perjantai 28. helmikuuta 2014

Kalevalan päivä






Tänään Kalevalan päivänä halusin vähän muistuttaa itselleni, että mikä kumma tuo Kalevala oikein on. Omat Kalevalan päivän muistoni liittyvät kouluun, siihen kun Kalevalaa oli pakko lukea äidinkielen tunneilla sekä kun jouduin esiintymään koulun Kalevala näytelmässä. Muistaakseni olin seitsemännellä luokalla ja muistan kuinka kamalaa oli esiintyä koko koululle. Minulla oli vain muutama repliikki, mutta jännitin ihan kauheasti etten unohda niitä. Olen ilmeisesti selviytynyt näyttelemisestä kunnialla, sillä en usko, että kukaan muistaa minua noiden esitysten perusteella. Ikä on tainnut tehdä tehtävänsä, sillä tutustuttuani taas Kalevala-aiheeseen, mietin että voisin vaikka lukea jonkin lyhennetyn Kalevala version.  






Kalevalan päivänä juhlitaan suomalaista kulttuuria sekä Elias Lönnrothin kirjoittamaa Kalevala-runokokoelmaa, joka tunnetaan suomalaisena kansalliseepoksena. Kansalliseepos on runon muodossa kuvattu myyttinen sankaritarina, joka kuvaa tietyn kansan luonnetta ja historiaa. Kalevalan päivää juhlitaan 28.2 ja sitä on juhlittu, jo vuodesta 1860 alkaen. Juhlapäivä juontaa juurensa siitä, että 28.2.1835 Elias Lönnroth allekirjoitti ensimmäisen version Kalevalasta. Kalevalan päivä on ollut kalenterissa vuodesta 1950 lähtien ja sitä on juhlittu suomalaisen kulttuurin päivänä vuodesta 1978 alkaen, jolloin siitä tuli myös virallinen liputuspäivä. Kalevalanpäivään ei liity mitään tiettyä suomalaista ruokaperinnettä, vaan usein tarjotaan, jotain suomalaista perinneruokaa.

Kalevala on eeppinen eli kertova runokokoelma. Teosta varten Elias Lönnroth teki vuosina 1828-1845 lukuisia runonkeruumatkoja Suomessa, sekä muilla suomensukuisten kansojen alueilla, lähinnä itärajan takana. Runoja säestettiin usein kanteleella ja ne siirtyivät ennen tallentamista, suullisesti sukupolvelta toiselle. Kalevalan runot kertovat arjesta ja juhlasta sekä historiallisista tapahtumista. Runot, loitsut, tervetulotoivotukset ja sekä surunvalittelut kuuluvat oleellisesti Kalavalan runouteen. Lopullinen Kalevala julkaistiin vuonna 1849 ja sitä on käännetty 53 eri kielelle. Ensimmäinen ulkomaalainen käännös ilmestyi Saksaksi vuonna 1852. Kalevala herätti huomiota ulkomailla ja toi pienen tuntemattoman kansan eurooppalaisten tietoon. 







Kalevala teoksessa Elias Lönnroth yhdisteli kansanrunoista juonellisen runokertomuksen, joka kertoo kahden maan Kalevalan ja Pohjolan välisestä valtataistelusta. Kalevalassa seikkailevia hahmoja on mm. Väinämöinen, Aino, Seppo Ilmarinen, Joukahainen, Kullervo ja Louhi. 







"Kalevala on saanut nimensä sen päätapahtumapaikan, Kalevalan maan mukaan. Kalevalassa asuvat päähenkilöistä mm. Väinämöinen, Seppo Ilmarinen, Lemminkäinen sekä kaunis Aino-neito. Kalevalan kaunista, viljavaa ja vehreää maata kutsutaan myös isäntänsä mukaan Väinöläksi.
Kalevalan vihollinen on kylmä Pohjolan maa. Sitä hallitsee Pohjolan emäntä Louhi. Tämän Pohjan Akan lisäksi Pohjolassa asustavat Pohjan Isäntä, Pohjan pojat sekä kuvankauniit Pohjolan tyttäret. Kerrotaan Pohjolassa asustavan myös noitia ja monenlaisia hirviöitä.
Metsolassa eli Tapiolassa asustaa eläinten rinnalla myyttinen metsän väki hallitsijoinaan Tapio ja tämän vaimo Mielikki. Veden valtakuntaa, Ahtolaa, hallitsevat puolestaan Ahti ja Vellamo.
Tuonela eli Manala on Kalevalassa kuolleiden valtakunta. Sinne päästäkseen on ylitettävä Tuonelan joki, jossa asustavat Tuonen Tytti ja Tuonen joutsen. Tuonen Tytin tehtävä on soutaa kuolleet Tuonelan virran yli Tuonelaan."







Akseli Gallen-Kallela on kuvittanut Kalevalaa ja hänen tunnetuimmat ja suosituimmat teokset ovat Kalevala-aiheisia. Kalevalasta on tehty lapsille omia versioita esim. Mauri Kunnaksen Koirien Kalevala ja Aku Ankka on seikkaillut Kalevalassa. Kalevala on innoittanut monia metal- ja rock-yhtyeitä ja entisen Kalevalan pakkolukemisen sijaan nuoriso on alkanut kiinnostua Kalevalan hahmoista ja mystiikasta.   







Elias Lönnrot (1802 - 1884) tunnetaan suomen kielen kehittäjänä ja uudistajana, tutkimusmatkailijana, lääkärinä ja lehtimiehenä. Hänen tunnetuimmat teokset ovat runokokoelmat Kalevala ja Kanteletar sekä hän on kirjoittanut yli 200 virttä. 

Elias Lönnrot syntyi Sammatissa 9.4.1802, hänen vanhempansa olivat isä kyläräätäli Fredrik Juhana Lönnrot ja äiti Ulrika Wahlberg. Elias oli heidän seitsenlapsisen perheen keskimmäinen. Vanhimman veljensä Henrik Johanin tukemana Lönnrot aloitti koulun vuonna 1814 Tammisaaren pedagogissa. Elias jatkoi opiskelua Turun katedraalikoulussa, mutta joutui keskeyttämään opinnot varojen puutteen vuoksi. Rahoittaakseen opintojaan hän kierteli räätälinä ja kun varoja oli tarpeeksi, hän kirjautui Porvoon lukioon. 

Porvoossa hän opiskeli vain hetken, kunnes muutti Hämeenlinnaan saatuaan sieltä apteekkarioppilaan paikan. Työnsä ohella hän luki itsensä ylioppilaaksi. Vuonna 1822 Elias pääsi Turun yliopistoon opiskelemaan filosofiaa ja hänen opiskelutovereita olivat Johan Ludvig Runeberg ja J.V. Snellman. Viidessä vuodessa hän suoritti Filosofian kandidaatin tutkinnon ja maisterin väitöksen aiheena hänellä oli muinaissuomalaisten jumalana pidetty Väinämöinen. 

Lönnrot jatkoi opiskelua lääketieteen parissa ja Turun palon jälkeen siirtyi Helsinkiin opiskelemaan. Samaan aikaan hän teki ensimmäisen runonkeruumatkansa Hämeessä ja Savossa. Matkallaan Elias kirjoitti päiväkirjaa, Vandraren suomeksi Vaeltaja, missä hän kuvasi tarkasti suomalaisia elintapoja, häiden viettoa sekä runonlaulajaa Juhana Karjalaista. Runonkeruumatkoiltaan hän julkaisi omakustanteisesti neljä Kantele kansanrunojulkaisua ja tällöin syntyi ajatus yhtenäisestä eepoksesta. Suomen kirjallisuusseura alkoi rahoittamaan Lönnrotin julkaisuja ja runonkeruumatkoja. 






Vuonna 1832 Lönnrot valmistui lääkäriksi sekä väitteli tohtoriksi ja hänet siirrettiin piirilääkärin apulaiseksi Ouluun, missä nälänhädän seurauksena sairastettiin paljon lavan- ja punatautia. Lönnrot sai lääkärinviran Kajaanista missä kulkutautitilanne oli vielä pahempi. Kajaanissa ei ollut sairaalaa ja potilaat olivat levittäytyneet laajalle alueelle, näin ollen Lönnrot yhdisti rokotusmatkoihinsa runonkeruun. Lönnrot teki yhteensä 11 runonkeruumatkaa 15 vuoden aikana ja runojen lisäksi hän keräsi outoja sanoja, sananlaskuja, arvoituksia ja kasvien nimiä suomen kielen kehittämistä varten. Matkojen pituus vastasi matkaa Helsingistä etelänavalle, jonka hän kulki kävellen, hiihtäen ja soutaen, sillä kulkuneuvoja oli hyvin vähän. Vaikka tutkimusmatkoillaan hän kohtasi nälkää, syöpäläisiä, suoraa väkivaltaa ja unettomia öitä, niin velvollisuuden tunne ja tiedonhalu saivat hänet jatkamaan. Lääkärinä ollessaan hän valisti kansalaisia rokotusten ja hygienian merkityksestä. 





Lönnrotin runokokoelma Kalevala julkaistiin vuonna 1849 hänen ollessaan 47-vuotias. Samana vuonna hän avioitui Kajaanin sahalla taloudenhoitajana työskennelleen, 26-vuotiaan Marja Piponiuksen kanssa. Marja oli Lönnrotin ystävän J.V. Snelmanin serkku. Elias ja Marja saivat viisi lasta yhden pojan ja 4 tytärtä, joista esikoispoika menehtyi 2 vuoden ikäisenä aivokalvontulehdukseen. Lönnrot toimi lääkärinä Kajaanissa 20 vuotta ja vuonna 1854 hän sai Helsingin yliopistossa Suomen kielen professorin viran ja perhe muutti Helsinkiin. Lönnrot jäi eläkkeelle professorin virasta vuonna 1962 ja perhe muutti Eliaksen synnyinseudulle Sammattiin Lammin taloon. Maria-vaimo kuoli kurkkumätään ja Elias jäi leskeksi ja omien lasten lisäksi hän kasvatti orvoiksi jääneitä sukulaisten ja ystävien lapsia. Elias vietti viimeiset päivänsä Lammin vanhainkodissa ja hän menehtyi vuonna 1884. Ainoa eloonjäänyt tytär Ida myi Sammatin kodin irtaimistoineen isänsä toivomuksen mukaisesti. 







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti