maanantai 12. toukokuuta 2014

12.5. J.V. Snelmanin päivä, suomalaisuuden päivä



Tänään vietetään Snellmanin päivää, monelle tämä herra on tullut tutuksi sadan markan setelistä, mutta minkälainen tarina mahtaa olla taustalla?






Johan Vilhelm Snellman (1806–1881), tunnetaan filosofina, kirjailijana, lehtimiehenä ja valtionmiehenä. Snellman vaikutti Suomen oman rahan saamiseen ja vuonna 1860 rahauudistuksen myötä, Suomi sai oman rahan Markan, tämän vuoksi häntä kutsutaan Suomen Markan isäksi. Snellman vahvisti suomen kielen asemaa ja hänen mielestä jokaisella suomalaisella tulisi olla mahdollisuus lukea menneisyydestään omalla kielellään. Snellman halusi saada suomen kielen hallinnon ja koululaitoksen kieleksi. Vuonna 1863 keisari Aleksanteri II:n kieliasetuksen myötä suomen kielestä tehtiin tasaveroinen kieli ruotsin kielen rinnalle, vaikka tasa-arvo toteutuikin myöhemmin. Tämän vuoksi hänen syntymäpäivää on vietetty 1978 vuodesta lähtien myös suomalaisuuden päivänä.






Johan Vilhelm Snellman syntyi Ruotsissa, Tukholmassa 12.5.1806. Hänen vanhempansa olivat isä merikapteeni Christian Henrik Snellman ja äiti Maria Magdalena (os. Röring). Snellman oli perheen toiseksi vanhin lapsi, hänellä oli kaksi veljeä ja kolme sisarta.

Snellman aloitti koulunkäynnin Tukholmassa paikallisen seurakunnan kirkkokoulussa. Vuonna 1813 perhe muutti takaisin Suomeen ja Johan jatkoi opiskeluita Kokkolassa yksityisopetuksella. Johan oli 8-vuotias, kun hänen äitinsä kuoli kuudennen lapsen synnytyksen jälkeen. Äidin kuoleman jälkeen Johan lähetettiin tätinsä luokse Ouluun, jatkamaan koulunkäyntiä. Vuoden 1822 Oulun palosta huolimatta, Snellman suoritti ylioppilastutkinnon ja syksyllä hän pääsi Turun yliopistoon opiskelemaan ollessaan vain 16-vuotias. Snellmanin oli tarkoitus lukea papiksi, mutta yliopistossa hänen kiinnostus filosofiaan kasvoi ja hän päätti opiskella filosofian kandidaatiksi. Turun Yliopistossa Snellman ystävystyi samaan aikaan opiskelevien Johan Ludvig Runebergin ja Elias Lönnrotin kanssa. Turun palon jälkeen 1827 yliopisto siirtyi Helsinkiin ja Snellman jatkoi siellä Filosofian opintojaan ja suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon 25-vuotiaana, vuonna 1831.

Keväällä 1830 perustettiin Lauantaiseura, jossa nuoret yliopistomiehet kokoontuivat keskustelemaan kirjallisuudesta, taiteesta, politiikasta ja kansallisista kysymyksistä. Lauantai-iltaisin kokoonnuttiin jonkun seuran jäsenen kotiin lukemaan omia tekstejä ja arvioimaan toisten töitä sekä käytiin eri aiheista kiivaita keskusteluita. Snellmanin lisäksi tunnettuja Lauantaiseuran jäseniä olivat Runeberg, Cugneaus ja Topelius. Snellman nimitettiin Helsingin Yliopiston filosofian dosentiksi vuonna 1835 ja kirjoitti samaan aikaan ensimmäisiä julkaisuja ja oppikirjoja. Snellman riitautui opetusmenetelmiensä vuoksi yliopiston johdon kanssa ja hänen uransa yliopistolla päättyi. Snellman vietti vuodet 1839-1842 ulkomailla ja teki tieteellistä tutkimusta sekä julkaisuja. Snellman palasi Suomeen ja venäläiset vallanpitäjät eivät pitäneet hänen aatteistaan ja hän ei saanut yliopiston virkaansa takaisin. Snellman muutti Kuopioon koulun rehtoriksi vuonna 1843. 

Kuopiossa rehtorin viran ohella Snellman julkaisi kahta lehteä suomenkielistä Maamiehen ystävä lehteä ja ruotsinkielistä Saima lehteä. Maamiehen ystävä lehti oli tarkoitettu maanviljelijöille lisäämään tavallisen kansalaisen tietoja ja taitoja, lehti oli maan ainoa suomenkielinen lehti. Saima lehdessä korostui kansallishenki, suomen kielen asema ja sen edistäminen. Lehti oli tarkoitettu sivistyneistölle ja sitä pidetään Suomen ensimmäisenä poliittisena ja kulttuurisena lehtenä. Saima lehden julkaisut olivat niin radikaaleja, että niitä sensuroitiin ja lopulta lehti lakkautettiin vuonna 1846.






Snellman oli 40-vuotias kun hän avioitui Kuopiossa 18.11.1845 apteekkarin tyttären 17- vuotiaan Johanna Lovisa Wennbergin (1828–57) kanssa.  Perheeseen syntyi seitsemän lasta viisi poikaa ja kaksi tytärtä, joista yksi poika ja tytär kuolivat nuorina. Sanotaan että perhe oli Snellmanille tärkeä ja vaimon nuoren iän vuoksi Johan oli hyvin holhoava. Perhe muutti kolmen lapsen kanssa Helsinkiin vuonna 1849 ja Snellman haaveili vielä Yliopisto professorin virasta. Helsingissä Snellmaniin suhtauduttiin edelleen torjuvasti ja hän lopulta aloitti työt konttoristina, Borgströmin tupakkatehtaalla. Tuona aikana hän perehtyi talous-, pankki ja rautatieasioihin. 



Parola 1863, J.V. Snellman esitellään keisari Aleksanteri II:lle


Aleksanteri II noustua Venäjän keisariksi ja Suomen suurruhtinaaksi 1855, muuttui Venäjän suhtautuminen Suomeen ja Snellman sai professorin viran Helsingin yliopistosta 1856. Snelmannin vaimo Johanna kuoli vain 29 vuotiaana vuonna 1857 ja Johan jäi leskeksi huolehtimaan viidestä pienestä lapsesta. Snellmanin laajan talouden ja valtion asioiden tuntemuksen myötä, hänet nimitettiin senaattorin virkaan vuonna 1863 ja samana vuonna hän sai aikaan kieliasetuksen joka paransi suomen kielen asemaa sekä hän oli ollut vaikuttamassa rahauudistukseen ja Suomi oli saanut oman rahan markan, vuonna 1860. Snellman aateloitiin Aleksanteri II toimesta vuonna 1866 tunnustuksena pitkästä ja ansiokkaasta palveluksesta ja pari vuotta myöhemmin Snellman erosi senaattorin virasta Riihimäki-Pietari junarataan liittyvistä erimielisyyksistä kenraalikuvernöörin kanssa. Myöhemmin Snellman toimi mm. Hypoteekkiyhdistyksen ja Suomen tiedeseuran puheenjohtajana sekä kirjoitti lehtiartikkeleita. 

Johan Vilhelm Snellman menehtyi Kirkkonummella kesäkodissaan Danskarsbyssä 4.7.1881 vain muutamia kuukausia Keisari Aleksanteri II murhan jälkeen 13.3.1881. Snellman on haudattu Helsinkiin Hietaniemen hautausmaalle. Snellman oli jo elinaikanaan arvostettu valtionmies ja merkkihenkilö, hän saavutti suuren suosion ylioppilaiden keskuudessa. Vuosittain ylioppilaat muistivat Snellmania nimipäivänä laulamalla, jonka jälkeen hänellä oli tapana pitää heille puhe. Sanotaan että Snellman oli kiivasluontoinen, omapäinen ja hankala ihminen, mutta kaikesta huolimatta arvostettu valtionmies. 






Snellmanin elämäntyötä on kunnioitettu lukuisin muistomerkein ja patsain, joista tunnetuin sijaitsee Suomen Pankin edessä. Patsasta varten järjestettiin suunnittelukilpailu, jonka voittivat Emil Wikström ja Eliel Saarinen. Patsas rahoitettiin kansalaiskeräyksellä ja se paljastettiin juhlallisin menoin vuonna 1923. Patsas koki kovia helmikuussa 1944, jatkosodan pommituksissa, vielä tänäänkin patsaan jalustassa voi nähdä sirpaleiden jäljet, jotka jätettiin siihen suurpommituksen muistomerkiksi.  Patsaan edessä kulkeva katu on muutettu Nikolainkadusta Snellmaninkaduksi, muillakin paikkakunnilla on hänen mukaan nimetty katuja ja aukioita mm. Kokkola, Kuopio, Lappeenranta, Mikkeli, Oulu ja Äänekoski. Snellmanin mukaan on nimetty kouluja, juhlavuosina 1956 ja 2006 hänestä on julkaistu postimerkit, 10 euron juhlaraha, sekä Snellmanin kuva on ollut Suomen 10 000 markan ja myöhemmin 100 markan setelissä vuosina 1955-1985. Snellmanin kotimuseo sijaitsee Snellmanin Kuopion kodissa, jossa on nähtävillä perheelle kuuluvia esineitä ja huonekaluja. Snellmanin muistopäivää vietetään 12.5 joka on samalla suomalaisuuden päivä.



Snellmanin kotimuseo, Kuopio


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti