torstai 29. toukokuuta 2014

Helatorstai


 



Se on Helatorstai ja ihana pitkä viikonloppu edessä ennen viimeisiä koulurutistuksia. Helatorstaita vietetään 40 päivää pääsiäisen jälkeen Kristuksen taivaaseen astumisen muistoksi. Helatorstaina loppuivat Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeiset ilmestymiset maan päällä ja Jeesus ei ollut enää nähtävässä muodossa vaan Jumala otti Jeesuksen luokseen tuonpuoleiseen. Helatorstain on kirkollinen juhlapyhä ja sen ajankohta vaihtelee vuosittain pääsiäisen ajankohdan mukaan. Helatorstaita on juhlittu kauan ja se on nykyään kansallinen vapaapäivä.
 



Helatorstain nimitys tulee ruotsin kielen sanasta helg eli pyhä. Helatorstai on ollut Suomessa yksi pyhimpiä kirkkojuhlia ja aikoinaan uskottiin, että edes ruoho ei kasva tuona päivänä. 

Helatorstailla on myös pitkät pakanalliset perinteet, sillä aikaisemmin maanviljelijät sytyttivät korkealle paikalle Helavalkeita eli toukovalkeita ja rukoilivat hyvää satoa sekä karkottivat pois pahoja henkiä. Helavalkeilla soitettiin, tanssittiin, leikittiin sekä juotiin simaa ja olutta ja pidettiin hauskaa. 


Helatorstain viettoa Sveitsissä





Helatorstaita juhlitaan eri puolilla Eurooppaa ja täällä Sveitsissäkin se on yksi vuoden neljästä yhteisestä vapaapäivästä, jota vietetään jokaisessa kantonissa (Le jour de l'ascension, Auffahrtstag, Ascensione). Sveitsin saksankielisellä alueella (Altishofen, Beromünster, Ettiswil, Grosswangen, Hitzkirch ja Sempach) on järestetty 1500-luvulta lähtien Helatorstaisin uskonnolisia hevoskulkueita, joihin kansa on osallistunut jalan tai hevosilla. 

Aikaisin Helatorstain aamuna pyhiinvaeltajien kulkue lähtee paikallisen papin johdolla matkaan ja matkan varrella pysähdytään rukoilemaan, siunaamaan ja ehtoolliselle pieniin kyliin. 

Vuosien saatossa kulkueesta on tullut juhlavan ja näyttävän näköinen paraati. Paraatissa musiikki soi ja osallistujat kantavat ristejä sekä ovat pukeutuneet upeisiin barokkityylisiin asuihin. Olisi todella mielenkiintoista päästä näkemään tuo upea paraati tai vaikka osallistumaan itse hevosen kanssa.






Tervetuloa blogiini
www.martanmatkassa.fi

Tuoreimmat kuulumiset löydät Martan Matkassa 


keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Tyttöjen tiistai, vaellusta Juralla




Tänään oli tyttöjen tiistai isolla T:llä! Tuttavani oli kutsunut Suomi-rouvia kotiinsa Genolieriin ja tarkoituksena oli lähteä heiltä kävelylle Juravuoristoon ja grillailla lounasta tämän jälkeen. Jokainen toi mukanaan jotakin lounaspöytään nyyttikesti-periaatteella. Itse ajattelin ilahduttaa Suomi-siskojani Papin Suomen reissulta tuomalla HK- sinisellä lenkillä. Tein HK:n blåsta grillivartaita ja lisäsin tikkuihin muitakin kasviksia kuten paprikaa, sipulia ja minitomaatteja. 




Kuukausi sitten otin ensimmäisen askeleeni sveitsiläistymistä ja ostin itselleni vaelluskengät. Sveitsissä vaeltaminen on suosittua ja täällä onkin lajin harrastamiseen upeat puitteet. Sveitsissä on laaja vaellusreittien verkosto jossa on yhteensä noin 60 000 kilometriä erilaisia kansallisia, alueellisia ja paikallisia sekä reittejä liikuntaesteisille. Vaelluksia voi tehdä kävellen, pyörällä, maastopyörällä, rullaluistimilla sekä kanootilla oman kunnon mukaan. Reittejä löytyy erilaisten teemojen mukaan esim. kulttuuri, perhe, näköala, ruoka sekä matkaa voi tehdä viinitilojen, Alppien ja jäätiköiden läpi. Reitit ovat hyvin merkitty ja ne ovat hyväkuntoisia ja hyvin hoidettuja sekä reittien varrella on useita julkisen liikenteen liittymiä. Reitit kulkevat mm. Jura-vuorten ja Alppien upeissa ja ainutlaatuisissa maisemissa sekä reittien väliset korkeuserot ovat suuria. 




Minulle tämänpäiväinen vaellus oli ensimmäinen jonka tein kävellen, sillä aikaisemmat vaellukseni olen tehnyt hevosen selästä. Keli oli aivan mahtava ja aurinko paistoi, kun lähdimme matkaan, aluksi etenimme jyrkkää ylämäkeä, joka vei mehut pois heti. Jatkoimme matkaa kiiveten Juravuorta ylöspäin ja välillä pidimme muutamia juomataukoja. Matkan varrella oli muutama upea näköalapaikka josta oli huikeat näkymät yli Lac Lemanin eli Geneve-järven. 





Reitti oli helposti käveltävää, pientä loivaa ylämäkeä ja niistä muutamista tasaista kohdista sekä alamäistä tuli otettua ilo irti kun taas pystyi puhumaan kävelemisen lomassa. Vaelsimme yhteensä reilu 5 kilometriä ja aikaa meiltä kului noin puoltoista tuntia, matkan aikana hiki valui ja reidet huusivat hoosiannaa, mutta kyllä oli iloinen mieli vaelluksen jälkeen. Kävimme piipahtamassa St Cerguen kylässä ja kuulin, että siellä on todella suosittu hampurilaisravintola sekä pizzeria, joita täytyy kyllä käydä kokeilemassa.




Matkasimme ihanalla pikkujunalla takaisin päin ja nautimme samalla upeista maisemista. Saavuimme tuttavani luokse ja aloitimme lounasvalmistelut, grillasimme ja katoimme kaikki herkut ulos. Pöytä oli kuin runsaudensarvi ja mietimmekin kuinka helppoa ja vaivatonta on järjestää nyyttikestit. Ruoat olivat jo valmiina, kenenkään ei tarvitse kokkailla koko päivää ja viettää aikaa keittiössä kun on lounasvieraita. 





Taisin kuitenkin saada pienen kipinän tuosta vaeltamisesta ja odotan jo innolla seuraavaa reissua. Onhan tuo maastossa patikointi mukavaa vaihtelua, ainaiselle tasaisen tallustamiselle.  




Tietoa Sveitsin vaellusreiteistä ja niiden merkinnöistä


Retkeilyreitit ovat yleensä leveitä, mutta niiden varrella voi olla kapeitakin kohtia ja jyrkillä osuuksilla on useimmiten kaiteet tukemassa. Retkeilyreitit on merkitty keltaisilla nuolilla tai timantinmuotoisilla retkeilijän kuvalla. 

Vuoristoreitit ovat kapeampia, jyrkempiä ja vaikeampia kulkea, reitin varrella voi olla ketjuja tai köysiä liikkumisen apuna. Vuoristoreiteillä kulkijan tulee olla hyvässä fyysisessä kunnossa ja tietää vuoristojen vaaroista liukastumisvaaroista ja nopeasti muuttuvista sääoloista. Vuoristoreitit ovat merkitty keltaisilla viitoilla joiden päihin on maalattu raidat valkoinen - punainen -valkoinen. 

Alppien läpi kulkevat reitit ovat haastavia ja vaativia kulkea, ne voivat mennä jäätiköiden läpi sekä reitin varrella voi joutua kiipeämään jyrkkiä kiviseiniä. Alpeilla kulkijan tulee olla todella hyvässä fyysisessä kunnossa, tietää vuorien vaarat ja osata käyttää köysiä. Alppireitit ovat merkitty sinisillä viitoilla joiden päihin on maalattu raidat valkoinen - sininen - valkoinen. 




Koko Sveitsissä on yhtenäinen reittien merkintätapa joka perustuu viittojen väreihin sekä reittien numerointiin. Keltaiset viitat ovat retkeilyreittejä, valkoiset viitat ovat esteettömiä reittejä ja punaiset viitat ovat pyörille, maastopyörille ja rullaluistimille. Vaellusreitit ovat numeroituja ja SwizerlandMobility internetsivuilta löytyy lisätietoa eri reiteistä, reittikarttoja, suunnitella omia reittejä sekä sieltä voi ladata puhelimeen ilmaisen mobiilisovelluksen. Reittien merkintäviitoissa olevat värilliset taulut kertovat lisätietoja reiteistä, taulujen numerointi kertoo, onko reitti valtakunnallinen (1 numero), alueellinen (2 numeroa) vai paikallinen (3 numeroa). Reittitiedot ovat myös erivärisiä ja vihreät kyltit ovat retkeilijöille ja esteettömille, vaaleansininen pyöräilijöille, okra maastopyöräilijöille, violetti rullaluistelijoille ja turkoosi melojille. 



sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Kaatuneiden muistopäivä

 

Hietaniemen hautausmaan sankarihaudat


Toukokuussa Suomen lippu liehuu tiuhaan tahtiin salossa, jopa viisi kertaa kuukauden aikana. Virallisia liputuspäiviä eli asetuksessa määriteltyjä liputuspäivä on yhteensä kuusi ja tuolloin valtion virastot ja laitokset ovat velvoitettu liputtamaan. Noista kuudesta virallisesta liputuspäivästä toukokuulle osuu kolme päivää 1.5 Vappu-päivä, 9.5 Eurooppa-päivä ja äitienpäivä joka on toukokuun toinen sunnuntai. Tänään vietetään Kaatuneiden muistopäivää, joka on vakiintunut liputuspäivä, jota ei säädetä asetuksessa, mutta liputusta suositellaan. Kaatuneiden muistopäivä vietetään toukokuun kolmantena sunnuntaina ja sen ajankohta muuttuu vuosittain. 



Hietanieman hautausmaa, sankariristi muistomerkki


Kaatuneiden muistopäivää vietetään kaikkien Suomen sodissa ja rauhanturvatehtävissä kaatuneiden muistoksi. Kaatuneiden muistopäivän viettoon kuuluu jumalanpalvelukset, paikalliset muistotilaisuudet sekä sankarihaudoilla käyminen mm. seppeleenlasku sankariristille Helsingin Hietanimen hautausmaalla. Kaatuneiden muistopäivää on vietetty vuodesta 1940 asti.  


  
19.5.1940 Ensimmäinen kaatuneiden muistopäivä


Piispainkokouksessa huhtikuussa 1940 ehdotettiin suru- ja muistojumalanpalveluksen pitämistä talvisodan sankarivainajien muistoksi. Puolustusvoimien ylipäällikkö sotamarsalkka C.G.E. Mannerheim kuuli ehdotuksesta ja antoi päiväkäskyn ettei vapaussodan päättymisen muistopäivänä sekä armeijan lippujuhlana 16.5., järjestetä paraatia ja muita sotilaallisia juhlallisuuksia. Käskyssään Mannerheim määräsi että, toukokuun kolmantena sunnuntaina vietetään kaatuneiden muistopäivää: "nyt päättyneessä sodassa kaatuneiden sankarivainajien sekä myös kaikkien murroskautena vuonna 1918 molemmin puolin vakaumuksensa puolesta henkensä uhranneitten yhteisenä uskonnollisena muistopäivänä". Käsky koski vain puolustusvoimia, mutta myöhemmin muistopäivää alettiin viettää, myös puolustusvoimien ulkopuolella.  Muistopäivän sankarivainajien määrä on kasvanut jatkosodan, Lapin sodan ja YK:n rauhantehtävissä kaatuneiden myötä. Kaatuneiden muistopäivä on ollut vakiintunut liputuspäivä vuodesta 1977. Aluksi lippua pidettiin osan päivää suruliputuksen tavoin puolitangossa, vuodesta 1994 liputuskäytäntö on ollut normaali. 



19.5.1940 Ensimmäinen kaatuneiden muistopäivä



Tervetuloa blogiini
www.martanmatkassa.fi

Tuoreimmat kuulumiset löydät Martan Matkassa 



torstai 15. toukokuuta 2014

Hurahdin henkareihin


Viime viikolla selailin vanhoja sisustuslehtiä ja silmiini osui rautalankahenkari josta oli tehty säilytysteline erilaisille lahjanaru- ja nauharullille. Ihastuin ajatukseen heti ja ajattelin toteuttaa sen myös itselleni ja samalla aloin miettiä muitakin eri käyttömahdollisuuksia henkareille.  Siitähän se sitten taas lähti...

Surffailin netissä ja löysinkin aivan ihania ja kauniita ideoita henkareiden tuunaamiseen. Maalilla ja pienillä yksityiskohdilla saa uutta ilmettä tylsiin henkareihin. Oheisessa kuvassa muutamia löytämiäni herkkupaloja, joiden myötä sain intoa tuunata omia henkareita sekä muutamia ideoita myöhemmin toteutettavaksi. 






Löysin myös samalla muitakin hyviä ja käyttökelpoisia ideoita henkareille, joita tietenkin piti heti kokeilla. Erittäin iloinen olin siitä, että vihdoin löysin aurinkolaseille sopivan säilytyspaikan. Olen jo pitkään tuskaillut, kun aurinkolasit ovat sikin sokin eri paikoissa ja aina lähtöhetkellä juuri ne "oikeat" ovat hukassa, joten päätin kerätä kaikki aurinkolasit yhteen tuunaamaani henkariin. 

Vastaavasti mieleeni tuli, että myös huivit ovat aina väärässä paikassa ja aina kiireessä tulee otettua sama huivi, vaikka se ei ehkä sopisikaan muuhun asustukseen. Löysin idean tuosta huvihenkarista ja siinä oli käytetty ilmeisesti suihkuverhon kiinnitysrinkuloita. Minä sen sijaan menin verhonipsulaatikolleni ja kaivoin sieltä koristeelliset verhonpidikkeet huiveille ja koristelin henkarin pienellä ruusukoristeella. Sain kaikki huivit mahtumaan yhteen henkariin ja vein ne eteiseen eli tämähän tarkoitti sitä että vaatekaappiin tuli lisää tilaa. Innostuin tuosta lisätilasta niin, että aloin heti miettiä, mitä muuta voisi henkariin ripustaa??? 

Vöitä olen säilyttänyt samanlaisessa Ikean lokerikossa kuin huiveja ja ajattelin kokeilla saisinko vyötkin ripustettua henkariin. Huomaan käyttäväni useimmiten vain yhtä ja samaa vyötä, joten mietin että jos vyöt ovat esillä, niin ehkä niitäkin voisi vaihdella useammin asustukseen sopivaksi, kun ne ovat näkyvillä. Vyöhenkarin rakensin siten, että puristin henkarin housutankoon verhonipsuja ja koristelin henkarin liimatuilla ruseteilla. Muutama kuukausi sitten vielä ihmettelin, että tarvitsenko todella näitä kaikkia miljoonaa erilaista verhotangon nipsua ja rinkulaa vai heitänkö ne pikkuhiljaa pois, onneksi säästin. 

Kenkien säilytys on minulle ikuinen murheenkryyni, ja eritoten saappaat. Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että laittaisin vaatekaappiin alas tangon, johon ripustaisin saappaat pienillä henkareilla, sitten löysin tämän hauskan pesulahenkarista tehdyn kenkähenkarin ja päätin kokeilla. Prototyypistä ei tullut ihan symmetrinen, mutta ehkä jo seuraavista!






Harmittelin kun olin muutossa heittänyt pois kaikki lankahenkarit, sillä löysin mahtavia ideoita mihin niitä voi käyttää. Luovuuteni vimmassa laitoin heti viestiä ystävilleni ja se tuotti tulosta, sainkin muutamia henkareita työstettäväksi. Alkuperäisen narurullahenkarin lisäksi tein henkarista pidikkeen foliorullalle ja samaa ideaahan voi käyttää esim. talouspaperin ja leivinpaperin säilytykseen. Lisäsin yhteen henkariin pyykkipojat ja sain siihen ripustettua päivän postin ja muita tärkeitä lappuja. Henkari innostuksestani ei meinannut loppua tulla ja ripustin muutaman lehden muovikukalla tuunaamaani henkariin. Toinen hauska idea mitä kokeilin, oli kehyksien sijaan ripustaa juliste housuhenkariin.  





Yksi mielestäni kauneimmista ideoista olivat lankahenkarista tehdyt kranssit. Näitä haluan ehdottomasti kokeilla. Kokeilumielessä väänsin henkaria sydämen muotoon ja sainkin siitä suht sydämen muotoisen. Nyt pitää vain vielä koristella se, jos vaikka epämuotoisuudet saisi hävitettyä koristeiden alle.









Henkarin historia


 

Kuva:Wikipedia

Vaatekoukkua alettiin käyttää 1800-luvulla samalla kun vaatteita alettiin säilyttää vaatekaapeissa, jotta ne veisivät vähemmän tilaa ja säilyisivät siistinä. Sanotaan että puinen vaatekoukku olisi ollut yksi Yhdysvaltojen presidentti Thomas Jefferson keksinnöistä. Ensimmäinen vaatekoukku kuitenkin patentoitiin myöhemmin Connecticutissa vuonna 1869. 

Nykyisen henkarin mallin keksi Albert J. Parkhouse vuonna 1903, joka työskenteli Timberlake Wire and Novelty Company yrityksessä, Michiganissa. Yritys oli erikoistunut lampunvarjostimiin, kehyksiin ja muihin erilaisiin rautalankatuotteisiin. Eräänä päivänä Parkhouse kyllästyi työtovereiden jatkuviin valituksiin liian vähäisestä naulakkotilasta ja väänsi rautalangasta kaksi soikiota ja kiersi niiden päät yhteen muodostamalla koukun. Yrityksen johto innostui ideasta ja haki sille patenttia, tuohon aikaan yritykset pystyivät hakemaan patentteja työntekijöidensä keksinnöistä ja tämän vuoksi Parkhouse ei koskaan saanut penniäkään ideastaan. Henkari patentoitiin 1904 John B. Timberlaken nimiin.

Henkareistahan voi siis tehdä mitä vaan ja ne ovat todella monikäyttöisiä, tässä vielä muutama hauska henkari idea. 





 

tiistai 13. toukokuuta 2014

13.5. Floran päivä






Floran eli kukan päivänä Suomessa ylioppilaat ovat viettäneet perinteistä kevätjuhlaa 1800-luvun alusta lähtien ja myöhemmin juhlan vietto on siirtynyt Vappuun. Opiskelijat kerääntyivät piknikille Kumtähden eli Toukoniityn kentälle, joka sijaitsee Helsingissä, nykyisessä Kumpulassa. J.L. Runebergin ja Fredrik Paciuksen Maamme-laulu sai ensiesityksensä Kumtähden kentällä 13.5.1848.  Kumtähden kentälle pystytettiin Maamme-laulun muistokivi vuonna 1948, sata vuotta Maamme-laulun ensi-esityksen jälkeen. Myöhemmin 60-luvun lopulla Floran päivän juhlimisesta luovuttiin, mutta tänä päivänä Floran päivää vietetään Maamme-laulun ensiesityksen kunniaksi ja ohjelmassa on piknikin lisäksi puheita ja musiikkia. Yksi Floran päivän traditioista on Maamme-laulun laulaminen muistomerkin luona








Floran päivää vietettiin aikaisemmin Turussa ylioppilaiden keskuudessa. Turun palon (1827) jälkeen yliopisto siirtyi Helsinkiin ja kevätjuhlaperinnettä haluttiin jatkaa uudessa pääkaupungissa, juhlapaikaksi valikoitui Kumtähdenkenttä. 

Floran päivän kevätjuhla vuonna 1848 on jäänyt Suomen historian kirjoihin, tilaisuutta varten Fredrik Pacius sävelsi neljässä päivässä J.L. Runebergin kirjoittaman runon Maamme-laulun ja se esitettiin juhlassa ensimmäistä kertaa. 
Lipputangossa liehui ensimmäistä kertaa Suomen Leijona lippu ja Fredrik Cygnaeus piti kuuluisan isänmaanpuheen, jonka johdosta syntyi myöhemmin Zachris "Sakari" Topeliuksen runo "Finlands Namn", Suomen nimi. Juhlat olivat kosteat, sillä tilaisuuteen oli varattu 304 litraa punssia, 255 litraa valkoviiniboolia, 131 litraa punaviiniboolia sekä naisia varten madeiraa ja sherryä. 

Alkoholin määrällä oli varmaan tarkoitus vaikuttaa juhlakansaan ja saada aikaan myös Suomessa isänmaallinen herääminen. Euroopassa vuotta 1848 kutsutaan Euroopan hulluksi vuodeksi, vallankumouksen vuodeksi tai kansojen kevääksi. Ranskan Helmikuun vallankumouksen myötä, syttyi muissakin Euroopan maissa kapinoita ja mellakoita.
 





 
Kuva: Wikipedia, Eero Järnefeltin maalaus Floran päivän juhlasta 1848

 

Suomen nimi, Finlands namn



mies joukon keskell' on sankean
jalon saanut sanaisen aarteen.
hän synnyn ties syvän tenhoisan,
hän luotteen lausuu leimuavan,
joka halkoo usvien saarteen.

niin tuo sana siivekäs sinkoaa
ylt' ympäri silloin raikuu
ilohuutona yhtenä ilma ja maa
kera torvet ylväästi raikahtaa,
ja 'maamme, maamme' se kaikuu.

ja sen nimen vakevän tiedätkösen,
joka entää aallot ja rannat
jota kaiuttaa salo kaukainen
ja saarten, vuorten ja vaarojen
soi vakaat kalliokannat?

siis iäksi piirrä se pohjimpaas
siell' uskollisesti kanna!
sydän altis saakka sa kuolemaas
veri, henki puolesta synnyinmaas,
oman suomesi, suomesi anna!



Tervetuloa blogiini
www.martanmatkassa.fi

Tuoreimmat kuulumiset löydät Martan Matkassa