maanantai 18. kesäkuuta 2018

Pitkospuita pitkin Lammassaareen ja Kuusiluodolle




Olen niin usein nähnyt Instagramissa vastaavan kuvan kuten yllä, olen aina ihastellut tuota kuvaa ja miettinyt missähän nuo pitkospuut mahtavat sijaita? Päätimme tänään lähteä patikoimaan ja Lammassaari tuli heti mieleen yhtenä vaihtoehtona, päätin ottaa selvää missä se sijaitsee. Yllätyin iloisesti kun huomasin, että saari sijaitsee Vanhankaupunginkoskella lähellä Arabianrantaa. Tuo Vanhankaupunginkosken ympäristö on jo entuudestaan  ollut listallani patikointia ajatellen, joten nyt saisin kaksi kärpästä yhdellä iskulla!

 Vanhan kaupungin koski







Meiltä ajeli noin puolisen tuntia Vanhankaupunginkoskelle ja ennen patikoinnin aloittmista lämmittelin vähän lihaksia ja kävin kuvaamassa tuota upeata koskea. Lähdimme matkaan, Arabian sillan luona näimme vasemmalla ensimmäiset viitat Lammassaareen ja lähdimme seuraamaan niitä.


Pitkospuut Lammassaareen


Saavuimme pitkospuille ja oli aika huikeeeta kävellä kaislikon keskellä. Pitkospuut ollivat uudehkot, ne olivat hyväkuntoiset erittäin tukevat ja jykevät. Reitin varrella oli muutamia näköalapaikkoja sekä lintujen tähystypaikkoja. Porukkaa oli paljon liikenteessä ja välillä piti pysähtyä tietä antamaan. Pitkospuista pitkin oli mukava kävellä ja onneksi tuuli kävi vähän, sillä oli todella lämmin päivä.

Kun tulimme Lammassaareen, huomasin että siellä on pieniä mökkejä, samantyyppisiä kuin siirtolapuutarhamökit. Alkumatkasta olin ihmetellyt kun koirapuiston luona, metsässä oli useita kottikärryjä sidottuna ja lukittuna puihin. En keksinyt mitään järkevää selitystä, noille kottikärryille, kunnes pitkospuilla tuli vastaan muutamia kärryjä, joissa kärrättiin soittimia. Sitten tajusin että noita kärryjä käytetään tietenkin tavaran kuljettamiseen saaressa sijaitseville mökeille. En kehdannut hirveästi tuijotella saaren mökkeihin ja pihoille, mutta muutaman kuvan kuitenkin napsin.


Arabianranta


Lammassaari




Mökkikylä



Katsoimme karttaa ja huomasimme että Lammassaaresta pääsee kävelemällä myös Kuusiluodolle. Lähdimme kävelemään mökkikylän kautta Kuusiluodon suuntaan ja hetken päästä tuli toiset pitkospuut. Nuo pitkospuut olivat myös kaislojen keskellä, ne olivat vanhemmat ja paljon kapeammat. Pitkospuiden päässä oli portti ja siinä kerrottiin että saarella asustaa kolme lammasta, niitä ei saa syöttää ja portti pitää sulkea.



Pitkospuut kuusiluotoon


Portti Kuusiluotoon


Saavuimme Kuusiluotoon ja kaivoin infotaulusta ottamani kuvan esille ja aloimme hahmottamaan miten saaren polut kulkivat. Kuusiluodosta oli upeat näkymät Arabianrantaan. Jostain syystä menimme kuitenkin harhaan, löysimme kuitenkin nuo saaren kolme lammasta yhden polun varrelta. Löysimme takaisin oikealle polulle ja saavuimme kalliolle, missä pidimme hieman juoma- ja snackstaukoa. Tauon jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa, törmäsimme lampaisiin vielä uudemman kerran. Kun olimme kiertäneet koko saaren, palasimme pitkospuita pitkin takaisin Lammassaareen.




Saaren asukit työssään


Lisää kuvateksti










Lammassaaren polut ovat kapeita ja muhkuraisia, joten mökkialueen puolelle ei kannata lähteä mikäli liikkuminen on hankalaa. Mökkialueella oli ihania pieniä mökkejä, uusia ja vanhoja, jäin vain miettimään kuinka hankalaa tuonne on raahata tavaroita, tosin saaren toiselle puolelle pääsee veneellä. Saaren keskellä on Pohjolan Pirtti, minun silmissäni näkyi jo jäätelö, mutta tilassa oli valitettavasti yksityistilaisuus. Saarella oli lintujen tähystystorni sekä upea uusi näköalapaikka, kaukana niittyalueella näkyi vasikoita, ovat tainneet saada kesätyöpaikan ruohonleikkaajana.






Kaukana laiduntavat lehmät


Lammassaaren lintutorni

Viikin luonnonsuojelualueella hyvät polut



Lähdimme kävelemään takaisin Vanhankaupunginkoskelle ja teimme vielä pienen mutkan Viikin luonnonsuojelualueella. Yhteensä tuli käveltyä yli seitsemän kilometriä. Jaloissa tuntui saarien kallioiset polut, mutta oli kyllä todella kiva ja vähän erilainen patikointireitti. Voin suositella! Tänne on ehdottomasti tultava talvella uudelleen, sillä nuo maisemat ovat varmasti upeat lumipeitteessä! Nälkä kurni jo vatsassa ja jäimme syömään kosken vieressä sijaitsevaan ravintolaan, tämä oli kuitenkin aikamoinen pettymys!

 

Lammassaari




Nimestä päätellen voisi kuvitella että saaressa on lampaita, mutta ei siellä ole, sen sijaan naapurisaarella Kuusiluodolla asustelee kolme lammasta. Lammasaari sijaitsee lähellä Arabianrantaa ja Vanhankaupunginkoskea, sinne pääsee pitkospuita pitkin. Lammassaari on suojeltu saari, joka on Helsingin kaupungin omistuksessa. Raittiusyhdistys Koitto on hallinnut saarta jo vuodesta 1904 lähtien, se omistaa saaren isoimmat rakennukset Pohjolan Pirtin ja Lepolan, joita he vuokraat kokous- ja juhlakäyttöön. Näiden lisäksi saaressa on yli 100 pientä yksityistä mökkiä. Ensimmäiset pitkospuut saareen valmistui vuonna 1991, ne  uusittiin vuonna 2017-2018, nyt pitkospuut ovat esteettömät ja ne sopivat kärryttelyyn. 


Mökkikylä




Lammassaari on ollut Viikin kartanon maita aina 1900- luvun alkuun asti. Raittiusseura Koitto halusi perustaa kesäsiirtolan jäsenilleen, työväestö voisi viettää lepohetkiä ja virkistäytyä puhtaassa luonnossa. 1900-luvun alussa Helsingin saariin ei saanut nousta maihin, se oli sakon uhalla kiellettyä. Koitto hankki Lammassaaren käyttöönsä vuonna 1904 ja ensimmäinen kesäsiirtola Lepola valmistui samana vuonna. Lepola tunnetaan myös nimellä ”väsyneiden naisten koti”, sillä Koitto kustansi vähävaraisille naisille siirtolaviikkoja virkistäytymistä ja lepoa varten. Pohjolan Pirtti valmistui kesäsiirtolaksi vuonna 1905 ja työväki alkoi tehdä saarelle veneretkiä. Nykyisten pitkospuiden kohdalla kulki aikanaan kärrypolku. Lammassaaressa oli suosittu tanssilava 1920-1960-luvuilla, 1940 alettiin rakentamaan kesämajoja, joita tänä päivänä alueella on noin 100.  


Pohjolan pirtti


Mökkikylässä on noin 106 mökkiä ja saarella kulkijoiden on annettava heille rauha. Mökkejä alettiin rakentamaan entisille telttapaikoille vuonna 1913, aluksi mökit olivat ohuita pahvisia, jotka purettiin talveksi pois. Myöhemmin 1940-50 luvuilla mökeissä alettiin käyttämään lautaa rakennusmateriaalina ja mökeistä tuli kestävämpiä.


Kuusiluoto


Kuusiluoto kuvattu Lammassaaresta


Kuusiluodolle pääsee pitkospuita pitkin Lamminsaaresta. Pitkospuiden päässä on portti, joka tulee sulkea, sillä kesä-lokakuussa saaressa on kolme lammasta, jotka huolehtivat perinnemaisemasta. Kuusiluotoon johtavat pitkospuut ovat kapeat ja syksyisin ne saattavat olla veden peitossa. Vanhankaupungin kulttuuri ekologinen klubi (VKEK) hoitaa saarta ja heidän käytössä on vanha puuhuvila, jonka pihapiiri on yksityisaluetta. Kesäkuusta lokakuuhun Kuusiluodossa asustaa kolme lammasta, niiden tarkoitus on hoitaa perinnemaisemaa.

Saarella on ollut asutusta jo 1880-luvulta lähtien, parhaimmillaan saaren mökeissä on asunut 20 asukasta  1920-luvulla. Saarella asui kalastajia perheineen sekä heidän renkejä, he kalastivat rysillä ja saivat saaliikseen lahnaa, haukea ja kuhaa. Kallion päällä oli iso talo, joka on toiminut Posteljoonien kesäsiirtolana. Saarella on järjestetty kesäjuhlia ja isoja lavatansseja kesäisin, seurat ja järjestöt järjestivät saarella  kesäleirejä. Kuusiluoto on Helsingin kaupungin omistama saari ja sen nimi muuttunut useaan otteeseen. Nimestä huolimatta kuusia saarella on vain yksi!









perjantai 8. kesäkuuta 2018

Uskomaton Alppiruusupuisto Haagassa

 



Useita vuosia sitten leikkasin lehdestä pienen ilmoituksen missä kerrottiin Haagan Alppiruusupuistosta ja siitä lähtien olen halunnuut päästä käymään siellä. Puistovierailu kuitenkin jäänyt tekemättä, sillä minulle tuo Alppuruusujen kukinta-aika on ollut aina vähän hämärän peitossa ja usein se on mennyt minulta kokonaan ohitse. Nyt kuitenkin Alppiruusupuisto tuli mieleeni kun kävin Roihuvuoressa katsomassa kirsikkapuiden kukintaa. Muutama viikko sitten ajelimme ystäväni kanssa Haagan kautta kotiin ja kävimme katsomassa, joko nuo Alppiruusut kukkivat!

Saavuimme puiston luokse ja molemmat hämmästyimme, kun näimme tuon mahtavan puiston. Alppiruusut olivat poikkeuksellisen korkeita ja ne muistuttivat lähinnä puita! Puisto sijaitsee entisellä suoalueella, aivan metsän keskellä, puistossa kuljetaan osittain upeita pitkospuita pitkin ja siellä on kaksi näköalatasannetta. Tuo puisto teki meihin molempiin suuren vaikutuksen, vaikka olimme kukintojen näkövinkkelistä liian aikaisin liikenteessä. Tuolloin oli vain muutama Alppiruusu kukassa ja Atsalat kukkivat jo jonkin verran. Päätimme tulla puistoon vielä uudemman kerran.









Viime viikonloppuna lähdimme uudemman kerrran käymään Alppiruusupuistossa ja tällä kertaa siellä kukki upeasti. Eriväriset Alppiruusut rönsyilivät ja kukkivat, Atsaleat kukkivat jo valtoimenaan. Alppiruusupensaat olivat vaikuttavan näköisiä ja niitä oli kiva katsella myös yläilmoista. Puisto houkutteli valtavan määrän porukkaa ja se oli oiva kuvauspaikka tuoreille ylioppilaille. 



























Alppiruusupuisto on upea käyntkohde ja juuri nyt todella ajankohtainen, sillä kukinta on nyt parhaimmillaan.


Alppiruusupuisto




Alppiruusupuisto sijaitsee Haagassa Laajasuontien päässä, lähellä Huopalahen juna-asemaa. Puisto on perustettu vuonna 1975 tutkimus- ja kasvinjalostusta varten, tarkoituksna oli jalostaa Suomen oloihin sopivia Alppiruusuja. Puistoon istutettiin 3000 Alppiruusua ja vanhimmat niistä ovat tänä päivänä noin 6 metrin korkuisia. Voimalinja jakaa puiston kahteen osaan Atsaleat sijaitsevat aurinkoisella pohjoispuolella ja Alppiruusut eteläpuolella.


Atsaleat ja Alppiruusut kukkivat kesäkuun alkupuolella, niiden kukinta ei ole yhtä runsasta joka vuosi, vaan usein runsaan kukintavuoden jälkeen seuraa usein niukempi vuosi. Alppiruusut eli Rodot ovat kukassa noin kolme viikkoa lajista riippuen, Atsaleat saattavat kukkia Juhannukseen asti.

lauantai 2. kesäkuuta 2018

Tapahtui toukokuussa

 


Kevät on vaan niin ihana vuodenaika! Luonto muuttuu hetkessä, kukkivat kukat ja vihreys saapuu niin yhtäkkiä, ettei sitä meinaa huomata. Olin jo ehtinyt unohtaa miten upeilta nuo valkovuokkomättäät näyttävät! Reilu kuukausi sitten katsoin kaiholla tuttavieni upeita kuvia kukkivista kirsikkapuista ja ilokseni yllätyin, että löytyyhän niitä onneksi täältäkin, mutta vain vähän myöhemmin. Sitten tuli omenapuut ja sireenit, aurinko on hellinyt meitä koko toukokuun ja kaikki oli yhtäkkiä kukassa ja lehdessä. On ollut niin ihana nauttia valoisista ja lämpimistä kesäilloista ilman hyttysiä.














Ihan huisia kun keväisin järjestetään ihania tapahumia, olen nauttinut täysin siemauksin kaiken vapaa-ajan näistä aurinkoisista keleistä ulkoilusta sekä erilaisista tapahtumista. Koti ja blogi on ollut vähän rempallaan, mutta Siivotaan ja kirjoitetaan blogia sitten sadepäivinä!

Tää kevät on niin mun aikaa!


Kuukauden kulttuuripläjäykset




Kuukausi alkoi mukavissa merkeissä, vappubrunssin sijaan menimme illalla jäähallille kuuntelemaan Bryan Adamsia. Olen onnistunut missaamaan kaikki hänen aikaisemmat konserttinsa täällä Suomessa, joten nyt halusin ihan ehdottomasti päästä keikalle. Tykkäsin konsertista, se oli niin ihana nostalgiapläjäys. Konsertin aikana tuli hyvässä suhteessa uusia ja vanhoja biisejä, että ei meinannut  penkissä pysyä. Miksiköhän minä osun aina siihen katsomoon missä kaikki vain istuu?




Tässä kuussa kelit ovat tosiaan olleet niin upeat ja näin ollen ei ole  tullut paljon museoita kierreltyä, alkuukuusta kävin kuitenkin Helsingin taidemuseossa HAM:ssa ensimmäistä kertaa. Siellä on parhaillaan kolme näyttelyä Graffiti, Air de Paris sekä nähtävillä Tove Janssonin upeita seinämaalauksia. Tuohon Graffitiin olin hieman pettynyt, mutta nuo kaksi muuta näyttelyä oli todella mieluisia. Mikäli olet kesällä matkaamassa Pariisiin, niin suosittelen ehdottomasti tuota Air de Paris- näyttelyä, siellä saa matkakuumeen nostatettua ylimmilleen. Lue näyttelyistä lisää Tenniskentistä kulttuurikeskukseksi-postauksestani.




Helsingin Musiikkitalo on minulle uusi tuttavuus ja viime aikoina se on tullut vielä tutummaksi. Menimme työyhteisön kanssa ”Musiikkitalon pimeät paikat” -opastetulle kierrokselle, se oli mielestäni tosi kiva, meikäläiseltä taisi  tosin vähän lähteä mielikuvitus valloilleen! Vitsi miten mahtavia kuvauspaikkoja sieltä löytyisi jännityselokuvaa varten! Tästä upeasta talosta aion tehdä myöhemmin oman postauksen.




Toukokuu on ollut minulle varsinainen Helsinki-tutuksi kuukausi! Olen osallistunut jo useammalle Helsingin Kaupunginmuseon järjestämälle kävelykierrokselle sekä käynyt erilaisissa kaupunginosien järjestämissä tapahtumissa. Olen osallistunut opastetuille kierroksille Kalliossa, Kruununhaassa ja Katajanokalla, tähän mennessä ehdottomasti paras oli tuo ensimmäinen ”Sodan arki” Kalliossa. Teen sitten tosiaan sadepäivinä näistäkin omat postaukset.


Sodan arki- kävelykierros


Kruununhaan Arkkitehtuuri-kierros


Ruiskumestarin talo Kruununhaka


Katajannokan Jugend


Katajannokan Jugend



Martan touhut


Kivenlahden upeat kirsikkapuut kukkivat ensimmäisennä


Helsinki on todella tullut tutuksi viime aikoina, sillä kaupunkikävelyiden lisäksi olen käynyt Roihuvuoressa ihailemassa kirsikoita sekä patikoimassa upeaa rantareittiä pitkin Marjaniemeen. Kirsikoita kävin Roihuvuoren lisäksi ihailemassa myös Arabiassa ja Espoon Kivenlahdessa. Kävimme jo Haagassa kurkkaamassa kukkiiko siellä Alppiruusut, mutta eivät ainakaan vielä reilu viikko sitten. Käivin puistossa ensimmäistä kertaa ja se oli ihan huikea, en saa missään nimessä missata  Alppiruusujen niiden kukkimista.


Roihuvuoren kirsikkapuisto







Arabian kirsikkapuut







Haaveilen kovasti puutaloista ja niitä olen käynyt ihailemassa tiuhaan tahtiin ensin Käpylässä, missä järjestettiin kiva kirpputoritapahtuma. Piipahdin myös Olympiakylässä ja siirtolapuutarhassa, jossa oli samaan aikaan avoimet ovet. 


Käpylän kyläfestivaali




Alppiruusupuisto Haagassa


Kumpulassa järjestettiin myös Kylätapahtuma ja siellä oli huikea kilometrin pituinen kirpputori sekä paljon ohjelmaa. Kävin tutustumassa myös kartanon upeaan puutarhaan ja ihailin upeita omenapuita, jotka kukkivat kylätapahtumien aikaan. Kirjoittelen näistä tapahtumista vielä myöhemmin lisää. 


Kilometrin kirppari Kumpulassa






Loppukuusta kävin vielä päiväretkellä Loviisassa ”Avoimet puutarhat” –tapahtumassa, siitä voitkin jo lukea uuden postauksen ”Puutarhavieraisilla Loviisassa”.












Ulkoilu





Kun luonto herää kukkaan, niin sitä tahtoo entistä enemmän lähteä ulkoilemaan. Oli upea aurinkoinen sunnuntai ja onnistuin houkuttelemaan ystäväni Nuuksioon kiertämään Haukkalampea. Olen jo useamman kerran ollut menossa Haukkalammen reitille, mutta löytänyt sitten itseni muualta. Teimme eväät, pakkasimme reput ja lähdimme matkaan, kun pääsimme perille emme meinanneet saada autoa parkkiin, niin täyttä siellä oli. Olin osannut jo etukäteen vähän arvella, että meidän lisäksi siellä voisi olla joku muukin.






Helppokulkuisilla ns. perusreiteillä kuljimme eteenpäin melkein jonossa, mutta kun vihdoin pääsimme Haukkalammen polulle niin väki hieman väheni. Tuntui ikävältä kun takana koira läähätti nilkoissa, vaikka kuinka yritimme antaa vuorotellen tietä, niin hetken päästä huomasimme että asetelma oli sama. Reitti oli hyvin opastettu ja sopivan haasteellinen, matkan aikana tuli pidettyä useita kuvaustaukoja. Edellisiin patikoiteihin verrattuna tämän reitin varrella oli todella tungosta, koko ajan oli porukkaa edessä tai takana, joita sai väistellä. Lopuksi päädyimme nuotion äärelle grillaamaan ja hoksasimme että olimme lähteneet reissuun vähän puolihuolimattomasti, ensi kerralla sitten paremmat retkeilyvarusteet mukaan.


Kaikkien kirsikkapuiden metsästämisen jälkeen 


...loppukuusta huomasin että meidänkin pihalla kukkivat kirsikat