perjantai 28. helmikuuta 2014

Kalevalan päivä






Tänään Kalevalan päivänä halusin vähän muistuttaa itselleni, että mikä kumma tuo Kalevala oikein on. Omat Kalevalan päivän muistoni liittyvät kouluun, siihen kun Kalevalaa oli pakko lukea äidinkielen tunneilla sekä kun jouduin esiintymään koulun Kalevala näytelmässä. Muistaakseni olin seitsemännellä luokalla ja muistan kuinka kamalaa oli esiintyä koko koululle. Minulla oli vain muutama repliikki, mutta jännitin ihan kauheasti etten unohda niitä. Olen ilmeisesti selviytynyt näyttelemisestä kunnialla, sillä en usko, että kukaan muistaa minua noiden esitysten perusteella. Ikä on tainnut tehdä tehtävänsä, sillä tutustuttuani taas Kalevala-aiheeseen, mietin että voisin vaikka lukea jonkin lyhennetyn Kalevala version.  






Kalevalan päivänä juhlitaan suomalaista kulttuuria sekä Elias Lönnrothin kirjoittamaa Kalevala-runokokoelmaa, joka tunnetaan suomalaisena kansalliseepoksena. Kansalliseepos on runon muodossa kuvattu myyttinen sankaritarina, joka kuvaa tietyn kansan luonnetta ja historiaa. Kalevalan päivää juhlitaan 28.2 ja sitä on juhlittu, jo vuodesta 1860 alkaen. Juhlapäivä juontaa juurensa siitä, että 28.2.1835 Elias Lönnroth allekirjoitti ensimmäisen version Kalevalasta. Kalevalan päivä on ollut kalenterissa vuodesta 1950 lähtien ja sitä on juhlittu suomalaisen kulttuurin päivänä vuodesta 1978 alkaen, jolloin siitä tuli myös virallinen liputuspäivä. Kalevalanpäivään ei liity mitään tiettyä suomalaista ruokaperinnettä, vaan usein tarjotaan, jotain suomalaista perinneruokaa.

Kalevala on eeppinen eli kertova runokokoelma. Teosta varten Elias Lönnroth teki vuosina 1828-1845 lukuisia runonkeruumatkoja Suomessa, sekä muilla suomensukuisten kansojen alueilla, lähinnä itärajan takana. Runoja säestettiin usein kanteleella ja ne siirtyivät ennen tallentamista, suullisesti sukupolvelta toiselle. Kalevalan runot kertovat arjesta ja juhlasta sekä historiallisista tapahtumista. Runot, loitsut, tervetulotoivotukset ja sekä surunvalittelut kuuluvat oleellisesti Kalavalan runouteen. Lopullinen Kalevala julkaistiin vuonna 1849 ja sitä on käännetty 53 eri kielelle. Ensimmäinen ulkomaalainen käännös ilmestyi Saksaksi vuonna 1852. Kalevala herätti huomiota ulkomailla ja toi pienen tuntemattoman kansan eurooppalaisten tietoon. 







Kalevala teoksessa Elias Lönnroth yhdisteli kansanrunoista juonellisen runokertomuksen, joka kertoo kahden maan Kalevalan ja Pohjolan välisestä valtataistelusta. Kalevalassa seikkailevia hahmoja on mm. Väinämöinen, Aino, Seppo Ilmarinen, Joukahainen, Kullervo ja Louhi. 







"Kalevala on saanut nimensä sen päätapahtumapaikan, Kalevalan maan mukaan. Kalevalassa asuvat päähenkilöistä mm. Väinämöinen, Seppo Ilmarinen, Lemminkäinen sekä kaunis Aino-neito. Kalevalan kaunista, viljavaa ja vehreää maata kutsutaan myös isäntänsä mukaan Väinöläksi.
Kalevalan vihollinen on kylmä Pohjolan maa. Sitä hallitsee Pohjolan emäntä Louhi. Tämän Pohjan Akan lisäksi Pohjolassa asustavat Pohjan Isäntä, Pohjan pojat sekä kuvankauniit Pohjolan tyttäret. Kerrotaan Pohjolassa asustavan myös noitia ja monenlaisia hirviöitä.
Metsolassa eli Tapiolassa asustaa eläinten rinnalla myyttinen metsän väki hallitsijoinaan Tapio ja tämän vaimo Mielikki. Veden valtakuntaa, Ahtolaa, hallitsevat puolestaan Ahti ja Vellamo.
Tuonela eli Manala on Kalevalassa kuolleiden valtakunta. Sinne päästäkseen on ylitettävä Tuonelan joki, jossa asustavat Tuonen Tytti ja Tuonen joutsen. Tuonen Tytin tehtävä on soutaa kuolleet Tuonelan virran yli Tuonelaan."







Akseli Gallen-Kallela on kuvittanut Kalevalaa ja hänen tunnetuimmat ja suosituimmat teokset ovat Kalevala-aiheisia. Kalevalasta on tehty lapsille omia versioita esim. Mauri Kunnaksen Koirien Kalevala ja Aku Ankka on seikkaillut Kalevalassa. Kalevala on innoittanut monia metal- ja rock-yhtyeitä ja entisen Kalevalan pakkolukemisen sijaan nuoriso on alkanut kiinnostua Kalevalan hahmoista ja mystiikasta.   







Elias Lönnrot (1802 - 1884) tunnetaan suomen kielen kehittäjänä ja uudistajana, tutkimusmatkailijana, lääkärinä ja lehtimiehenä. Hänen tunnetuimmat teokset ovat runokokoelmat Kalevala ja Kanteletar sekä hän on kirjoittanut yli 200 virttä. 

Elias Lönnrot syntyi Sammatissa 9.4.1802, hänen vanhempansa olivat isä kyläräätäli Fredrik Juhana Lönnrot ja äiti Ulrika Wahlberg. Elias oli heidän seitsenlapsisen perheen keskimmäinen. Vanhimman veljensä Henrik Johanin tukemana Lönnrot aloitti koulun vuonna 1814 Tammisaaren pedagogissa. Elias jatkoi opiskelua Turun katedraalikoulussa, mutta joutui keskeyttämään opinnot varojen puutteen vuoksi. Rahoittaakseen opintojaan hän kierteli räätälinä ja kun varoja oli tarpeeksi, hän kirjautui Porvoon lukioon. 

Porvoossa hän opiskeli vain hetken, kunnes muutti Hämeenlinnaan saatuaan sieltä apteekkarioppilaan paikan. Työnsä ohella hän luki itsensä ylioppilaaksi. Vuonna 1822 Elias pääsi Turun yliopistoon opiskelemaan filosofiaa ja hänen opiskelutovereita olivat Johan Ludvig Runeberg ja J.V. Snellman. Viidessä vuodessa hän suoritti Filosofian kandidaatin tutkinnon ja maisterin väitöksen aiheena hänellä oli muinaissuomalaisten jumalana pidetty Väinämöinen. 

Lönnrot jatkoi opiskelua lääketieteen parissa ja Turun palon jälkeen siirtyi Helsinkiin opiskelemaan. Samaan aikaan hän teki ensimmäisen runonkeruumatkansa Hämeessä ja Savossa. Matkallaan Elias kirjoitti päiväkirjaa, Vandraren suomeksi Vaeltaja, missä hän kuvasi tarkasti suomalaisia elintapoja, häiden viettoa sekä runonlaulajaa Juhana Karjalaista. Runonkeruumatkoiltaan hän julkaisi omakustanteisesti neljä Kantele kansanrunojulkaisua ja tällöin syntyi ajatus yhtenäisestä eepoksesta. Suomen kirjallisuusseura alkoi rahoittamaan Lönnrotin julkaisuja ja runonkeruumatkoja. 






Vuonna 1832 Lönnrot valmistui lääkäriksi sekä väitteli tohtoriksi ja hänet siirrettiin piirilääkärin apulaiseksi Ouluun, missä nälänhädän seurauksena sairastettiin paljon lavan- ja punatautia. Lönnrot sai lääkärinviran Kajaanista missä kulkutautitilanne oli vielä pahempi. Kajaanissa ei ollut sairaalaa ja potilaat olivat levittäytyneet laajalle alueelle, näin ollen Lönnrot yhdisti rokotusmatkoihinsa runonkeruun. Lönnrot teki yhteensä 11 runonkeruumatkaa 15 vuoden aikana ja runojen lisäksi hän keräsi outoja sanoja, sananlaskuja, arvoituksia ja kasvien nimiä suomen kielen kehittämistä varten. Matkojen pituus vastasi matkaa Helsingistä etelänavalle, jonka hän kulki kävellen, hiihtäen ja soutaen, sillä kulkuneuvoja oli hyvin vähän. Vaikka tutkimusmatkoillaan hän kohtasi nälkää, syöpäläisiä, suoraa väkivaltaa ja unettomia öitä, niin velvollisuuden tunne ja tiedonhalu saivat hänet jatkamaan. Lääkärinä ollessaan hän valisti kansalaisia rokotusten ja hygienian merkityksestä. 





Lönnrotin runokokoelma Kalevala julkaistiin vuonna 1849 hänen ollessaan 47-vuotias. Samana vuonna hän avioitui Kajaanin sahalla taloudenhoitajana työskennelleen, 26-vuotiaan Marja Piponiuksen kanssa. Marja oli Lönnrotin ystävän J.V. Snelmanin serkku. Elias ja Marja saivat viisi lasta yhden pojan ja 4 tytärtä, joista esikoispoika menehtyi 2 vuoden ikäisenä aivokalvontulehdukseen. Lönnrot toimi lääkärinä Kajaanissa 20 vuotta ja vuonna 1854 hän sai Helsingin yliopistossa Suomen kielen professorin viran ja perhe muutti Helsinkiin. Lönnrot jäi eläkkeelle professorin virasta vuonna 1962 ja perhe muutti Eliaksen synnyinseudulle Sammattiin Lammin taloon. Maria-vaimo kuoli kurkkumätään ja Elias jäi leskeksi ja omien lasten lisäksi hän kasvatti orvoiksi jääneitä sukulaisten ja ystävien lapsia. Elias vietti viimeiset päivänsä Lammin vanhainkodissa ja hän menehtyi vuonna 1884. Ainoa eloonjäänyt tytär Ida myi Sammatin kodin irtaimistoineen isänsä toivomuksen mukaisesti. 







tiistai 25. helmikuuta 2014

Ïltapäivä Geneven vanhassa kaupungissa

Geneven vanhakaupunki on monen muun vanhan kaupungin tapaan mukava käyntikohde ja joka kerta niistä löytyy uutta katseltavaa ja ihailtavaa. Geneven vanhakaupunki Vieille-villem on rakennettu Geneven keskustan korkeimpaan kohtaan kukkulan päälle. Vanhan kaupunki on todella viehättävä, kapeat mukulakivikadut, ihanat aukiot ja vanhat rakennukset ihanine ikkunoineen. 

Tänään tein kävelyretken vanhaan kaupunkiin ja kävin tutustumassa keskiaikaiseen Saint-Pierre katedraaliin ja Geneven vanhimpaan yksityisasuntoon Maison Tavaliin. Tässä muutamia otoksia matkan varrelta!




Place Bourg de Four


St Pierre Katedraali

  

Cour de St Pierre


Les Cannons















Maison Taval
  


Place de Nueve


Parc des Bastions


Mur des Réformateurs
 
 
Huikopalaa Place Bourg de Four


Taas tuli todistettua että paljon voi tehdä ja nähdä pienellä budjetilla. Rahaa ei kulunut kuin noihin herkullisiin Crépeseihin ja kahviin sekä parkkiautomaattiin. Suomessakin on moni museo ilmainen tai sitten tiettyinä päivinä niihin pääsee ilmaiseksi. Samoin on täällä Genevessä, sekä Lausannessa kävin monessa kiinnostavassa paikassa mihin ei tarvinnut maksaa sisäänpääsyä. Taidanpa ottaa selvää muistakin Low-Budjet kohteista ja alkaa käymään niitä läpi!






  


lauantai 22. helmikuuta 2014

Lähirinteet löydetty, vain 17 kilsan päässä!!!

Nyt kun lapset ovat Suomessa viettämässä hiihtolomaa, niin ajateltiin Papin kanssa harrastaa myös hiihtolajeja. Valitettavan vähän olemme täällä ollessa käyneet laskettelemassa, vaikka ihan meidän lähellä vajaan puolen tunnin ajomatkan päässä on kolmekin eri laskettelukeskusta. Tänään päätimme lähteä laskettelemaan ja ajattelimme kokeilla Ranskan puolella olevia Jura-vuoriston rinteitä. Monts-Juran rinteet ovat Geneven lentokentältä vain 15 km päässä ja meiltä lähimmille rinteille on matkaa 17 km. 




Monts-Juran laskettelualue sijaitsee Jura-vuorten eteläpuolella ja koostuu kolmesta eri laskettelukeskuksesta Menthières, Lélex - Crozet ja Mijoux – La Faucill sekä La Vattayn maastohiihtoalueesta. Alueen rinnepituus on yhteensä 60 km ja siellä on yhteensä 47 rinnettä joista, 15 vihreää, 15 sinistä, 12 punaista ja 5 mustaa rinnettä, snowpark Crozetissa sekä 30 hissiä. Alue sijaitsee 800 m korkeudessa ja korkein kohta on 1700 metrin korkeudessa merenpinnasta. Alueella on hyvät mahdollisuudet harrastaa myös muita talviurheilulajeja kuten hiihtoa, hoidettuja hiihtolatuja on yhteensä 160 km tai lumikenkäilyä sekä siellä voi ajella Husky-koiravaljakoilla tai kokeilla 1365 metrin pituista kelkka vuoristorataa. Muita palveluita alueella on hiihtokoulut, lapsiparkit, ravintolat sekä useita hotelleja. Kesäisin alueella voi harrastaa vaellusta ja pyöräilyä. 

 


Papin kanssa otimme kohteeksi Lélex - Crozet alueen rinteet joiden rinnepituus on 30 km, 26 eri rinnettä, 15 hissiä joista kaksi on kabiinia. Korkein kohta on Monthoisey 1680 metrin korkeudessa ja pisin lasku on 2100 metriä. Kun lähdimme kotoota, niin oli aurinkoinen keli ja mittarissa oli 15 astetta ja päästyämme kabiinin lähtöasemalle oli vielä 8 astetta. Autoja oli paljon ja oli hankala löytää pysäköintipaikka, eli kannattaa tulla ajoissa. Lippujen hinta oli mielestäni kohtuullinen 25 € / päivä ja hiihtohississä kuulimme että lippu käy muissakin Monts-Juran hiihtohisseissä, mikäli haluaisi kokeilla toisia rinteitä. Ylhäällä oli hieman pilvistä ja belgialainen hissituttavamme opasti meitä laskemaan Lélexin puolelle, jossa ei ollut niin pilvistä. 

 


Rinteet sopivat minulle kuin nenä päähän, sillä siniset rinteet olivat helppoja laskea ja sopivan pituisia. Rinteet olivat hyvässä kunnossa ja mikä parasta pääsimme tuolihissillä ylös. Vaikka oli viikonloppu, niin rinteillä oli kivasti tilaa. Saattaa olla että tuo pilvinen sää, vaikutti siihen, että väkeä oli vähemmän ja se teki myös laskemisesta ajoittain hieman hankalaa. Söimme myöhäistä lounasta rinneravintolassa ja se oli kyllä ruoan suhteen aikamoinen pettymys, kun vertaamme sitä Avoriazin ihaniin ravintoloihin. Ensi kerralla täytyy ottaa omat eväät mukaan tai sitten kokeilla alhaalla hotellien yhteydessä olevia ravintoloita. Laskiessamme takaisin Crozetin kylään päin, maisemat olivat aivan mahtavia, lumiset Alpit, vihertävä maaseutu ja Geneve-järvi näkyivät edessäpäin. Aika huikeata! 




Tajusin vasta tänään miten, upeat puitteet meillä täällä on. Onpa mahtavaa kun helmikuussa täällä alhaalla on lumetonta, aurinko paistaa ja on  15 astetta lämmintä, sekä jos haluaa harrastaa talvilajeja niin lähin paikka on vain 17 kilometrin päässä! Maisemat ovat täällä aivan mahtavia ja tästähän täytyy nauttia nyt, ettei myöhemmin kaduta. Onneksi talvikausi täällä Jura-vuorilla kestää maaliskuun loppuun asti ja Alpeilla jonne on reilu tunnin ajomatka, kausi kestää vielä huhtikuun loppuun asti. 





Mukavan laskettelupäivän kruunasi jääkiekossa Suomen voitto U.S.A:sta ja Leijonien Olympiapronssi! Hyvä Leijonat!

tiistai 18. helmikuuta 2014

Martan puuhanurkka

Tää on taas näitä!!!

Niin tyypillistä Marttaa, yksi pieni juttu voi aloittaa suuremman operaation! Viikonloppuna kaivoin uuden ompelukoneeni ja päätin ommella meille verhot sekä lyhentää Papille housunlahkeita. No kaivoin sitten pitkästä aikaa esille ompelutarvikkeeni ja huomasin että ompelupakkini oli pommin jäljiltä. Lopetettuani ompelu-urakan päätin siivota tuon ompelupakin ja sitten koko homma räjähti käsiin. Järjestelin ompelutarvikkeet ja poistin kaiken turhan ja ylimääräisen. 



 Innostuin näpertelemään nauhoille pahvista säilytystelineen. 


Saatuani nauhat, langat ja napit järjestykseen huomasin että ne menivät paljon pienempään tilaan. Päätin sitten jatkaa askartelutarvikkeiden järjestelyllä. 

Keräsin lahjanarut, rusetit, helmet sekä muut tilpehöörit yhteen kasaan ja laitoin niitä lasipurkkeihin, jotta ne näkyisi paremmin ja niitä olisi helpompi etsiä. 
 




Olin oikein tyytyväinen lopputulokseen ja lähdin viemään niitä takaisin paikoilleen kunnes tajusin että nehän hukkuisivat puuhanurkkaukseni sotkuihin, eivätkä näyttäisikään enää yhtä kivoilta. Sitten iski raivausvimma. 

Puuhanurkkaus ennen

Muuton jäljiltä olen kerännyt askartelu- ja ompelutarvikkeita tulevaan puuhanurkkaukseeni, mutta en ole saanut aikaseksi laittaa sitä vielä kuntoon. Olen iloinen että minulla on kerrankin mahdollisuus saada oma puuhastelupaikka, mihin voi jättää tarvikkeet levälleen ja jatkaa puuhastelua myöhemmin. Puuhanurkkaukseni sijaitsee kellarissa, joka on aika viileä, joten nähtäväksi jää aionko jatkossa puuhastella siellä vai siirrynkö takaisin keittiön pöydälle. No ainakin saan tavarat järjestykseen ja löydän tarvitsemani helpommin. Mikäli viileinä aikoina siellä ei viihdy, niin kesän helteillä sinne voi mennä viilentymään. 

Aloitin raivaamisen Martalle tyypilliseen tapaan eli revin kaikki tavarat esiin ja sitten aloin ihmetellä miten ne järjestetään. Samalla tuli käytyä läpi kaikki materiaalit ja heitettyä turhat pois sekä tein pussukan kierrätykseen vietäväksi. Viimeksi kierrätys-keskiviikkona huomasin että aikaisemmin jättämäni laskettelulasit ym. muut tavarat olivat hävinneet. Olipa kiva tunne huomata että ne olivat kelvanneet jollekin, eikä tarvinnut heittää ehjää tavaraa roskiin. 


Lahjapaperit löysivät uuden paikan vanhasta kukkaruukusta, otin käyttöön keittiön entisen kierrätyslokerikon ja järjestelin sinne sitä sun tätä, laitoin pöydälle uudet siistit lasipurkkini, ompelutarvikkeet löysivät oman paikan tuunausta vailla olevasta Lundian lipastosta, ompelukonekin mahtui pöydälle, kaivoin vanhan pöytälampun esille, nakuttelin rakkaan Mini-kellon seinälle sekä löysin Rosan vanhat matot, jotka ovat jääneet hänen uusien sisustusvärien vuoksi käyttämättä. 

Puuhanurkkaus jälkeen


Itse olin todella tyytyväinen lopputulokseen ja esittelinkin sitä innolla perheelleni, jotka tosin pyörittelivät hieman päätään... Veikkaanpa että tämä raivaus ei jää tähän, sillä hakiessani askartelutarvikkeita työpisteeltä huomasin että sinne jäi ammottava aukko... Muuton jälkeen en mielestäni ole saanut laitettua työpisteen tavaroita järkevästi, sillä koskaan en löydä mitään, mitä etsin... 



 

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Ompelukammo


Olen aina salaa haaveillut, että osaisin ommella ja voisin näppärästi tehdä kaikenlaisia sisustusompeluksia, korjata ja tuunata vaatteita sekä tehdä helppoja asusteita. Näin ei kuitenkaan ole, sillä ompelukone sekä neulomis kammo juontaa juurensa jo yläasteelta. Muistan kuinka koulussa piti tehdä tiettyjä ommelluksia ja siihen aikaan koulun pakolliset mallit ja kankaat olivat ihan kauheita eivätkä ne motivoineet yhtään. Tiesit jo heti alussa, että et tule koskaan käyttämään valmista työtä, joten taisin mennä käsityö tunneilla sieltä missä aita on matalin. Koulussa en myöskään ollut opettajamme Ulla Erhon eli "Rulla Verhon" suosikkioppilaita ja tämä vanhempi rouva taisi olla iloinen siitä kun en valinnut käsityötä valinnaisaineeksi. 

Muistelen että olisin viimeksi käyttänyt ompelukonetta noin 20 vuotta sitten, kun perustimme Papin kanssa ensimmäistä yhteistä kotia. Olin keväisen sisustusvimman aikaan ostanut, keväisiä kankaita ja ompelin niistä innoissani verhoja. Verhoja ommellessa huomasin vaativani itseltä täydellisyyttä ja kuinka helposti kärsivällisyyteni petti sekä huomasin että kömpelöt kätöseni eivät sopineet pikkutarkkaan nypräämiseen. Olen ollut onnellisessa asemassa sillä lähipiirissäni on henkilö, joka tykkää ommella ja olenkin saanut viedä hänelle rikkinäiset vaatteet, lyhennettävät housut sekä verhot ommeltavaksi. Tämän vuoksi olenkin pärjännyt hyvin tähän asti ilman ompelukonetta. Tiesin, että kun muutamme Sveitsiin, tämä ihana palvelu loppuu ja päätin ostaa elämäni ensimmäisen ompelukoneen. Tätä ei kyllä moni ystäväni usko todeksi! Tosin, ensiksi ajattelin, että kun meille tulee vieraita, niin he pääsevät heti ompelemaan. Muutamia kuukausia sitten ostin ruokailutilaan ja olohuoneeseen verhot, jotka ovat odottaneet siitä asti lyhentämistä sekä Papi on useaan otteeseen vihjaillut, josko hänen housut saisi lyhennettyä. Viime viikolla hän kaivoikin ompelukoneen esille ja yritti aloittaa housujen lyhentämisen, mutta luovutti kesken kun ompelukoneen virittäminen oli liian vaikeaa. Muutama vuosi sitten sain neulottua ensimmäiset villasukat ja se oli oikeestaan ihan kivaa puuhaa ja tänään ajattelin hyökätä Singerin kimppuun ja selättää ompelukammoani. Googlailin hieman ja löysinkin hyviä ohjeita housujen ja verhojen lyhentämiseen sekä paljon muita kivoja ompeluideoita. 

Katsotaan miten käy...

...muutaman tunnin kuluttua

Käyttöohjeiden avulla sain puolattua ja laitettua langat koneeseen, huomasin että nämä nykyajan koneet ovat aika moderneja ja mikä parasta ne on kevyitä. Harjoittelin hieman mallitilkun kanssa ja sitten aloin hommiin. Aikaa kului hurjasti valmisteluihin, mutta ensimmäisten housujen lyhentäminen sujui mielestäni oikein hyvin sekä jälkikin oli ihan kelpoa. Seuraavien housujen kanssa esityöt kestivät vähemmän aikaa, mutta sitten tuli ongelmia lankojen kanssa ja jouduin venkslaamaan niiden kanssa. Huomasin että kankaissa on eroja ja mm. samettikangas oli vaikeampi käsitellä. En ollut ihan tyytyväinen jälkimmäisten housujen lopputulokseen mutta kyllä ne kuulemma Papille kelpasivat.   



Sitten oli verhojen vuoro... Verhot on ostettu Ikeasta ja kun tutkiskelin niitä, niin huomasin että ne on aika vinoon ommeltu. Tämä aiheutti minulle hieman päänvaivaa mittaamisen suhteen ja jouduin pähkäilemään sitä kotvan aikaa. Valitettavasti en saanut verhoja vielä valmiiksi, mutta sain aloitettua verhojen esikäsittelyn, joten huomenna voin jatkaa taas verhojen parissa. Tuossa kun noiden kankaiden kanssa touhusi, alkoi jostain vanhastaan tulla erilaisia muistikuvia ja tipsejä miten niitä pitäisi käsitellä. Olen aika ylpeä itsestäni hermoni kestivät suht hyvin, sallin itselleni olla hieman suurpiirteinen sekä sain lyhennettyä kolmet housut ja aloitettua verhojen lyhentämisurakan. Musta ja Singeristä tais tulla ihan hyviä kamuja!




Tästä se lähtee...


perjantai 14. helmikuuta 2014

Ystävänpäivä






Ulkomailla asuessa juhlapäivät saavat ihan toisen merkityksen, moni suomalainen juhlapäivä saattoi unohtua Suomessa asuessa, mikäli se ei ollut virallinen vapaapäivä. Ulkomailla asuessa suomalaisuus on itselleni paljon vahvempi tunne ja näin ollen haluan viettää täällä Sveitsissä näitä juhlapäiviä suomalaisten perinteiden mukaan. Ystävänpäivä on joulun lisäksi toinen juhlapäivä, joka saa tunteet pintaan ja kaipaamaan omia rakkaita ja ystäviä. 

Vaikkakin nykyajan yhteydepitovälineet ovat aivan huippua ja monin eri tavoin voi olla yhteydessä ystäviin, niin joskus sitä vaan kaipaa ystävän halausta. Ystävyyssuhteet ulkomailla elävät koko ajan, koskaan ei tiedä kuka on tulossa tai kuka on lähdössä. Uudet ystävät ovat tärkeitä vaikka välillä tuntuu, ettei uskalla ystävystyä, kun pelkää jo tulevaa menetystä. Lapsille tämä saattaa olla vielä vaikeampaa, kuin meille aikuisille, sillä he usein jakavat tietyn kasvun vaiheen näiden ystävien kanssa. Pitäisi osata elää hetkessä ja nauttia siitä mitä tällä hetkellä on! Ajoittain saan viestejä eri puolilta maailmaa ja koenkin sen rikkautena, sillä tunnen että olen onnistunut lyhyessä ajassa antamaan itsestäni jotakin toiselle ja samalla saanut paljon itselleni. 




Hyvää ystävänpäivää

kaikille rakkaille ystäville, 
missä ikinä olettekin <3



Suomessa ystävänpäivää on vietetty 1980-luvun lopulta lähtien ja vuonna 1987 se merkittiin kalenteriin juhlapäiväksi. Suomessa ystävänpäivää eli Valentinen päivää vietetään enemmän muistamalla ystäviä kun muualla maailmassa, sitä juhlitaan rakastavaisten juhlana. Ystäviä muistetaan usein korteilla, ruonoilla, suklaalla, ruusuilla tai pienillä lahjoilla. Ystävänpäivän tunnuksena on rakkauden symbolina pidetty punainen sydän ja punaista sydäntä käytetään paljon askarteluissa ja koristeellisissa leivonnaisissa. Ystävänpäivälle ei ole mitään perinteisiä ruokia tai leivonnaista. Monet ystävänpäivän perinteet ovat lähtöisin Englannista sillä siellä Valentiuksen päivää (St Valentine's Day) on juhlittu jo vuodesta 1537 asti. Valentinen päivän kortteja on Englannissa lähetetty jo 1800-luvulla.


Kerrotaan että, Valentiuksen päivä on saanut nimensä Piisapa Valentiuksen mukaan, joka vihki salaa nuoria sotilaita avioliittoon Rooman Keisari Claudius II kielloista huolimatta. Keisari piti naimattomia sotilaita parempina, sillä pitkillä sotaretkillä he eivät miettineet perheen hyvinvointia. Piispa paljastui ja joutui vankilaan. Tarina kertoo että kiitolliset vaimot lähettivät hänelle lahjoja vankilaan, josta ystävänpäivän lahjaperinne on saanut alkunsa. Sanotaan myös että, Piispa rakastui vankilassa ollessaan vartijan tyttäreen ja viimeisen kirjeen hän allekirjoitti Sinun Valentinesi. Valentine mestattiin 14.2 vuonna 269 ja tuosta päivästä on tullut rakastavaisten muisto- ja juhlapäivä.




tiistai 11. helmikuuta 2014

11.2 yleinen hätänumeropäivä

Tänään 11.2 vietetään yleistä hätäpäivää eli yks yks kaks- päivää. Yleistä hätäpäivää vietetään kaikissa EU- maissa ja Suomessa päivää on vietetty jo vuodesta 1997 alkaen. Ympäri Suomea järjestetään erilaisia 112- tapahtumia ja yleisen hätäpäivän tarkoituksena on jakaa tietoa turvallisuudesta sekä miten vahinkoja ja onnettomuuksia voidaan ennaltaehkäistä. Suomessa ja muissa EU:maissa 112 numero on yleinen hätänumero ja siihen soittaminen on ilmaista lankapuhelimesta sekä matkapuhelimesta. Täällä Sveitsissä ei ole käytössä yleinen hätänumero 112, vaan poliisille, palolaitokselle ja kiireellisille hätätapauksille on omat numeronsa.


11.2 juhlitaan myös Arjen sankareita ja kampanjassa etsitään tavallisia ihmisiä jotka ovat aina valmiina auttamaan muita apua tarvitsevia. 112- päivän verkkosivuilla on voinut ilmiantaa Arjen sankareita ja tänä vuonna Arjen sankareiksi, on valittu Suomen Pelastuskoiraliitto. Pelastuskoiratoiminnassa on mukana lukuisia vapaaehtoisia ja he kouluttavat koiria pelastustyöhön ja ovat viranomaisten apuna kadonneita etsimässä. Koirien koulutus kestää useita vuosia ja vaatii jatkuvaa koulutusta sekä he ovat hälytysvalmiudessa joka päivä ympäri vuorokauden. Onnea Arjen sankareille!



Tänään ajattelinkin 112-päivän hengessä hankkia kotiin toimivat palohälyttimet, päivittää kaikki hätänumerot ja selvittää asuinpaikkani lähimmän poliisin, sairaalan ja ensiavun yhteystiedot. Nämä tiedothan jokaisen tulisi ensi tilassa selvittää ja päivittää aina muuton jälkeen. Jostain syystä tämä on päässyt unohtumaan...




Viime vuonna 112- päivänä sain vihdoin tallennettua ICE-numerot omaan puhelimeeni. Kauaa tuohon itse numeroiden tallentamiseen ei mennyt, mutta muutama vuosi siinä meni, ennen kuin sain aikaiseksi tallentaa numero. ICE eli In Case of Emergency numero on lähiomaisen puhelinnumero, joka auttaa ja nopeuttaa toimimista hätätilanteessa. Lähiomaisen numero tallennetaan puhelimeen lyhenteellä ICE (Esim. ICE 1 Papi, ICE 2 Faija...) ja numeron eteen lisätään maakoodi esim. Suomi +358 ja jätetään suuntanumerosta ensimmäinen 0. Kun ICE- numerot on tallennettu puhelimeen, on onnettomuuden sattuessa auttajien helppo löytää omaisten yhteystiedot ja saada tarvittaessa lisätietoa. ICE-numeron yhteystiedoksi kannattaa valita henkilö, joka tietää mahdollisimman paljon sinusta mahdollisista sairauksista ja lääkityksistä. Usein kumppanin numero laitetaan ensimmäiseksi mutta kannattaa myös laittaa toinenkin numero, sillä usein kumppanin kanssa ollaan samaan aikaan liikenteessä. Täytyy myös muistaa kertoa niille henkilöille, joiden numerot ovat tallennettu ICE-koodilla, ettei se tule heille yllätyksenä ja he osaavat tilanteen sattuessa.

Tänään kannattaakin testata palovaroittimet ja katsoa että ulosmenotiet ovat esteettömät sekä miettiä milloin viimeksi kävi nuohooja.  Älä käytä vioittuneita laitteita tai sähköjohtoja, vaan vie ne ammattilaiselle korjattavaksi tai hanki uusi. Milloin viimeksi imuroit jääkaapin- ja pakkasen takaosan? Onko kotonasi tarvittavat alkusammutusvälineet?

Hätäpäivän kunniaksi aion myös keskittyä tällä hetkellä suurimpaan hätääni eli kulmien ja ripsien värittömyyteen, joten ei kun kosmetologille =) 

Mukavaa hätäpäivää kaikille!




sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Kevät tulee ja sisustusvimma iskee...




Selkeitä kevään merkkejä ilmassa, päivät ovat alkaneet pidentyä huomattavasti, esikot ja krookukset ovat tulleet kauppoihin sekä Martalla on joka keväinen sisustusvimma. Nyt kun tavarat ovat saaneet täällä uudessa kodissa jonkinlaisen paikan niin, nyt voi alkaa sisustamisen uudelleen ja saada kodista hieman toimivamman. Eteinen on jokaisen kodin käyntikortti ja tuntuu että siellä on aina liian vähän tilaa kengille ja ulkovaatteille. Kaivoin kellarista yhden vanhan hattuhyllyn ja siitä se sitten lähti... Kun hattuhylly oli saatu seinään kiinni, niin teki mieli alkaa laittaa muitakin paikkoja uuteen uskoon ja eikun Ikeaan hakemaan ideoita.


Matkalla Ikeaan huomasimme Rosan kanssa Aubonnessa kyltin "Brocante Marche", olin aikaisemmin kuullut tuttavaltani, että näissä paikoissa myydään huonekaluja. Brocante on paikka missä myydään käytettyjä tavaroita ja voisi ehkä verrata Suomessa antiikkiliikkeisiin, jotka ostavat jäämistöjä ja kuolinpesiä. Aubonnessa tuo tila oli noin 3000 neliötä ja se oli neljässä kerroksessa. Paikka oli aivan täynnä tavaraa, huonekaluja, levyjä, kodintavaroita, urheiluvälineitä ja suurin osa tavaroista oli todella vanhaa. 


Paikka oli aika erikoinen, seinillä oli kaikenlaisia seinäkirjoituksia ja hämäryys toivat hieman karmivan olon. Paikka on ollut ilmeisesti pitkään tyhjillään. Myyjät käyvät ilmeisesti kirpputoreilla rekkojen kanssa myymässä sillä bongasin sieltä hevosenkengistä tehdyn viinipullotelineen, minkä olin nähnyt Nyonin kirpputorilla sekä kehyksiin tehdyn mitalikokoelman, jonka olin nähnyt Geneven kirpputorilla. Olen jo pitkään etsiskelyt tuollaista kehystä tai lasista laatikkoa, mihin voisi tehdä kokoelman Papin mitaleista. Nuo mitalit ovat olleet edellisestä muutosta asti muuttolaatikossa joten olisi kiva saada ne jotenkin esille. Tällä kertaa en kuitenkaan löytänyt etsimääni penkkiä tai sopivaa lasikehystä Papin mitaleille ja karttapallokin on vielä hakusessa.


Ikeasta sen sijaan satuin löytämään penkin meidän makuuhuoneeseen mihin saan laitettua päiväpeiton ja koristetyynyt sekä ostin Ribba kehyksiä joihin ajattelin tehdä kokoelmat Papin ja Rosan mitaleista. Mukaan tarttui myös pöytäliina, lasisia säilytyspurkkeja, tietenkin serviettejä ja ihania krookuksia sekä heräteostoksena pieni kulmahyllykkö. Paljon muutakin "tarpeellista" tuli hankittua, joten Tavara päivässä-projektiin tulee taas lisää haasteita. Aika loppui kesken, joten täytyy mennä pian uudelleen ja toivottavasti silloin ovat saaneet jo valmiiksi nuo näyttelytilat, sillä harmikseni suurin osa oli remontissa. Onkohan jotain uutta tulossa? Ensi viikko meneekin mukavasti sisustaessa, saisinkohan vihdoinkin aikaseksi kaivaa esille ompelukoneen ja opetella sen käyttöä. Olohuoneen verhot ovat jo muutaman kuukauden odotellut lyhentämistä.


Tällä viikolla vihdoin pääsin aloittamaan kauan odotetut Ranskan kielen opinnot. Ryhmässämme on kuusi oppilasta ja tunnit ovat kaksi kertaa viikossa. Ensimmäisen viikon jälkeen voin vain todeta, että pitkä on matka ja toivottavasti joskus vielä pystyisin kommunikoimaan Ranskaksi. Päätin, että yritän käyttää Ranskaa niin paljon kuin mahdollista ja onnistuinkin jo tekemään ensimmäisen MC Donald´s tilaukseni Ranskaksi. 

Espanjassa asuessamme pidimme ruotsalaisten rouvien kanssa usein lounaskekkereitä joissa oli kiva tavata ystäviä ja päivittää kuulumisia. Olen jo pitkään luvannut pyytää ystäviä kahville sekä näyttää heille taloa ja vihdoin viime perjantaina sain aikaiseksi järjestää lunssin eli lounaskekkerit Suomi-rouville. Ilokseni melkein kaikki pääsivät tulemaan ja oli mukava rupatella ja mikä parasta, talo täynnä kukkia sekä kämppä siistinä viikonloppua varten. 

Sotshin olympialaiset ovat alkaneet ja meillä kisakatsomossa seurataan kisoja saksankieliseltä tai ranskankieliseltä kanavalta. Harmi ettei TV-kaistalta voi seurata kisoja online, sillä olisi hauska kuulla suomalaista selostusta. Suomen mitalitilikin avautui tänään ja Enni Rukajärvi sai hopeaa lumilautailun slopestylessä. Hyvä Enni! 


Meidän rannassa oli jo merkkejä keväästä,
sillä linnut laulaa ja kukat alkavat nousta. 


Valokuvaprojekti etenee tällä hetkellä aika hitaasti, sillä I-phone kuvien siirtämisessä koneelle on ollut haasteita. Kaikki kuvat eivät olleet kopioituneet muistitikuille ja olen joutunut lähettämään kuvia sähköpostin välityksellä. Perhe yrittää painostaa siirtymään Mac-käyttäjäksi, mutta en ole sinut asian kanssa ja pistän vastaan niin pitkään, kun on mahdollista. Toiveena olisi ensi viikon aikana saada kaikki kuvat koneelle, jotta pääsen laittamaan niitä aikajärjestykseen.