keskiviikko 10. lokakuuta 2018

Tapahtui syyskuussa





Kuukausi alkoi mukavissa merkeissä, heräsin meinaan syyskuun ensimmäisenä aamuna Sveitsistä. Lähdin juhlimaan ystäväni syntymäpäiviä ja samalla otin muutaman ekstra vapaapäivän, että voin tavata ystäviä sekä fiilistellä entisiä kotikontuja. Viikonloppu oli todella onnistunut ja on ihan hassua kuvitella että siitä on aikalailla tasan vuosi, kun muuttoauto saapui Sveitsistä tänne Espooseen.  

Tällä hetkellä kun kirjoitan tätä postausta, niin olen jälleen lomatunnelmissa, tällä kertaa syntymäpäivien merkeissä mennään Madridiin, joka on myös entinen kotikaupunkini. Mitä mahtaa tapahtua kun suomalainen, ruotsalainen ja tanskalainen palaa entisille kotikonnuille? Siitä kerron viimeistään lokakuun postauksessa, saattaapi olla että näissä paikoissa tulee taas käytyä. 



Tapahtumia syyskuussa




Syksyn värit ovat nyt parhaillaan ja joka puolella on todella kaunista, syyskuussa tulikin nautittua paljon ulkoilusta, opastetuista kierroksista sekä erilaisista tapahtumista. Helsinkiin Narinkkatorille saapui upeat markkinat, joissa oli ruokaa eri maista, nämä toivat elävästi mieleeni Keski-Eurooppalaiset markkinat.





Euroopan kulttuuriperintöpäivää vietettiin syyskuun toisena viikonloppuna ja koko viikon ajan oli tajolla erilaista ohjelmaa. Espoossa järjestettiin useita opastettuja kävelykierroksia ja minä osallistuin jopa näljälle eri kierrokselle yhden viikonlopun aikana! Ensimmäisenä osallistuin Otaniemessa järjestettävälle kierrokselle, joka kertoi Otaniemen kartanosta, opas oli todella hyvin perehtynyt aiheeseen ja olin oikein tyytyväinen. Otaniemi on ollut minulle aina hieman tuntematonta aluetta, joten jo tämänkin puitteissa kierros oli oikein mielenkiintoinen. 




Otaniemen kierros päättyi Teekkarikyllään, missä oli mahdollisuus osallistua Teekkareiden järjestämälle kierrokselle. Olin kahden vaiheilla, mutta päätin kuitenkin jäädä vielä tälle toiselle opastukselle se olikin oikein informatiivinen ja pääsin hieman kärryille tuosta teekkarimaailmasta. Kierroksen jälkeen oli mahdollisuus tutustua Teekkareiden museoon ja käytin tietenkin tilaisuuden hyväksi.




Seuraavana päivänä osallistuin Glimsin talomuseossa pidetävälle kierrokselle, joka oli kuului myös Euroopan kulttuuriperintöpäivien tapahtumiin. Kierros oli todella mielenkiintoinen ja informatiivinen, opas osasi asiansa, kierroksen aikana käytiin läpi lähialueen ja Espoon historiaa. 






Viikonlopun odotetuin kierros oli Leppävaarassa järjestetty ”Sisällissota Espoossa”, kierroksen aikana kuultiin tarinoita, jotka liittyivät sisällissodan tapahtumiin. Opastettu kierros oli todella mielenkiintoinen ja pääsin näkemään Leppävaarassa sijaitsevia sisällissodan tapahtumapaikkoja. Kävin viime keväänä Espoon kaupunginmuseon ”Särkynyt elämä-sisällissota Espoossa”- näyttelyssä ja tämä Leppävaaran kierros käsitteli vielä tarkemmin noita sisällissodan vaiheita Espoossa. Näyttely on vielä WeeGee talolla muutaman viikon ajan 21.10.2018 asti, mikäli et ole vielä sitä nähnyt, niin kannattaa ehdottomasti käydä. ”Särkynyt elämä-sisällissota Espoossa”- näyttely, joka kertoo punaisten ja valkoisten taisteluista Leppävaarassa.

Näistä opastetuista kierroksista teen vielä omat postaukset myöhemmin. 


Veriruusut Kom-teatterissa




Sisällissota teema jatkuu! Kävin ensimmäistä kertaa Kom-teatterissa, siellä esitettiin Veriruusut näytelmää, joka kertoo naisista sisällissodassa. Näytelmä kertoi Valkeakosken paperitehtailla työskentelevistä naisista jotka värväytyivät sotaan. Näytelmä nousi heittämälllä ykkössijalle kaikkien näytelmien joukossa mitä olen nähnyt. 

Tykkäsin miten pienillä asioilla saatiin luotua aito tunnelma, lavastus oli olematon, mutta silti se piti sisällään kaiken tarpeellisen. Näytelmän musiikki ja laulut olivat oikein onnistuneet ja surullista aihetta käsiteltiin sopivasti huumorilla. Tykkäsin todella! Näytännöt ovat jo loppuneet, mutta huomasin että YLE on taltioinut Tampereen teatterikesän näytöksen ja se esitetään lauantaina 17.11.2018 televisiossa. Suosittelen katsomista! Näyttelijät olivat ihan loistavia!


Kissojen yö




Tänä vuonna osallistuin ensimmäistä kertaa Korkeasaaren kissojen yöhön. Monesti on pitänyt siellä käydä, mutta aikataulut etivät ole sopineet tai se on vaan jäänyt. Lähdimme koko perheen voimin Korkeasaareen, alkoi jo pikkuisen hämärtää kun saavuimme. Vaikka meillä oli aikataulut miten eläimet saavat ruokaa niin ne jäi kuitenkn näkemättä. Kyllähän nuo kissat liikkuivat enemmän kuin kesällä, mutta silti niitä oli vaikea nähdä. Suuri pettymys oli että emme päässeet apinataloa katsomaan, niiden seuraamien on suurinta hupia. 




Mieletön rankkasade yllätti meidät ja olimme onneksi juuri Karhulinnan luona, joten päätimme mennä ravintolaan syömään. Minulle tuli todella nostalginen olo sillä Karhulinnan kahvila on ollut ensimmäinen kesätyöpaikkani. Katselin keittiön työskentelyä ja mieleeni tuli mukavia muistoja tuolta ajalta. Kahvila oli hieman muuttunut vuosien saatossa ja kioskit ovat vaihtaneet paikkaa. Ai että miten hauskaa meillä olikaan tuolloin töissä! Ruokailun jälkeen alkoi olla jo pimeää ja ihmisiä oli ruuhkaksi asti, päätimme lähteä sateen alta pois. 




Kissojen yö on ollut yksi tapahtuma must see-listallani jo pitkän aikaa ja täytyy sanoa että olin kuitenkin siihen hieman pettynyt. Paljon ihmisiä, huono näkyvyys ja pimeä tui yllättävän nopeasti. Voisikohan tapahtuman järjestää aikaisemmin syksyllä? niin hämärä tulisi myöhemmin illalla ja ehtisi pidemmän aikaa katsella eläimiä. Olemassa olevista aitauksista ei näe kunnolla eläimiä, aikanaan tykkäsin kovasti Ruotsin Kolmordenista, silä siellä eläimillä oli isot alueet ja niitä pystyi katsella ylhäältä käsin, jolloin näkyvyys oli parempi. 


Design-museo




Siitä onkin kulunut aikaa kun viimeksi kävin Design-museossa. Viime kuussa päättyi Timo Sarpanevan näyttely ja onnekseni ehdin vielä käväistä siellä. Nähtävillä oli useita tuttuja esineitä, joita löytyy useista kotitalouksista sekä suunnittelijan muita töitä ja paljon videomateriaalia. Näyttelystä olisi varmasti saanut paljon enemmän irti opastetun kierroksen avulla, mutta olin niin viime tinkaan liikenteessä, että kierroksia ei enää ollut. 









Sarpanevan näyttelyn lisäksi kävin myös muut näyttelyt läpi ja alakerran perusnäyttely sai hymyn huulille. Näyttelyyn on koottu suomalaisen muotoilun helmiä kuten astioita, vaatteita, tekniikkaa ja koruja. Hei kuka muistaa vielä Nokian Communicatorin?


Matkailu





Kuten tuossa alussa mainitsin niin kuukausi alkoi mukavasti Sveitsin vierailulla. Ystäväni täytti pyöreitä ja järesti upeat juhlat, saimme nauttia hyvästä ruoasta sekä viihdyttävästä ohjelmasta, oli ihan mahtavaa nähdä ystäviä pitkästä aikaa, juhlavieraatkin olivat jäjestäneet myös juhlakalulle ohjelmaa. 

Hassua ajatella että siitä on todella jo vuosi kun muutin Sveitsistä Suomeen, tuntui kuin en olisi ollut päivääkään poissa. Ehdin viikonlopun aikana tekemään ja näkemään kaikkea sitä, mitä eniten ikävöin Sveitsissä, upeita järvimaisemia, vuoria ja viinitahoja, ratsastusta, patikointia ja tietenkin ystäviä. Vaikka viikonloppu oli aivan mahtava oli myös kiva palata kotiin ja jäädä haaveilemaan seuraavasta reissusta.


Ulkoilu 




Alkukuusta ostin uudet lenkkarit ja olenkin ulkoiluttanut niitä aika hyvin syyskuun aikana. Pikkuhiljaa alkaa paniikki iskeä siitä, kuinka kauan ehtii vielä nauttia patikoimisesta tämän syksyn aikana. Tämän vuoksi olen yrittänyt käydä patikoimassa aina kun kelit on kohdillaan. 

Kävin ensimmäistä kertaa Espossa sijaitsevalla Pirttimäen ulkoilualueella. Siellä on kolme eri merkittyä patikointireittiä ja reittiyhteys Nuuksion kansallispuistoon. Reitit ovat helppokulkuisia ja hyvin opastettuja sekä merkitty. Minua kiinnosti erityisesti yksi reitti, jonka varrella oli hiidenkirnuja, tuosta reitistä voit lukea täältä.







Kävin myös tutustumassa minulle aivan uuteen alueeseen Vuosaaren tuntumassa sijaitsevaan Uutelan ulkoilualueeseen. Olin katsonut kartalta sopivan reitin, joka oli muodoltaan kahdeksikko ja lisäyksenä tuohon reittiiin oli edestakainen matka Skatanniemen kärkeen mikä oli merkitty näköalapaikan tunnuksella. Eksyin patikoinnin aikana muutamaan otteeseen ja reitistä tuli paljon alkuperäistä pidempi. Niemen kärjessä oli mielenkiintoinen linnoitus, joka on ollut käytössä I -maailmansodan aikana. Tästä patikoinnista kirjoitan oman postauksen ja voit lukea siitä myöemmin lisää.






Loppukuusta kävin vielä ihan kotinurkilla patikoimassa ja löysin aivan mahtavan reitin, Hanikan luontopolku Soukan tuntumassa. Tuo reitti oli todella huikea, matkan varrella saimme nauttia todella erilaisesta maastosta, pitkospuita meren rannalla, metsäpolkuja, jyrkkiä kallioita ja jääkauden aikaisia merkkejä. Tästä reitistä tulee myöhemmin oma postaus. 






sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Hiidenkirnuja jahtaamassa Espoon Pirttimäellä






Pirttimäen ulkoilualue on ollut pitkään mielessä ja minulla on ollut toive päästä sinne patikoimaan. Kävin jo kerran siellä patikoimassa, mutta sade yllätti ja tämän vuoksi päädyimme lyhyempään reittiin. Tuolloin huomasin opastaulusta, että alueella on hiidenkirnuja ja päätin että sinne on vielä tultava uudemman kerran. Ulkolureitit olivat todella hyvinhoidettuja ja helppokulkuisia, sillä ne ovat talvella hiihtolatuja. Muutamat kohdat tuntuivat jopa todella tutuilta, sillä vuokrailin aikanaan yhtä hevosta lähitallilta ja kävin sillä paljon  maastoilemassa.




Lähdin uudemman kerran yrittämään pidempää patikointireittiä ja minulla oli toiveena nähdä nuo hiidenkirnut. Hämmästyin kuin katsoin karttaa tarkemmin ja huomasin että tuo Pirttimäki sijaisee Nuuksion alueella, aivan Nuuksion Pitkäjärven ja Bodom-järven välissä. Yllätyin että linnuntietä ja patikoiden välimatka Solvallaan on vain reilu 7 kilometriä, kun taas autolla se on jotakin ihan muuta. Vaikka olen ikäni asunut Espoossa niin nuo Pohjois-Espoon ulkoilualueet ovat minulle edelleen suuri mysteeri, enkä ole niissä juurikaan käynyt. Yksi syy lienee että nuo ulkoilualueet eivät ole helposti saavutettavissa muutoin kuin autolla. Espoon poikittaisliikenne ja sisäiset liikenneyhteydet ovat aika onnettomat ja kuulusia siitä, että ne kestää.


Patikointia Pirttimäellä 




Lähdin matkaan ja tällä kertaa aurinko paistoi, joten ei ollut pelkoa että alkaisia satamaan. Tutkin karttaa tarkasti ja halusin patikoida katsomaan hiidenkirnuja, joten minun piti valita keltainen reitti. Aluksi kaikki reitit kulkee samaa matkaa, parin kilomertin jälkeen lyhyin eli vihreä reitti erkanee, sitten jatketaan sinisen kanssa vielä noin kilomertin verran ja lopuksi seurataan keltasta reittiä, niin päästään hiidenkirnuille. 




Olin iloinen kun huomasin että reittimerkinnät ovat hyvin näkösällä ja aina kuin tie erkanee niin on viitat sekä kartta lähellä. Paikoitellen maasto näytti todella tutulta ja olen varma siitä että olen ratsastaellut lähettyvillä. Reitti kulki todella hyväkulkuista soratietä, oli ihanan rauhallista, minun lisäkseni oli muutamia kävelijöitä, sienestäjiä ja pyöräilijöitä. 












Saavuin Sorlammen luokse ja sitten alkoikin haasteet. Löysin WC:n ja taukopaikan, mutta kuin yritin lukea siellä olevaa karttaa niin olin ihan sekaisin. Yritin hahmottaa missä nuo hiidenkirnut sijaitsevat mutta pyörin vain ympyrää, tarkistelin karttaa uudemman kerran ja päätin lähteä vielä jatkamaan matkaa eteenpäin. Ajattelin että pakkohan niistä hiidenkivistä on olla kunnon viitat, kun niistä on kerran kartassakin mainittu nähtävyysmerkin kera. Vastaan tuli luontopolku ja katsoin että se kulkee tien suuntaisesti, Sorlammen rannan tuntumassa, joten menin mielummin sinne kävelemään. 


Sorlampi


Muutaman kerran tuli käveltyä ohitse...


Sorlampi




Luontopolku palautui takaisin soratielle ja hetken kuluttua näin viitan hiidenkirnuille. Innostuin ja lähdin viitan osoittamaan suuntaan, mutta en löytänyt enää lisää opasteita ja vaikka kuinka katselin ympärille en löytänyt mitään mikä viittaisi hiidenkirnuihin. Kuljin syvemmälle metsään ja mielessäni oli vielä tuo eksyminen Sipoonkorven kansallispuistossa ja aloin vaipua epätoivoon, sillä olisin todella halunnut nähdä nuo kirnut. Päätin palata takaisin ja katsella matkan varrelta jäikö minulta jotakin huomaamatta. Vastaan tuli pariskunta ja kyselin heiltä ovatko he nähneet kirnuja. Eivät olleet ja he olivat kanssa etsimässä niitä. Päätin lähteä takaisin viitan luokse ja haravoida vielä sen lähialueen, mutta tuloksetta. Luovutin ja jatkoin matkaa että en jäisi metsään pimeän tultua. 


Hieno opaste, mutta jatkoa ei löydy...


Ristiin, rastiin mutta ei vaan löydy


Ei mitään mainintaa


Harmissani jatkoin matkaa ja kun olin kävellyt noin 500 metriä näin metsässä tuon pariskunnan ja huutelin vielä heille olivatko löytäneet kirnuja. Eivät olleet, mutta hetken päästä he huutelivat takaisin että nyt ne löytyi! Olin juuri ohittanut isomman polun ja katsoin että pariskunta oli metsässä juuri sen polun kohdalla, niin päätin palata. Niinhän se sitten meni eli tuo polku minkä luona ei ollut mitään opastetta, johti suoraan hiidenkirnuille. 


Löysin kuusi kirnua, yksi ilmeisesti maan peitossa




Näyttää ihan kasvoilta 

Hiidenkirnuja oli kuusi kappaletta, ne olivat suhteellsen pyöreitä ja osassa oli vettä. Seitsemättä kirnua ei löytynyt vaikka kuinka etsimme. Kirnut olivat hauska näky ja ihan uskomatonta kuinka monta vuotta vanhoja ne ovat. Pariskunta lähti ja jäin vielä kuvailemaan kirnuja ja kohta tuli muutama herra, hekin olivat etsineet kirnuja jo tovin. Hassua että kirnuille on viitta, mutta tarkempia ohjeita ei ole. 


Ruska saapuu


Hynkälampi


Hynkälammen taukopaikka


Sulalampi


Lähdin tyytyväisenä jatkamaan matkaa, sillä olin kuitenkin löytänyt nuo kirnut. Piipahdin vielä ihemettelemässä suurta siirtolohkaretta Hynkälammen yläpuolella, siellä oli taukopaikka ja harmi kun olisi ollut makkaraa mukana. Alkoi tulla jo nälkä, kun olin pitkään etsinyt niitä kirnuja, mutta protskupatukka huuleen ja jatkoin matkaa. Reitin piti olla yhteensä 8,3 km, mutta minulla taisi jälleen kerran kertyä enmpi matkaa.   




Pirttimäen ulkoilualue



Pirttimäen ulkoilualue sijaitsee Espoossa Nuuksion alueella, Nuuksion Pitkäjärven ja Bodom-järven välissä. Ulkoilualue on noin 430 hehtaarin kokoinen erämaa-alue, siellä on suuria korkeuseroja ja se jääkauden muovaama ja siellä on suuria korkeuseroja. Alueella on useita lampia ja kosteikkoja, siirtolohkareita ja jyrkkiä kalliorinteitä. Pirttimäen ulkoilualue oli aikanaan Dahlbacka-niminen metsätila, jonka Helsingin kaupunki osti vuonna 1946, myöhemmin se on laajentunut huomattavasti. 




Ulkoilualueen pysäköintipaikan luona on lapsille iso leikkpaikka, pallokenttiä, kahvila, kerhohuone, takkatupa ja sauna. Alueella on noin 20 km opastettuja hyväkuntoisia reittejä, jotka ovat talvisin hiihtolatuja. Reitit ovat eri pituisia ympyräreittejä, luontopolkuja sekä sieltä on yhteysreittejä Solvallan ja Luukkaan ulkoilualueelle. Reittien varrella on keittokatoksia ja lampien vierestä löytyy WC. Sorlammen kautta kulkevan reitin varrelta löytyy jääkauden aikaisia hiidenkirnuja.


Hiidenkirnut



Hiidenkirnut ovat onkaloita, jotka ovat muodostuneet kallioihin jääkauden sulamisen aikaan. Virtaava vesi tai aallokko on pyörittänyt kiviä ja ne ovat kaivertaneet pyöreitä koloja kallioon. Suurimmat kirnut ovat sydyydeltään 10-13 metriä ja ne sijaitsevat Askolassa ja Rovaniemellä. Hiidenkirnut ovat syntyneet noin 13 000 vuotta sitten, mutta vanhimmat lienevät Aarnipata ja Raunimalja, jotka sijaitsevat Helsingin Pihlajanmäessä. Kirnut löytyivät tietöiden yhteydessä ja niiden arvellaan olevan yli 50000-1000000 vuotta vanhoja. 




Pirttimäen ulkoilualueelta löytyy kuuden hiidenkirnun ryhmä, ne ovat syvyydeltään noin puolesta metristä kahteen metriin ja halkaisijaltaan noin puoli metriä. Kirnut on tyhjennetty ja yhdestä kirnusta oli löytynyt mela, jonka sanotaan olevan 1400-1600-luvulta.