maanantai 21. huhtikuuta 2014

Miniloma Italiassa 4. päivä, Milano






Olin aamulla sen verran aikaisin hereillä, että päätin lähteä pienelle kävelylle ennen aamiaista. Lähdin kävelemään rinnettä alaspäin ja saavuin ilmeisesti kylän ainoan ravintolan kohdalle. Tuo puinen rakennus muistutti mielestäni enempi tienvarsien pysähdyspaikkaa, missä voi syödä eväitä. Jatkoin matkaa alas kirkolle ja siellä oli pari vanhempaa rouvashenkilöä odottelemassa ilmeisesti kyytiä alas kaupoille. Rouvien iloinen puheensorina kuului pitkän matkan päähän ja ohittaessani heidät huudahtelivat iloisesti Ciao! Palasin ylämäkeä pitkin takaisin kämpille ja kummasti alkoi nälän tunne kasvaa...





Aamiaisen jälkeen pähkäilimme pitkään menemmekö junalla vai autolla Milanoon jonne oli matkaa Sestri Levantesta noin 183 kilometriä. Junalla ilman vaihtoja matkaan kuluisi noin 2 h 40 min ja autolla googlen kartan mukaan noin 2 tuntia. Päätimme lähteä autolla matkaan ja minä aloitin ajamisen. Ensimmäinen sata kilometriä oli ihan kauheata ajaa, voi kiesus sentään, minkälaista kiemuratietä, lukuisia tunneleita, rekkoja sekä lujaa ohittavia italialaisia kuskeja. Loput 80 kilometriä oli ihan mukavaa 3-kaistaista moottoritietä ja pystyin taas rentoutumaan ajamiseen siihen asti kun saavuimme Milanon keskustaan. Liikenne keskustassa oli hurjaa, ja navigaattori ei totellut tarpeeksi nopeasti, joten halusin saada auton parkkiin nopeasti. Löysimme parkkipaikan noin 10 minuutin kävelymatkan päästä keskustasta. 

Lähdimme kävelemään keskustan suuntaan ja matkalta nappasimme yhdestä hotellista Milanon kartan ja päätimme suunnistaa kohti Piazza del Duomoa, jota kutsutaan Milanon sydämeksi. Suurkaupungin syke sai minut heti varpailleen ja kun pääsimme Piazza del Duomolle, niin turistien saalistajat suorastaan hyökkäsivät meidän kimppuun. Afrikasta tulleet maahanmuuttajat alkoivat sitoa lankoja meidän ranteisiin ja nämä onnen narut ovat ilmaisia... Me muut pääsimme livahtamaan, mutta Papi jäi verkkoon kiinni ja saalistajan onnistui sitoa naru ranteeseen, sen jälkeen alkoi hintaneuvottelut onnesta. Yksi tuli antamaan "ilmaisia" siemeniä puluille syötettäväksi, toinen tarjoutui ottamaan kuvia ja kolmas kerjäsi muuten vaan, ARG!!! mieleni teki vain huutaa ja kadota paikalta. Rauhoitimme tilanteen ja menimme syömään Mc Donaldsiin, voin ylpeänä sanoa että se on vasta ensimmäinen kerta tällä lomalla. 


Piazza del Duomo



Etukäteen minulla ei ollut Milanosta muuta kuvaa, kuin että se on muodin mekka ja ostosparatiisi. Olin juuri lukenut että Leonardo da Vincin kuuluisa maalaus Viimeinen ehtoollinen, on nähtävillä yhdessä Milanon kirkossa ja tietenkin kun Milanosta puhutaan, niin jalkapallo on iso juttu ja sieltä tulee kaksi huippujoukkuetta. Ruokailun lomassa teimme hieman suunnitelmia Milano-päivälle, Ronilla oli kiikarissa joku Skeittikauppa, itse halusin nähdä tuon kuuluisan taulun ja Rosaa kiinnosti tuo jalkapallon mekka. Päätimme ottaa suurkaupungin haltuun ensin Hop In Hop Out- bussilla ja saada samalla jonkinlaisen kuvan kaupungista. 


Näin lähelle pääsin kuuluisaa Viimeinen ehtoollinen- maalausta

Seuraava bussi joka tuli oli punainen linja ja hyppäsimme sen kyytiin, sillä matkan varrella olisi tuo Santa Maria Delle Grazien kirkko, jossa kuuluisa taulu on esillä. Matkan aikana kuitenkin huomasin että kirkkoon ei noin vain mennä ja sinne olisi pitänyt tehdä pari päivää ennen varaus. Harmi! Jatkoimme siis bussilla kaupunki kierrosta ja Papin kanssa hyppäsimme bussista pois muutamaa pysäkkiä ennen Duomoa, tarkoituksena kävellä sinne ostoskatuja pitkin. Lapset jatkoivat matkaa skeittikaupalle ja sen lähellä olevalle ostosalueelle. 
 



Palasimme Papin kanssa Piazza del Duomolle ja kävimme Milanon Duomossa eli tuomiokirkossa. Sisäänpääsy oli ilmainen, mutta sotilaat tarkistivat laukut ennen sisäänpääsyä. Goottilainen kirkko oli todella vaikuttava ja se on Euroopan kolmanneksi suurin kirkko ja toiseksi suurin katedraali Sevillan katedraalin jälkeen. Kirkko on 157 metriä pitkä, siinä on 135 tornia, 146 maalattua ikkunaa sekä 3500 patsasta ja sinne mahtuu jopa 40 000 ihmistä. Kirkko on rakennettu Maggiojärven seudun marmorista ja sen rakentaminen aloitettiin vuonna 1386. Rahoituksen puutteessa kirkon rakentaminen keskeytyi ja Napoleonin määräyksestä se valmistui lopulta vasta vuonna 1813, tosin viimeistelyjä tehtiin vielä 1900-luvulla ja viimeinen portti vihittiin käyttöön 1965. Sanotaan että kirkossa alttarin yläpuolella oleva naula on peräisin Jeesuksen rististä. Kirkon katolta voi kirkkaalla ilmalla nähdä, jopa Sveitsiin asti ja katolle pääsee erillistä maksua vastaan hissillä tai hieman edullisemmin kiipeämällä 165 askelmaa. 

 
Galleria Vittorio Emanuele II kauppakuja


Kirkolta suunnistimme läheiselle Galleria Vittorio Emanuele II lasikattoiselle kauppakujalle. Kauppakuja on valmistunut vuonna 1867 ja se on yksi maailman vanhimpia ostoskeskuksia. Kauppakeskuksessa on upeita kattomaalauksia ja keskellä sijaitsevat lattiamosaiikit kuvaavat yhdistyneen Italian suurien kaupunkien symboleita. Sanotaan että jos seison Torinoa symboloivan sonnin kiveksien päällä se tuottaa onnea. Kauppakujalla on ravintoloita, kahviloita sekä tietenkin lukuisia kauppoja mm. Louis Vuittonin ja Pradan kaupat keskellä kauppakeskusta. 



Ennen kun lähdimme kotimatkalle, kävimme vielä vilkaisemassa ulkoa päin AC Milanin ja Inter Milanin kotikenttää San Siroa. Stadion on valmistunut vuonna 1926 AC Milanin kotikentäksi. Rakennelma näytti hurjalta ja eikä ihme sillä sinne mahtuu tänä päivänä noin 85 000 katsojaa. 


Stadion San Siro



Lähdimme ajelemaan takaisin Sestri Levanteen. Milano on Italian toiseksi suurin metropolialue ja sen huomasi myös mahtavista ruuhkista. Meiltä kesti yli tunti jonottaa kaupungista ulos. Papi ajoi onneksi takaisin ja minä tyydyin pelkäämään takapenkillä. Milano on miljoonakaupuni ja me pääsimme vasta raapaisemaan pintaa joten tänne täytyy tulla uudemman kerran. Onneksi meiltä Sveitsistäkin pääsee näppärästi junalla. Huomenna tämä ihanuus loppuu ja alkaa kotimatka, aamiaisesta täytyy ottaa kaikki ilo irti!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti