perjantai 21. maaliskuuta 2014

Punaisen Ristin museo, Genevessä


Suurin kiinnostuksen kohteeni on matkailu ja erilaiset nähtävyydet ja kun aloimme suunnittelemaan Sveitsiin muuttoa, niin melko alkuvaiheessa tarkistin tietenkin minkälaisia nähtävyyksiä Geneven alueella on. Kaksi kiinnostavinta museota, missä halusin ehdottomasti käydä, olivat Lausannen Olympiamuseo sekä Punaisen Ristin museo. Lausannen Olympiamuseo oli remontissa pitkään ja avattiin yleisölle joulukuussa 2013 joten piipahdin siellä heti tammikuussa. Punaisen Ristin museo on ollut pitkään listalla ja muutamaan otteeseen olen yrittänyt sinne mennä. Rosan kanssa yritimme mennä yhtenä maanantaina ja tajusin vasta ovella, että tietenkin museo on kiinni maanantaina ja toisella kertaa tuli jokin muu este. Nyt minulle tarjoutui tilaisuus, mennä museoon lasten koulun vanhempainyhdistyksen järjestämällä retkellä. Meille oli varattu tunnin opastus ja tämän jälkeen museoon sai tutustua itsenäisesti. Museoon tutustutaan audiolaitteen avulla.



Punaisen Ristin museo

 

Punaisen Ristin kansainvälinen komitea (ICRC) International Committee of the Red Cross on riippumaton ja puolueeton järjestö, jonka tehtävänä on johtaa järjestön avustustoimintaa sodissa ja selkkauksissa. ICRC järjestön perustettiin sveitsiläisen Henry Dunantin aloitteesta vuonna 1863. Henry Dunant oli ollut Pohjois-Italiassa 1859 Solferinon sodan aikana ja nähdessään sodan uhrit, hän keräsi lähiseudun asukkaat ja he tarjosivat apua haavoittuneille sotilaille. ICRC:n toimisto sijaitsee Genevessä ja se työllistää noin 12 000 ihmistä 80 eri maassa. Järjestön toimintaa rahoitetaan hallitusten sekä kansallisten Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun vapaaehtoisilla lahjoituksilla. 



Punaisen Ristin museo sijaitsee ICRC:n pääkonttorin yhteydessä, Geneven kansainvälisessä Nationsin kaupunginosassa, vastapäätä Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan pääkonttoria. Museo koostuu kolmesta eri näyttelystä, joiden suunnittelijat ovat tunnettuja näyttelyarkkitehtejä. Näyttelyn aiheet ovat nykypäivän humanitäärisen toiminnan suurimpia haasteita, Ihmisarvon puolustaminen (Gringo Cardia, Brasilia), Perhesiteiden ylläpitäminen (Diébédo Francis Kere, Burkina Faso) ja Luonnonkatastrofien aiheuttamien riskien pienentäminen (Shigeru Ban, Japani). Ensimmäiseksi museossa esitellään Punaisen Ristin historiaa sekä järjestön toimintaa. Näyttelyn aluksi tapaat 12 eri henkilöä, joiden tarina liittyy Punaisen Ristin toimintaan joko uhrina tai työntekijänä. Museon tuloaulassa on piste mistä voi seurata pyörivän maapallon avulla, missä tämän päivän kriisialueet ovat sekä tutustua itsenäisesti aikaisempiin konflikteihin. Museokauppa sijaitsee myös tuloaulassa. 


Punaisen Ristin historiaa



Henry Dunant (1828 - 1910) syntyi Genevessä 8. toukokuuta 1828 ja hänen isänsä oli orpokodin johtaja ja perheessä harrastettiin hyväntekeväisyyttä. Vuonna 1859 Henry Dunant matkusti Pohjois-Italiaan tapaamaan Ranskan keisari Napoleon III, keskustellakseen Sveitsin siirtomaan Sétifin kanssa käytävistä liiketoimista. Hän saapui pieneen Solferinon kaupunkiin jossa käytiin taistelua Itävallan sekä Ranskan ja Sardinian armeijan kesken. Sodassa kuoli tai haavoittui yhden päivän aikana noin 40 000 sotilasta. Henry Dunant järkyttyi nähdessään haavoittuneiden sotilaiden kärsimyksen ja sairaanhoidon puuttumisen. Henry keskeytti matkansa ja omistautui haavoittuneiden hoitamiseen ja keräsi avukseen vapaaehtoisia lähikylien asukkaita. Henry Dunant palasi Geneveen ja hän kirjoitti kirjan kokemuksestaan liikuttuneena kirjan Solferinon muistot (A Memory of Solferino), joka ilmestyi vuonna 1862. Kirjassaan hän esitti, että kaikkiin maihin perustettaisiin, vapaaehtoinen järjestö avustamaan sodanaikaista lääkintähuoltoa sekä haavoittuneiden hoito turvattaisiin kansainvälisin sopimuksin. Dunantin ajatusten pohjalta Genevessä perustettiin vuonna 1863 toimikunta, josta muodostui Punaisen Ristin kansainvälinen komitea. Pian alkoi ympäri Eurooppaa syntyä kansallisia yhdistyksiä ja myöhemmin niitä perustettiin myös muihin maanosiin. Suomessa Punaisen Ristin kansallinen yhdistys perustettiin vuonna 1877 nimellä Yhdistys haavoitettujen ja sairasten sotilasten hoitoa varten. Kaikki maailman valtiot ovat sitoutuneet noudattamaan Genevessä 1949, solmittua Sodan oikeussääntöjä eli humanitaarisen oikeuden sopimuksia. Sopimuksilla pyritään suojaamaan siviilejä, haavoittuneita ja antautuneita sotilaita sekä säännöt rajoittavat sodankäyntiä ja aseiden käyttöä. Henri Dunantille myönnettiin ensimmäinen Nobelin rauhanpalkinto vuonna 1901 ja hänen syntymäpäivänään 8.5. vietetään kansainvälistä Punaisen Ristin päivää.



Punaisen Ristin toiminta

 

Punaisen Ristin ja Punaisen Pulikuun järjestöt ovat puolueettomia ja riippumattomia. Järjestöön kuuluu noin 200 eri maan kansallista järjestöä, joissa on miljoonia jäseniä ja vapaaehtoisia. Suurin osa avustustyöstä tehdään paikallistasolla ja mikäli paikalle tarvitaan lisäapua, niin naapurimaiden Punaiset Ristit saadaan nopeasti hälytettyä paikan päälle. Sotien, selkkauksien ja suurempien katastrofien sattuessa kansainvälinen Punainen Risti toimii puolueettomana välikätenä, johtaa sekä koordinoi hätäavun tarvetta ja jakaa kansallisille järjestöille tehtäviä.


Punaisen Ristin seitsemän toiminnan periaatetta ovat inhimillisyys eli estää ja lieventää inhimillistä kärsimystä ja suojella elämää, terveyttä ja ihmisarvoa. Tasapuolisuus eli suojella ensisijaisesti niitä, jotka ovat suurimmassa hädässä katsomatta, kansalaisuuteen, rotuun, uskontoon, poliittisiin mielipiteisiin tai yhteiskunnalliseen asemaan. Puolueettomuus eli pidättäytyy kannanotoissa eikä sekaannu poliittisiin, aatteellisiin, uskonnollisiin tai kansallisiin ristiriitoihin.  Riippumattomuus, Punaisen Ristin liike on itsenäinen ja kansallisten järjestöjen tulee säilyttää itsemääräysoikeutensa, vaikka toimivatkin maansa lainsäädännön alaisena.  Vapaaehtoisuus, järjestön toiminta on pyyteetöntä. Yleismaailmallisuus, kansalliset järjestöt ovat tasavertaisia ja niiden velvollisuus on auttaa toinen toistaan. Ykseys, kussakin maassa voi toimia vain yksi järjestö joka on avoin kaikille maan kansalaisille ja sen toiminta ulottuu koko maan alueelle. 


 

Punaisen Ristin tunnus ja suojamerkin käyttö


Punainen risti valkoisella pohjalla on maailmanlaajuisesti tunnettu suojamerkki, joka suojelee lääkintätyötä sekä kansainvälisen Punaisen Ristin avustustyötä sotien ja selkkauksien keskellä. Merkin käyttö on tarkoin säädelty niin sodan kuin rauhan aikana ja sen väärinkäyttö on rikos. Punaisen ristin merkin lisäksi muita tasavertaisia suojamerkkejä ovat punainen puolikuu sekä punainen kristalli. Suojamerkkien kuviot eivät viittaa uskontoon, vaikka punaista kuuta käytetään enemmän islaminuskoisissa maissa ja punaista kristallia käytetään mm. Israelissa. Suojamerkeillä merkittyjä rakennuksia tulee suojella ja kunnioittaa kaikissa olosuhteissa ja merkin alla ei saa harjoittaa minkäänlaista sotilaallista toimintaa.  

Geneven sopimuksessa, Sodan oikeussäännöissä on suojamerkin käyttö määritelty tarkasti. Ne valtiot jotka ovat sitoutuneet Geneven sopimukseen, täydentävät omalla lainsäädännöllään suojamerkin käyttöä sekä valtioilla on velvollisuus valvoa merkin käyttöä. Suomessa suojamerkin käyttöä säätelee laki joka estää merkin käyttämisen mainonnassa, lääkepakkauksissa, apteekeissa, leluissa tai viihteessä, sekä punaista ristiä muistuttavan tunnuksen käyttö on kielletty. Kielto koskee yksityisiä henkilöitä, järjestöjä, yrityksiä ja viranomaisia. 


Sodassa ja selkkauksissa punaisen ristin suojamerkkiä voivat käyttää, asevoimien lääkehuolto, Punaisen Ristin kansainvälinen komitea, Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälinen liitto sekä viranomaisten alaisena ja valtuuttamat lääkintähenkilöt, kulkuneuvot ja sairaalat. Rauhan aikana suojamerkkiä voi käyttää Asevoimien lääkintähuolto, Punaisen Ristin kansainvälinen komitea sekä Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälinen liitto.



Museon näyttelyt


Näyttelyiden kolme teemaa kertoo Punaisen Ristin työstä ja nykypäivän haasteista avustustyössä. Näyttelyihin tutustutaan audio-laitteen avulla ja eri teemoihin voi tutustua missä järjestyksessä tahansa.



 

Ihmisarvon puolustaminen

Näyttelyssä kerrotaan Punaisen Ristin historiasta, toiminnasta sekä Punaisen ristin tunnuksen käytöstä. Punaisen Ristin toimintaa ohjaavat Geneven sopimuksessa valtioiden kesken määritetyt Sodan oikeussäännöt. 
 
Humanitaarisen oikeuden perusperiaatteet sitovat kaikkia ja niiden tehtävänä on:

- suojella niitä, jotka eivät osallistu taisteluihin
- rajoittaa sodankäyntikeinoja
- suojeltujen henkistä ja fyysistä hyvinvointia on kunnioitettava
- suojeltuja on kohdeltava inhimillisesti ja tasapainoisesti
- suojeltuja kohteita esim. sairaaloita ja kouluja vastaan ei saa hyökätä
- suojamerkkejä ovat punainen risti, punainen puolikuu ja punainen kristalli

Sääntöjä sovelletaan vain aseellisissa selkkauksissa ja säännöt ovat samat molemmille osapuolille, riippumatta siitä kumpi sen aloitti. Rauhan aikana mellakoiden ja yksittäisten väkivaltaisuuksien osalta noudatetaan kyseisen maan valtion lakeja ja yleisiä ihmisoikeuksia. Punainen Risti kouluttaa ja tiedottaa humanitaarisesta oikeudesta.

Sotarikos on törkeä loukkaus ihmisyyttä vastaan ja sotarikokseksi katsotaan siviilihenkilöiden ja sotavankin tahallinen epäinhimillinen kohtelu kuten, kiduttaminen, surmaaminen tai biologiset kokeilut. Joukkotuhonta eli kansanmurha tarkoituksena hävittää osittain tai kokonaan kansallinen, rodullinen, etninen tai uskonnollinen ryhmä. Yleisiä sotarikoksia ihmisyyttä vastaan ovat orjuuttaminen, raiskaukset, kidutukset tai murhat. Sotarikoksiin syyllistynyt on aina asetettava syytteeseen ja jokaisella valtiolla on velvollisuus tehdä se itse tai luovuttaa epäilty toiseen maahan tuomittavaksi. 

Näyttelyssä on esillä useita vankien tekemiä käsitöitä sekä taidetta ja näiden myynnillä he saavat ansaittua hieman rahaa. Täällä voi kuunnella muutamia kertomuksia sodan uhrien selviytymisestä. Nykyisen Rap-artistin entisen lapsisotilaan tarina oli todella koskettava. 


Perhesiteiden ylläpitäminen

 

Punaisen Risti ylläpitää perhesiteitä välittämällä viestejä ja etsimällä kadonneita konfliktialueilla. Ensimmäisen maailmansodan jälkeisien kokemuksien jälkeen Geneveen perustettiin virasto, jonka avulla perheet pystyivät tiedustelemaan kaapattujen sotilaiden kohtaloa ja ylläpitämään heihin yhteyttä. Kansalliset järjestöt pitivät kirjaa sotilaista ja lähettivät raportit Geneveen ja omaiset täyttivät kadonneen henkilön tiedot lomakkeella Punaiselle Ristille. Museossa oli mittavat arkistot eri puolilta maailmaa ja vanhoja arkistoja viedään tietokantaan. Toisen maailmansodan aikana Punainen Risti välitti miljoonia viestejä perheiden ja sotavankien välillä sekä avustuspakkauksia siviileille ja sotavangeille. Vuosia sodan loppumisen jälkeen Geneven virastoon tuli lukuisia pyyntöjä saada tietää uutisia kadonneista rakkaista. Punaisen Ristin kautta omaiset voivat välittää viestejä rakkailleen, silloin kun muuta tapaa ei ole. Viestejä lähetetään vuosittain noin 500 000 ympäri maailman. Punaisen Ristin työntekijät saavat vierailla useissa vankiloissa, mihin perheenjäsenillä ei ole pääsyä. Nämä vierailut ovat vangeille tärkeitä hetkiä ja moni vanki jaksaa näiden vierailuiden avulla paremmin vankileirillä sekä viestit rakkailta antavat voimia. Punainen Risti valvoo vankiloiden oloja ja Punaisen Ristin merkin käyttöä.


Minuun teki suuren vaikutuksen kuvakollaasi lapsista jotka ovat Ruandan sodan aikana hävittäneet suhteet perheeseen ja sukulaisiin. Lapset ovat olleet niin pieniä että he eivät osaa kertoa omaa nimeään tai omasta perheestä. Tämän vuoksi heidät on kuvattu jotta omaiset voisivat löytää heidät. Näyttelyssä oli esillä kuvia uhrien vaatteista ja tavaroista, näiden kuvien perusteella omaiset voivat tunnistaa omia tuttaviaan tai sukulaisia. 







Luonnonkatastrofien aiheuttamien riskien pienentämien

 

 



Yksi Punaisen Ristin tärkeimpiä tehtäviä on tiedon jakaminen ja riskien pienentäminen. Ympäri maailmaa tapahtuu erilaisia luonnonkatastrofeja ja niistä selviäminen ja alueen uudelleenrakentaminen voi monin paikoin olla tiedon puutteen vuoksi hankalaa. Näyttelyssä kerrotaan miten Punainen Risti avustaa pelastamalla ihmishenkiä ja tiedottamalla hygieniasta, jonka avulla pystytään ehkäisemään epidemioita. Näyttelyssä on lapsille mieluinen pelastuspeli sekä erilaiset informatiiviset elokuva esitykset kertovat uudelleenrakentamisen ongelmista ja voit kuunnella katasrtofien uhrien kertomuksia. 


Museo on oikein kiinnostava ja suosittelen käymistä!




Sijainti: Geneve, Nations, Avenue de la Paix 17

Liput: Aikuiset 15 CHF (hinta sisältää audio-oppaan)

Avoinna
huhti - lokakuussa: tiistai - sunnuntai 10 - 18
marras - maaliskuu: tiistai - perjantai 10 - 17
maanantaisin suljettu sekä 24, 25 ja 31.12 ja 1. tammikuuta

lisätietoa: www.redcrossmuseum.ch



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti