maanantai 22. syyskuuta 2014

Back to school





Tässä on taas hyvä esimerkki siitä, miten täällä Sveitsissä eri kantonien välillä toimitaan ihan erilailla. Tänään täällä meidän Vaudin kantonissa vietetään paastopäivää Bettagsmotag, joka on pyhäpäivä ja tätä samaa pyhäpäivää Jeune Fédéral, vietettiin eilen suurimmassa osassa Sveitsin kantoneita, kun taas Genevessä, Jeûne Genevois-päivää vietettiin jo 10 päivää aikaisemmin. Minun kouluni sijaitsee kolmen kilometrin päässä, Geneven kantonissa, jossa on tänään normaali arkipäivä, kuten lastenkin  koulussa. Papilla taas tänään on vapaapäivä, silä hänen työpaikka sijaitsee meidän omassa Vaudin kantonissa. 

Tänään on ensimmäiset Ranskan tunnit kesän jälkeen, ja kouluun meno jännittää, sillä tuntuu että en muista enää yhtään mitään, viime kevään opinnoista. Viime viikolla kaivoin koulukirjat sekä muut oppimateriaalit esille, ajatuksena kerrata hieman viime kevään opintoja, mutta kuinka ollakkaan päädyin järjestelemään saatuja monisteita ja muistiipanoja. Tänä vuonna päätin panostaa uusiin koulutarvikkeisiin ja ostin upeat pinkit mapit, jospa ne motivoisi avaamaan koulukirjat ja muistiinpanot hieman useammin. 





Vuoden aikana olen hypännyt ison harppauksen eteenpäin ranskan kielen kesyttämisessä. Nollasta lähdettiin ja nyt luulen ymmärtäväni jo todella paljon sekä saatan uskaltaa yrittää vastata Ranskaksi. Nyt olen oman opintosuunnitelman mukaisesti ranskan kielen opinnoissani tasolla 4-5, joka on mielestäni aika hyvin, kun olen käynyt tunneilla vasta viisi kuukautta! Haluaisin kovasti oppia tuottamaan puhetta ja taidan turvautua vanhaan tuttuun konstiin eli teen kodin kaikkiin vessoihin (4 kpl) A4-kokoisen listan, niistä sanoista, kysymyssanoista ja lauseista mitkä auttavat huomattavasti keskustelun syntyyn. 


Minulle uuden kielen oppiminen on aina haasteellista, sillä en ole mikään kielipää. Minun kielenoppimisen tasoluokat menevät seuraavalla tavalla: 

1. Heprea 
Kaikki mitä kuulen ympärillä on minulle Hepreaa ja saatan jopa hermostua, kun en ymmärrä mitään. En tunnista yhtään vieraankielistä sanaa ja vaikka kuinka artikuloisin selvästi Englanniksi, ei vastapuoli ymmärrä yhtään, mitä yritän sanoa. Yritän selvitä tilanteista pantomiimin avulla tai osoittamalla haluamaani asiaa.

2. Tunnistettava sana 
Olen oppinut jo muutamia sanoja: hei, hyvää päivää, hyvää iltaa, kyllä, ei, ehkä joitain numeroita, ilman juustoa, lasku, omena, banaani, kissa, lapsi, tyttö, poika, mies. 

3. Erotan puheesta tuttuja sanoja 
Auton radiota kuunnellessa erotan puheesta joitakin sanoja, lähinnä numeroita, päiviä tai kuukausia, ravintolassa tilausta tehtäessä ymmärrän ainakin melkein mitä kysytään, kaupassa ymmärrän kun kysytään bonuskorttia

4. Yritän puhua, mutta sanat ei riitä 
Koko perheen Mc Donald´s tilaus onnistuu jo vaivatta, osaan tilata oluen ja lasin punaviiniä, mutta muut keskustelutilanteet kärsivät liian pienestä sanavarastosta.

Olen harjoitellut etukäteen keskustelutilanteen ja kassalla ollessa  myyjä (englannin kielen taitoinen, tai vaikka ei osaisikaan ;) niin oppii nopeesti)  alkaa puhumaan kanssani Englantia... 

Olen oppinut muutamia lauseita kuten, en puhu Raskaa, olen suomesta, minun nimeni on, olen 25 vuotta, missä asun. 

Kun käyn keskusteluja ja en tiedä jotakin sanaa, yritän sanoa sen Englanniksi, mutta kuitenkin tapaillen maan aksenttia ja mumisen sanan loppuosan. 

5. Ymmärrän kylttejä, teksitiä ja hoksaan sen kieliopin
Luen kaikki kyltit, teksit, ohjeet ja neuvot, ja olen innoissani, kun olen hoksannut niiden kirjoitusasusta, jonkin oppimani kielioppiasian esim. yhdyssana, yksikkö, monikko tai joku muu järisyttävä keksintö. Tässä vaiheessa paukuttelen henkseleitä ja asiantuntevaisena muistan aina kertoa Papille, mitä missäkin lukee!

6. Pystyn seuraamaan televisiota
Tv-kaistan myötä en ole juurikaan seurannut paikallista televisiota, mutta meidän perheessä aina seurataan jalkapalloa, joten sanat mene, mene, mene, maali, jalkapallo ja jääkiekko ovat tuttuja. Vielä en ole löytänyt paikallista Kauniita ja Rohkeita tai Serranon perhettä, jossa vuorosanat olisivat helppoja ja samat vuorosanat toistetaan usein. 

7. Pystyn luontevasti tilaamaan ravintolassa ja keskustelemaan siitä
Voi tarjoilija raukat!!! Ainoat paikalliset joiden kanssa pystyn kommunikoimaan, joten kysyn heiltä vaikka ja mitä, välillä ihan huvikseni, että saisin harjoitusta. 

8. Ymmärrän kysymyksen ja osaan vastata siihen, aikamuodot
Se on siinä, enempää en tarvitse! Mitä vaikeampi kysymys ja haastavampi vastaus tuottaa suurta mielihyvää... Osaan kertoa olenko tekemässä, olenko tehnyt vai tulenko tekemään jotakin. Vasenta ja oikeaa en tule koskaan muistamaan, ilman pitkää pohdintaa tai pantomiimiä.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti