läheisestä La Barilletten ravintolasta ja samalla sopineet sinne treffit, vielä yhden Donnan ja pikku Donin kanssa, jotka olivat patikoineet ravintolaan St. Cerguen suunnalta. 

Saavuimme ravintolaan ja sen terassilta oli myös aivan mahtavat näkymät ja saimme nauttia niistä ruokaillessamme. Nälkä oli kaikilla kova ja osa Donnista nauttikin mahtavan Fondueen patikoinnin päälle.  










8 kommenttia:

  1. Ihana nähdä näitä niin tuttuja maisemia, ihan ikävä tulee sinne! Monet kerrat ja kilometrit on tullut tuolla käveltyä. Jura <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervehdys Ansku, täytyy myöntää että maisemat on kohdillaan ja onneksi on vielä lämpöiset kelit, niin ehtii vielä ennen lumien tuloa käydä Juralla patikoimassa. Uusia kivoja reittejä metsästetään koko ajan ;)

      Poista
  2. Ulkosuomalaisten ryhmät varmaan maassa kuin maassa ovat hyvä apu kotiutumisessa - ja tämä ryhmä vaikuttaa vielä mukavalta näiden retkienkin muodossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomalaisista rouvista on todella ollut apua, monessakin asiassa ja kiva kun voi viettää samoja juhlia! Meidän Donna-ryhmässä oli useita samanhenkisiä, niin oli helppo järjestää erilaisia tapahtumia tai ulkoilla yhdessä.

      Poista
  3. Patikointi on vuoristoisten maastojen suola. Kaunis paikka tämä Jura! Jäin vielä kaipaamaan kuvaa (ja ehkä lisätarinointia) Dôlen Donna-porukastanne:)

    VastaaPoista
  4. Dolen Donnat ovat hieman "ujoa" porukkaa, mutta kyllähän tuosta poppoosta saisi monta hauskaa postausta! Pistetään korvan taakse ;)

    VastaaPoista
  5. Hienoja patikkareittejä teillä ja vielä noin lähellä!

    VastaaPoista

Mahtavaa että löysit sivuilleni!
Jätäthän kommentin käynnistäsi, luen niitä mielelläni.